.

.

lauantai 6. elokuuta 2016

VIIMEINEN LOMAVIIKKONI: perjantain piipahdus töissä ja lauantain tohinaa ja tuumailua


Tänään on ollut mukava päivä. Näin yöllä unta, että lähdimme aamulla metsään piiiitkälle lenkille. Nyt olemme joutuneet pitämään parin kuukauden metsälenkkitaukoa, sillä tuolla on ihan juukelisti hyttysiä. Aamulla heräsin auringon leikkiin ja ajatuksenlukija mieheni ehdotti ensimmäisenä metsälenkkiä.
Siellä me sitten porskutimme ryteikössä taas lähes pari tuntia ja voi että tuntui ihanalta. Taidan todellakin olla se metsäsuomalainen.
 
Keskiviikkona minuun iski illasta epävarmuus. Menin työsähköpostille ja kalenterille, joka oli kesän aikana täyttynyt monenlaisella. Seurailin muutoinkin kaikkia niitä toimia, kuvioita ja haasteita, mitä olin ennen lomaa sopinut. Täysin lomamoodissa tuo kaikki tuntui niin etäiseltä, haastavalta ja ihmeelliseltä. Oikein ravistelin itseäni, että hyvänen aika, osaatko sinä kaiken tämän, ehditkö sinä? Meinasi mennä yöunet... Otin härkää sarvista ja porhalsin perjantaina töihin. Katselin paperit ja postit, moikkasin työkavereita ja...NAUTIN! Osaan minä! Ehdin minä! Minä tykkään työstäni ja minulla on ihanat työkaverit ja yhteistyö toimii. Itseasiassa: aivan kutkuttavaa palata maanantaina töihin!

Kotona kesän alussa laatimastani " TO DO"- listasta on vielä jokunen kohta yliviivaamatta. Viime viikolla sain pestyä ne pirskatin ikkunat ja tänään vaihdettua "turvonneille" viherkasveilleni isommat ruukut. Ne ovat saaneet ilmeisesti yliannoksen jotain kasvuhormonia kesän aikana? Suihkuttelin ulkosalla muratista lähtien kaikki kasvit ja tuntui, että ne piristyivät ihan silmissä.
 
"TO DO"-listalla oli myös oman ja kuopuksen vaatekaapin inventaario. Pahoin pelkään, että se jää ensi viikkoon.
 Mukava tehtävä listalla oli tyttösteni kanssa perinteisen "naisten joulushoppailureissun" suunnittelu ja kuvioiden lukkoon lyöminen. Olemme hyvissä ajoin liikkeellä, mutta se on pakko, kun kyseessä ovat opiskelevat ja työssäkäyvät tyttäret ( lukio ja yliopisto), joista toinen asuu vielä toisessa päässä Suomea. Noh, aikataulu saatiin sopimaan ja kohteeksi valikoitui tällä kertaa Tallinnan joulutori. JEEE!
En ole siellä koskaan käynyt, joten kertokaa ihmeessä kokemuksianne kyseisetä joulutorista.
 
 
PÄIVÄN HUONE JA HERKKU:
 
 

Noustaanpa portaat ylös nuorison asuttamaan yläkertaan. Siellä vaaleansinen wc sai tänä kesänä kyytiä, kun maalasimme ja ostimme Ikeasta puisen peilin, pyyhenaulakot, wc-istuimen kannen jne. Myös valaisimet uusittiin, mutta tuo pöytävalaisin on vielä koteloimatta. Tilaan tuli tehosteväriksi musta ja väriin sopien uusittiin myös tasot, wc-harja roskis ja pyyhkeet. Peilistä oikeassa alakulmassa näkyy Ikeasta ostettu, rosterinen "Oskarin oksa", jolla uikkarit on helppo kuivattaa. Vastakkaisella seinällä on myös lokerikko, josta löytyy lisäpyyhkeitä, saippuaa, jne. WC-paperit säilytetään istuimen päällä olevassa pyöreässä telineessä. Sekin on Ikeasta.
Pikku fiksaus piristi veskiä, joka rempataan perusteellisemmin sitten, kun meidän aikuisten makkari siirtyy yläkertaan.


