.

.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Suursiivousta pukkaa ja Rasavilillä on hiki


Huomenna koittaa paluu arkeen, mutta pehmeällä laskulla. Torstain nimittäin olen jälleen kotona, perjantain töissä ja sitten toden teolla maanantaista lähtien "sorvin äärellä". Kesä on ollut rentouttava, lämmin ja kaikin puolin ihana. Nyt on voimia aloittaa arki!
Rasavilin mielestä kesä on ollut pienelle koiralle liian hiostava. Tässä neitokainen köllöttelee sängyssämme. Kuvassa ei näy avoinna oleva ikkuna, eikä se, että Rasis on kääntynyt kohti tuuletinta. Koko koiran olemus huutaa yhtä lausetta: "EI PYKE!". Koiruliinin tukalaa oloa olemme helpottaneet myös viileillä suihkuilla sekä pakastetuilla pyyhkeillä. Voi pikkuista...

Oli kuuma tai ei, välillä on pakko siivota. Olen remontoinut niin paljon, että siivoaminen ja pihan laitto ovat jääneet parin viime viikon aikana aika heikolle. Siksipä rysäytin tänään oikein kunnolla. Alakerran jälkeen täytyi käydä suihkussa, sillä hiki sumensi jo näkökentänkin. Puhdasta tuli.
Ajattelin samalla ottaa hieman päivityskuvia täältä kotoamme. Talven aikana tein monenlaista muutosta, joita en blogitaukoni aikana kuvannut. Nyt suunnitelinkin seuraavissa postauksissa kertovani hieman näistä muutoksista ja tekemistäni rempoista.
Tämä näkymä on kuitenkin on tuttu, eli tässä meidän arkinen ruokailuerkkerimme, jossa syömme yhdessä aamiaiset, päivälliset ja iltapalat. Näin loma-aikaan myös sen lounaan. Tarkkasilmäinen huomaa yhden tuolin puuttumisen. Se pitää erkkerin ovea auki, jotta saamme ristivedon tänne siivoushien keskelle:)

Tämä puolestaan on räpsäisy talvella tekemästämme ruokailuhuoneesta. Täällä ruokailemme aina silloin, kun isot tytöt ovat kotona tai meillä on vaikkapa juhlat. Pöytä on yhtä vanha kuin lapsemme ja siinä näkyy ihanasti pikkuisten lusikan paukutukset ajalta, jolloin he ovat opetelleet "ihan ite" syömään. Pöydästä en luovu ikinä, mutta tuolien tilalle olen miettinyt jotain keveämpää. Sitä paitsi, näissä tuoleissa ei ole kauhean kiva istua pitkän kaavan mukaan. Pöydän kaveriksi sopisi aika modernitkin tuolit?
Tuossa vasemmassa kulmassa näkyy hieman takan reunaa ja takaseinällä on isäni maalauksia kotiseudultani.
Tässä huoneessa linnoittaudun usein tekemään paperitöitäni ja bloggaamaan. Täällä on rauhallinen ja seesteinen fiilis.
Ja sitten paljastus: varjostimen sisällä on KAIUTIN LAMPPU, eli voin puhelimesta kytkeä spotifyn päälle ja musiikki kuuluu kivasti koko huoneessa. Lampun värin voi säätää myös eri väreihin ja voimakkuuteen. Hassua, mutta aika rentouttavaa.
Ruokailuhuoneessa on aina paljon kukkia. ( No, niin meillä on kyllä muuallakin.) Jotenkin kukat kuuluvat minun mielestäni viihtyisään ja siistiin kotiin. Nekin sulostuttavat arkea, eikä hyvän mielen tuojia voi arjessa olla liikaa!
Hyvästä mielestä puheenollen: voittajan on helppo hymyillä! Taas on Rasis selättänyt yhden hellepäivän ja nyt on kiva piehtaroida pienessä tuulen vireessä omalla kotipihalla.
Mukavaa elokuun alkua teille kaikille!

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Pohjoisen tytön pieniä iloja...HAAPARANTA!


Meillä pohjoisen asukeilla on yksi kiva etuoikeus. Pääsemme tuonne Ruotsin puolelle suikahtamaan varsin nopeasti pienille Ikea- ja herkkuostoksille aina, kun sattuu huvittamaan. Nyt taas huvitti, sillä helle vei meistä mehut ja kotona oleminen alkoi tympiä. Haaparantaan siis!