Ja sitten päivän herkut ylhäältä alas: gluteenittomia suolaisia piiraita metukka/tomaatti/paprika ja tonnari/sipuli/tilli. Makeina lukiolaisen muffinit ja valmiit vanilijamunkit.
Syy tähän herkutteluun on kuopuksen synttärien juhlimisen jatkuminen edelleen. Miehen vanhemmat kun pääsivät vasta nyt reissultaan juhlimaan mukaan.
Ihana, että tulivat:)
 
Tulkaahan huomenna taas tsekkaamaan kuulumiset. Se onkin sitten " THE viimeinen lomapäivä".

torstai 4. elokuuta 2016

VIIMEINEN LOMAVIIKKONI: torstai ja Rasavilillä rokotuskankeutta.


Eilinen rokotus sai herkkis Rasavilin hieman nuopeaksi, joten tänään se on köllötellyt lähinnä pesuhuoneen lattialla. Lattia on nyt kesäaikaan mukavan viileä ja sinne käy kesätuuli pesuhuoneen ja saunan ikkunoista. Niin huono-olo ei Rasiksella kuitenkaan ole ollut, etteikö ruoka olisi maistunut ihan tavalliseen tapaan.

Minä aloitin aamun kampaajalla ja kylläpä sainkin kivan tukan! Jos tapanani olisi laittaa tänne omakuvia, niin nyt laittaisin. Latvoista lähti reilut 5cm ja ilme keveni hurjasti otsiksen leikkauksen myötä. Tykkään tosi paljon! Kävin samalla reissulla ostamassa apteekista Rasikselle viimeiset punkkikarkotteet tälle kesälle ja sain hauskoja pyykkipoikia kaupan päälle. Kivaa, sillä entiset ovatkin uusimisen tarpeessa.
Kuten kuvasta ehkä muutoinkin saatatte arvata, on meillä tänään vietetty perinteistä torstain siivouspäivää. Viimeiset matot ovat pesun jäljiltä vielä kuivumassa ja kodarissa pesukone pyörittää lastenhuoneiden tekstiilejä. Kyl tää täst.
Huomenna menen käymään jo töissä ( en tohdi jättää maanantai aamuun suorilta vartaloin töihin paluuta, kun tuntuu, että olen unohtanut salasanoista lähtien KAIKEN, mikä liittyy työni tekemiseen-IIIIIKS!), mutta muutoin aion pistää vaatekaappini syysteloille. Turhaa siellä on enää pitää bikinejä ja shortseja keskiössä, kun arki starttaa 8.8 klo. 8.00. Olen tässä huomannut, että olen tosi hyvä lomailemaan. Suhtaudun siihen samalla hartaudella, kuin arkena työn tekoon: se mikä tehdään, tehdään vimapan päälle täysillä:)
 
PÄIVÄN HUONEET JA HERKKU:
 
Tältä meillä näyttää eteisestä olkkariin ja ruokailuerkkeriin katsottaessa ja juu, siellä on pöytä katettu päivällistä varten.
Tuo pöydällä oleva vehka odottaa isompaa ruukkua ja uusia multia. Kaikki on valmiina, mutta en ole tänään vielä ehtinyt. Vehka sai jonkun kasvupyrähdyksen ja on paisunut tänä kesänä valtavasti. Sohvan tilalle toivoisin jotain muuta ja nuo korituolit voisin siirtää yläkerran aulaan. Ehkäpä talven aikana olkkarimme kokeekin jonkinlaisen kalusteuudistuksen...
Mattoon en voi koskea, sillä Rasavili rakastaa sitä. Käytän nämä isot ryijymatot kaksi kertaa vuodessa pesulassa ja Rasavili suorastaan itkee aina mattojen perään. Se rakastaa mylttäämistä ja selällään kellottelua mattojen päällä.



Tässä sitten vielä kuvakoostetta kevättalvella uusimastamme keittiöstä. Mietin jossakin vaiheessa kesää, että mikäköhän minua oikein vaivaa, kun ei tee mieli remontoida mitään. Sitten muistin kevättalven remppamme. Teimme remontin itse, joten vaikka se ei ollut vaikeaa, se vei paljon aikaa.
Jotakin olen kuitenkin rempannut myös tänä kesänä. Kevyellä otteella ja nuorison toiveet huomioiden fiksasin heidän yläkerran vessansa. Veski kokee isomman uudistuksen vasta sitten, kun meidän aikuisten makkari siirtyy yläkertaan.


Tähän loppuun meidän taiteilijan alun ( = lukiolainen ) näkemys päivän herkusta. Tyttö on ihan loistava leipuri ja yksi hänen itse kehittämistään resepteistä on tämä limemarenkipiiras, johon hän itse keittää limetahnan. Tämä on kaunis ja herkullinen jälkkäri. Noh, pyysin tytyä ottamaan hyvelöisestä kuvan...
 
Nyt lähden lenkille ja sitten pakkaamaan työlaukkua. Huomiseen!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

VIIMEINEN LOMAVIIKKONI: keskiviikkona eläinlääkärivisiitti ja emännän restaurointia ( mukana päivän herkku ja huone!)


Tämän aamun aloitin kunnon hiusten huollolla. Minulla on huomenna kampaaja ja jotenkin on aina mukavampi mennä ammattilaisen pakeille, kun hiukset ovat suht hyvässä kunnossa. Samalla muistin luvanneeni esitellä nuo silikonittomat ja parabenittömät hiustenhoitotuotteet, joiden mainos pyöri telkussa tiheästi Lontoon matkallamme. Kyseessä on siis Garnierin Respons-sarja. Ostin Lontoossa sarjan Avocado-tuotteet ja nyt kotiin päästyäni tämän oliivisetin. Ihan hyvältä tuntuu, eikä aiheuta minkäänlaista kutinaa tai hilseilyä päänahassa.
Uutena juttuna hiustenhoidossani olen aloittanut myös kerran viikossa käyttämään tuota Biozellin color maskia. Tällaisena tummaverikkönä kun nuo päähäni pesiytyneet, harmaat vauhtiraidat näkyvät mielestäni vähän liiankin selvästi. Hiusten värjäyskierteeseen en kuitenkaan halua ryhtyä. Koen sen vaurioittavan hiuksiani ja ennen kaikkea tiedän, että värjäysaineet eivät tee hyvää päänahalleni. Juu ja olen kokeillut myös eko-kampaamoja ja niiden hellävaraisia tuotteita. Ei auta.
Kaikkein mieluiten pesen kuitenkin hiukseni näillä Lushin luottotuotteilla. Salaisena niksinä hoidan hiusten latvoja kerran pari kuukaudessa kalanmaksaöljyllä- hih! Siltikin joudun pari kertaa vuodessa turvautumaan ihotautilääkärin minulle määräämään päänahan Bemetson- liuokseen. Onneksi saan siitä avun yleensä muutamassa päivässä.

Mutta sitten meidän rinsessaan, jolla oli tänään eläinlääkäri. Kyseessä oli normitarkistus ja Rasavilin nelosrokotteen uusiminen. Rasavili käy lääkärissä Oulun eläinsairaala Evidensiassa, Kansankadulla. Siellä on myös tuo Lähi-Tapiolan suorakorvausmahdollisuus, jos Rasiksella sattuisi joskus olemaan tarvetta sairauden hoitamiseen. Evidensiassa on aivan ihana, työtään selvästi rakastava henkilökunta. Rasis rakastaa erityisesti eläinlääkäriltä saamiaan napuja, mutta kyllä paikka muutoinkin on ihan loistava. SUOSITTELEN kaikille oululaisille.
Ai niin, tässä ollaan matkalla lääkärille. Poika nappasi hauskan lähikuvan:) Lääkärin lausunnossa puolestaan sanottiin " Rasavili tuli terveystarkastukseen ja rokotukselle. Terveys näyttäisi Rasavilillä olevan täysin kunnossa. Vaikka Rasaviliä jännitti, oli se silti klinikalla tosi reipas!"



PÄIVÄN HERKKU JA HUONE:




Eläinlääkärin jälkeen iski nälkä. Tein itse kalapihvit ja niille jogurttipohjaisen, tzatzikityyppisen kastikkeen ( kreikkalaista jogurttia, pari murskattua valkosipulia, puolen sitruunan mehu, kurkkua, paljon sipulia, mustapippuria ja suolaa). Kaveriksi keitin uusia perunoita. Yksinkertaista, terveellistä ja hyvää!

Päivän huone puolestaan löytyy alakerrasta tämän ruutulasioven takaa. ( Pahoittelen hämäryyttä. Nyt sataa ja paistaa epämääräisesti.) Kyseessä on meidän vierashuone, jossa majoittuu säännöllisimmin esikoisemme. Tänä kesänä vierashuone on ollut kovassa käytössä, kiitos mieluisten kesävieraiden!
Tykkään erityisesti tämän huoneen rauhallisuudesta sekä isäni maalaamasta taulusta. Tässä huoneessa saa kuulemma levolliset unet.

Päivä alkoi hiustenhoidolla ja ihan kohta lähden tuonne vesisateeseen tekemään juoksulenkkini. Sen jälkeen olisi tarkoituksenani huoltaa nämä kesäkoivet työkuntoon. Ihan en lähtisi tässä kunnossa jalkojani avokkaisiin survomaan... Tässä onkin minun luottotuotteeni: Footnerin kuorintasukkia en taida nyt tarvita, mutta jalkakylvyn jälkeen raspailen kevyesti ja laitan Footnerin rasvan jalkoihin. Valkoinen kynsilakka saa vaihtua nyt tuohon korallin punaiseen.
Jalat tuntuvat aina niin ihanan keveiltä huollon jälkeen, että uni tulee taatusti tänä iltana Super helposti!
 
Mukavaa illan jatkoa ja huomenna taas tavataan!

tiistai 2. elokuuta 2016

VIIMEINEN LOMAVIIKKONI: tiistai ja inhokkikotityön taivastelua sekä päivän huone ja herkku


Käsi sydämelle: onko teillä kotityötä, jota inhoatte yli kaiken? Minulla on. Ikkunan pesu. Venytän ja vanutan tätä showta aina niin pitkään kuin mahdollista ja tiedän koko ajan, että omaan nilkkaanhan tämä taas kosahtaa. Ehdin jo tottua välillä hyvään, kun esikoisemme pesi lukioaikana ikkunamme pientä korvausta vastaan. Hän saikin puhdasta jälkeä aikaiseksi. Samaa ei voi sanoa minusta. Kuten kuvasta näkyy, minulla on Kärcherin laitteet ja homman pitäisi luonnistua iisisti. No ei luonnistu. En vaan saa omaan mieleeni tarpeeksi hyvää lopputulemaa en sitten millään. ISO PLÄÄH!
Tänään ehdin ennen ukkosta kuitenkin jynssäämäänn alakerran 12 ikkunaa sekä kolme lasillista ulko-ovea. Huomenna siirryn yläkerran kimppuun.
( Oli muuten huojentavaa jakaa tätä ikkunanpesuahdistusta naapurin rouvan kanssa. Hän oli aivan yhtä tuskastunut ko. jobiin kuin minäkin:))

Ukkosen jyrätessä ylle siirryin sisätiloihin räpsimään kuvia. Tässä vielä näitä Lontoon tuomisia. Mukaan tarttui Hilifigerin aivan ihana pusero, sekä Dorothy Perkinsin avokkaat. Ostin myös uuden kukkaron. Dorothy Perkinsin vaatteita täällä Suomessa ostan Zalandon kautta. Löydän sieltä usein kivaa arkikampetta pienillä, jännillä jipoilla varustettuna.

Sitten siirrymme osioon...


PÄIVÄN HUONE JA HERKKU:


Alakerran pikku vessamme näyttää tältä. Tämä wc on lähinnä miehen ja minun käytössä, koska nuoriso asustaa yläkertaa ja siellä on oma wc. Tämänkin olen itse remontoinut ja edelleen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Pitikin muuten kertoa tuosta ensimmäisestä kuvasta. Se on siis otettu kodinhoitohuoneessamme, jonka pikaremontoin reilu vuosi sitten tyttären lakkiaisiin. Muistatteko: maalasin työtasot ja kaakelit niille tarkoitetuilla erikoismaaleilla. Olen saanut joitakin kyselyjä siitä, miten maalaus on kestänyt arkea. Nyt voi vaan sanoa, että suurentakaa ekaa kuvaa, niin näette. Se punainen läiskä on sitten Kärcherin merkkivalon heijastuma...
Tämän kokeilun perusteella voin suositella ko. tuotteita edulliseen pintojen uusintaan. TOSIN, pohjatöiden kanssa tulee olla tosi tarkka ja kuivumisaikoja on noudatettava. Tämä ei ole hutiloijan hommaa.


Alakerran pikku veskissä tavarat pysyvät järjestyksessä ja helposti käden ulottuvilla seuraavan niksin avulla. Tuossa kuvan vasemmassa reunassa näkyy musta kärry, jossa on pari tällaista Ikeasta ostettua boxia. Niissä säilyy kätevästi kosmetiikka. Boxi on helppo nostaa tasolle ja siitä saa otettua meikkipussia kätevämmin tarvitsemansa tuotteen.
Ns. varstokappaleet minulla onkin sitten meikkipussissa. Sieltä löytyy mm. avaamaton cc- voide, huulikiille, ripsari, peiteväritrio sekä lisää erilaisia kynsilakkoja.
Miehellä on oma boxinsa, mutta sen valikoimaa en nyt lähde tässä ruotimaan.

Herkkulinjastolla mennään eilisissä kaverisynttärifiiliksissä. Kuopuksemme vietti siis 12-v. yökyläsynttäreitä ja toiveina oli hodari- ja jätskibaarit kera Kanes-limppareiden. Lisäksi pojan huoneesta löytyi irtokarkkeja, chipsejä ja poppareita. Hodaribaarissa käytimme Tigeristä ostettuja hodarikippoja ja pojat kokosivat vapaalla tyylillä annoksiaan.

Jätskibaarissa meillä oli tarjolla erilaisia jätskejä, kinuski- ja suklaakastiketta, kermavaahtoa ja strösselitä. Jätskikipot löytyivät Clasulta. Oli kuulkaa muutoinkin mukavat synttärit!
 
Tänään luvassa on vielä tomaattibasilikakeiton keittämistä sekä illasta kyläilyä. Rasavilin paperitkin pitää muistaa tsekata käsilaukkuun, sillä huomenna neidillä on rokotuspäivä.
 
Huomiseen!

maanantai 1. elokuuta 2016

VIIMEINEN LOMAVIIKKONI: maanantai ja kuopuksen 12v- juhlat + päivän huone ja herkku


Muistatteko, millaista oli olla 12-vuotias? Kun oikein pinnistelen, saan mieleeni takaumia lempitakistani sekä Helsingin reissuilta Carrolsilta kynäpurkeiksi tuoduista juomamukeista. Oulusta ei ihan vielä silloin saanut Carrols-herkkuja ja kun Helsinkiin oli muuton myötä jääneet juuret, oli siellä luontevaa piipahtaa aina kun mahdollista. Taisinpa vähän leuhkiakin sillä, että tiesin aina muita aiemmin, mikä on in ja pop isossa maailmassa... Kutosluokalla muistan ihastuneeni samalla luokalla olevaan Mikaan ja jännittäneeni yläasteelle siirtymistä. Levysoittimessa soi Cindy Lauper sekä Madonna ja isona halusin näyttelijäksi. Muutto Helsingistä Oulun kupeeseen "tuppukylään" harmitti hiiskatisti ja kaipuu kavereiden luo jäyti. Murkkuikä oli jyräämässä päälle rautaisella otteella.

Meidän kuopuksemme täyttää huomenna 12-vuotta, mutta juhlat rysähtävät toden teolla käyntiin tänään. Pientä lämmittelyä toteutettiin jo lauantaina, jolloin söimme synttäribrunssin ( sankarin annoksesta osa tässä) ja saimme täyskärikahville kummit ja ukin. Toiset isovanhemmat tulevat loppu viikosta matkoiltaan, joten poitsumme synttärijuhlinta senkus venyy. Tämähän meille passaa ihan loistavasti!

Pojan muutama paras kaveri tulee meille perinteiselle synttäriyökyläilylle. Luvassa on Pokemon go:n perässä säntäilyä, pizzan tilausta, trampoliini pompintaa, xbox-sessioita ja mahdollisesti iltauintia sään salliessa. Illalla on tarkoitus myös grillailla hodareita, joten siivosin kasvarin poikia varten valmiiksi. Siellä saavat sitten rauhassa herkutella ja kuunnella musiikkia.

Nyt sen vielä on vallannut meidän lukiolainen, joka lukee uskonnon kursseja. Hän aikoo kirjoittaa ussan, joten lukeminen näin hyvissä ajoin on tärkeää kokonaisuuden sisäistämiseksi. Kirjoittaminen tapahtuu sitten ensi keväänä.

Rasavilistä on tullut taas kesän aikana todellinen ulkokoira. Oikein säälittää, kun ajattelen, miten sen täytyy taas ensi viikolla oppia arkirytmiin. Onneksi se saa kuitenkin vielä pitkään olla illat ulkona kanssamme ja ainahan on viikonloput, jolloin sään salliessa pihailemme koko perhe.

Pihalla kukkivat loppu kesän kaunokaiset, joiden väriloistoa ei voi kun ihastella. Rasavili tykkää myös nuuskutella kaikki kukkivat kasvit ja toisinaan minusta tuntuu, että se myös luulee tekevänsä pihatöitä. Kun minä kaivan kukkapenkkiä puutarhalapiolla, se ryntää viereen kaivamaan töpötassuillaan.
 
Ajattelin tähän viikkopostauksieni sarjaan liittää lopuksi jokaiselle päivälle yhden Villa Kardemumman huoneen esittelyn sekä päivän herkun. Minulta kun ei piiiiitkään aikaan ole tullut sisustus tai ruuanlaittopäivityksiä. Niiden perään on jo kyselty;)


 
Siispä: PÄIVÄN HERKUT JA HUONEET:


 
Jogurtti on hyvää. Harmi vaan, että niissä on niin paljon lisättyä sokeria. Sitä välttääkseni, olen jo jonkin aikaa tehnyt itse perheemme jogurttisekoitukset. Sekoitan blenderissä litran maustamatonta jogurttia ja puoli kiloa rahkaa. Lisään sekaan hieman hunajaa ja marjoja tai hedelmiä maun mukaan. Valmiin jogurtin kaadan näihin kannuihin ja laitan jääkaappiin odottamaan välipalan tarvitsijoita. Hyvin on käynyt kaupaksi! Tänään valmistin tuoreista mustikoista mustikkajogurttia.
Päivän huone-esittelyssä puolestaan on eteisaulamme, eli tähän tilaan tupsahdetaan, kun meille tullaan. Mitään ihmeellisyyksiä ei tässä tilassa ole tapahtunut  reiluun vuoteen. Silloin tila tapetoitiin ja uusimme edessä näkyvään vierashuoneeseen ja oikealla näkyvään kodinhoitotilaan menevät ovet. Uusimme myös tilan huonekaluja.
Oikealle seinustalle jää makuuhuoneemme ovi. Sinne siis!
  Täällä on meidän makkariamme. Seinällä on minulle äärimmäisen tärkeä maalaus, muotokuva, jonka isäni on minusta maalannut. Taulussa näkyy  minulle kaksi rakasta asiaa: lukeminen ja luonnossa liikkuminen. Isä on kirjoittanut taulun taustalle minulle myös runon.
Tämä makkarimme siirtyy lähivuosina yläkertaan ja tilasta tulee työhuone. Tapetoin vuosi sitten makkarin niin, että tapetti sopii myös miehen isän entisöimiin työhuonekalusteisiin, jotka meille sitten kotiutuvat. Ihanaa!!!


Ja loppuun vielä lukiolaisen leipasemia synttäriherkkuja. Kohta aloitamme juhlimisen, joten NÄHDÄÄN TAAS HUOMENNA!

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Lontoon ostoksia ja MAINOSTA TULEVASTA!


Vihdoinkin sain kasattua edes jonkinlaista kuvakoostetta Lontoon ostoksistani. TOOOSIN iso osa vaatteista on pesussa, joten kuvailen niitä myöhemmin lisää.
Ostan reissuiltani yleensä siis kosmetiikkaa, sillä Suomessa se vaan on mielestäni kovin kallista.
Nytkin mukaan tarttuivat Elisabeth Ardenin ( kestosuosikkini!) hajuvesi, meikkisiveltimiä sekä kynsilakkoja. Osan ostin Gatwickin lentokentältä ja osan Westfieldin ostoskeskuksesta.


Uusi huulipuna ja huultenrajauskynä löytyivät myös matkaltani. Sävy on nyt kesäiholle vielä hieman tumma, mutta tulee se syksykin sieltä pikkuhiljaa. Huulipuna on NYXin, mutta rajauskynä on PS.n eli Primarkin omaa kosmetiikkasarjaa. Hinta oli muistaakseni vain punta, joten tämä oli pakko ottaa testaukseen. On muuten hintaansa huomattavasti parempi tuote ja mätsää täydellisesti tuohon huulipunaan.

Ostin toisenkin huulipunan, mutta en kerta kaikkiaan löydä sitä nyt tähän hätään mistään...

Noh, tässä sitten ovat ne pojan tekemät kenkäostokset Niken liikkeestä. Näitä sitä etsittiin, vaihdettiin, testattiin ja mietittiin. Ovat kyllä Super ihanat. Pojalla on  kengänkoko jo 39 ( minulla 38), joten pakkohan näitä oli äidinkin koklata. Kengät maksoivat jotain 80 puntaa ja ovat kuulemma jokaisen punnan väärtit:)

Tee-ostoksia tein taas M&S:n valikoimista ja lähi Tescosta. M&S:n paketeista osa on lähtenyt jo tuliaisiksi. Maksoivat muuten punnan kpl.

Englannista tuon aina lukemista mukanani. Sisustuslehti tai pari on ainakin ostettava ja mielellään myös koneeseen jotain luettavaa paluumatkalle. Tässäpä tämän kertaisia lukemisia.

Westfieldissä jumituin siis Zaraan, jota meillä oululaisilla ei  ole mailla eikä halmeilla. Tämä ihana pusero tarttui mukaan. Olen pitänyt tätä jo hurjasti valkoisten farkku Caprien ja lyhyen vihreän pellavahameeni kanssa. Muista vaateostoksistani lupaan ottaa kuvia pesukierroksen jälkeen. Luvassa on ainakin mekko, korkkarit ja neule:)
 
 
SITTEN SE MAINOS TULEVASTA: Ensi viikko on viimeinen lomaviikkoni ja lomafiilis on haikea. Ajattelinkin tehdä teille pitkästä aikaa " minun viikkoni"- postaussarjan, joka lievittänee ainakin omaa haikeuttani ja antaa energiaa toivottvasti myös teille. Huomenna se siis alkaa!!

Tulkaahan kurkkimaan eloa ja arkea Villa Kardemumman frouvan silmin.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Iski kulukutauti- terveisiä Turust! ( ja vähän LUSHIA)


Kesä on niin lyhyt, että aina, kun inspis johonkin hulluun iskee, on toimittava per heti. Niin me teimmekin ja starttasimme esikoisen luo Turkkuuseen. Esikoinen on jo kovin turkulaistunut vuodessa ja toimii mielellään kulttuurioppaanamme. Aluksi suuntasimme tietysti Turun linnaan.


Kyllä täytyy sanoa, että Turun linna on ainutlaatuisen upea nähtävyys Suomen mittapuussa! Nyt, kun historioitsija tyttysemme oli mukana, saimme tästä käynnistä vieläkin enemmän irti. Ihanaa oli myös nähdä ja kuulla tytön aito palo ja innostus omaan alaansa:)
Ai niin, pienen hiljaisen hetken vietimme sukumme "kantaisän", Jaakko Ilkan, vankityrmän luona. Kyllä historia on mielenkiintoista. Tuskinpa olisi Jaakko Ilkka osannut aikanaan kuvitella Turun linnaa museoksi, saati meitä katsomaan omaa vankilaansa.

Turus kun ollaan, niin Förillä piti tietenkin Aurajoki ylittää.

Niille jotka eivät tiedä: Föri on ilmainen lautta Aurajoen yli ja tavattoman symppis pieni putpu.

Kahvittelimme tässä lähettyvillä olevassa Kirja Kahviossa. Suosittelen! Kahviossa kaikki on vegaanista ja paljon löytyy myös gluteenitonta syötävää. Sekä suolainen että makea tarjottava oli hyvää ja kahvion pöydät vanhan poliisilaitoksen sisäpihalla olivat tosi rauhallisessa ja ihanassa miljöössä. Nähtävyytenä voinee pitää myös kahvion jopa hieman anarkistisia wc-tiloja. Käykäähän katsomassa:)

Lontoon ostoksista olen tekemässä kohtapuolin omaa postausta, mutta tässä saamani tuliaispussukka. Nuorempi siskoni piipahti Tallinnassa ja toi minulle Lusheja. Minun oli tarkoitus ostaa näitä Lontoosta, mutta UNOHDIN! En voi ymmärtää aina pääkoppaani... Onneksi ihana syssa pelasti tilanteen.
Lushit puolestaan pelastavat minut. Minulla on siis atopia ja ihokeliakia, mikä tekee ihostani välillä aika kamalan. Sama koskee päänahkaa. Jos erehdyn vähääkään syömään "ei puhdasta" ruokaa tai laistan ihon/päänahan hoidosta, tulos on itkettävä. Onneksi rakas työkaverinikin tietää hyvin tilanteen ja sanookin aina napakasti " ÄLÄ RAAVI!" ( terkkuja Marja!) Toisinaan en edes itse ehdi huomata jotain tapahtuneen kun työkaverit näkevät ihooni nousevan reaktion.

Lushin saippua-shampoot ovat pitkään olleet pelastukseni. Harmi vaan, että Suomessa näidenkin hinnat ovat törkeitä. Yleensä siis kannan näitä reissuilta.
Lushit pysyvät ykköstuotteinani, mutta Lontoon matkalla törmäsin myös tv- mainoksissa yhä uudelleen silikonittomaan ja parabeenittömään hiustenhoitosarjaan, joita ostin jo Lontoosta satsin. Ilokseni huomasin nyt näitä myös lähicittarissamme. Kerronpa näistäkin myöhemmin lisää ja kannustan kaikkia samojen ongelmien kanssa painivia Lushien pariin:)

Mukavaa illan jatkoa! Me aloittelemme nyt elokuvailtaa.