Mitään ihmeellisyyksiä emme lähteneet etsimään. Mies ja poika halusivat täydentää vähän urheiluvaatevarastoja ja kohta kotoa muuttava keskimmäinen toivoi löytävänsä lisää vuodevaatteita. Minä ajattelin kokeilla vähän uusia gluteenittomia elintarvikkeita sekä käydä Rustassa tarkistamissa tapettivalikoiman.
Ruotsissa gluteenittomat tuotteet ovat edullisempia ja mukaan tarttuikin myös mm. gluteenittomia pizzapohjia, leipää, keksejä jne. Tuo Lapinrieska-pussi on ihan pakollinen ostos miesväellä aina Haaparannassa käydessä. Ko. leipä on ihan vehnäpullaa, mutta maistuu kuulemma aina välillä niin ihanalta:)
Ai niin: tölkkilimpparia pitää Haaparannasta ostaa aina koko lavallinen. Se on jäänteitä ajalta, jolloin lapset olivat pieniä. Joimme tosi harvoin limpparia, joten se oli yhtä juhlaa, kun Haaparannasta tuotiin pari-kolme kertaa vuodessa se 24 tölkin satsi.
Päätin ottaa kokeiluun myös gluteenittoman suklaakakkuaineksen. Purkkaa meillä menee paljon ja uudet maut tuovat vähän vaihtelua kotoisiin Jenkki-purukumeihin.
Ja löytyihän  sieltä Ikeastakin taas mm. remontoituun veskiin roskis ja peili sekä wc-harja. Rustasta en löytänyt oikein mitään, mikä kyllä harmittaa. Monet tekevät sieltä todella edullisesti kivoja löytöjä kotiin. Tosin Rustassa olin jo niin hikinen ja helteen uuvuttama, että näkökykykin taisi olla heikentynyt.
Rasavilin herkku- ja ruokavarastoja täydennämme myös aina Haaparannassa. Näiden lisäksi mukaan tarttui iso säkillinen kuivamuonaa ja muutama herkkupatee. Rasis olikin heti eteisessä odottamassa meitä ja nuuskuttamassa muovipussit omien herkkujen löytymisen toivossa. Rasiksella on niin kuuma ja helleväsy, että pienet herkkuhetket ovat ihan sallittuja piristäjiä. Toki täällä otetaan myös viilentäviä suihkuja sekä makoillaan veskikuppi kainalossa omenapuun varjossa.
Haaparanta- reissu piristi kivasti ja nyt jaksaa taas jatkaa remppailuakin. Huomiseksi on luvattu Ouluun ukkosta ja minä vähän täällä jännään, ehtivätkö viimeiset mattopyykkäykseni kuivua ennen sateita.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille ja nautitaan kesästä!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Heinäkuun puhdetöitä ja kuvataiteen juhlaa


Joitakin asioita voi tehdä vain kesällä. Esimerkiksi mattopyykki luonnistuu huomattavasti mukavammin heinäkuussa kuin esimerkiksi tammikuussa. Nyt olenkin urakoinut kaikki talouden puuvillamatot puhtaiksi. Ne hienommat keskilattiamatot kuskaan edelleen pesulaan, mutta nämä helpot tapaukset pesen itse. Yritän toimia luontoystävällisesti ja käytän kuivan maan pesupaikkoja. Hieman haikeudella muistelen toki jokivarren mattopyykkejä, lapsuuden kesiä ja termarikahvia ynnä pullaleetaa...

Muitakin puhdetöitä olen aloitellut. Niistä esittelen ensimmäisenä yläkerran wc:n remontin. Makkarimme siirtyessä syksyllä yläkertaan, haluan, että myös wc on päivitetty. Niinpä revimme sieltä kaiken entisen pois ja aloitimme operaation "pientä pintaremonttia". Voi miten olenkaan inhonnut koko ajan noita lasikuitutapetteja. Ne pitäisi kerrassaan lailla kieltää.

Tässä vielä hieman näkymiä vanhasta tyylistä ja uuden suunnittelua. Jyskistä löytyi kesän alesta varsin passeli hylly sekä matto. Tasoitetapetit ja uuden tapettikuosin löysin tällä erää Bauhausista. Samasta osoitteesta tilasin uudet tasot sekä välitilan levyn ynnä wc:n kannen. Kaikkea muuta hilpetööriä vielä etsiskelen ja hiki valuu! Eipä tarvitse lähteä illalla kuntosalille, kun tässä helteessä huhkii wc-remppaa.
Remppa tulee meillä jatkumaan, sillä seuraavaksi vuorossa on alakerran wc ja sitten se uusi makkarimme. makkarin tapetti aiheuttaa päänvaivaa, sillä en osaa päättää kahden ihanuuden välillä.
Bauhausista ostin myös mehiläisvahan, jolla olen käsitellyt sitä suunnittelemaani ruokailuryhmää. Se ihanuus kun tarvitsee säännöllistä vahausta pysyäkseen kauniina. Mielelläni sitä huollankin. On se niin nätti. Tätä vahaa on helppo suositella muillekin: levittyy nätisti ja on kaikin puolin hyvän lopputuloksen takaava.
Pelkkää raatamista ei arki sentään ole ollut. Meillä on ollut myös aihetta ISOON JUHLAAN! Keskimmäisemme, jonka yo- juhlia vasta juhlimme, pääsi opiskelemaan haluamalleen alalle. Tyttö teki pääsykoetöitä kevään ja kävi valintaleireillä. Tärppäsi upeasti ja tyttö pääsee alalle, josta hän on aina unelmoinut. Hänestä tulee kuvataiteilija.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Terveisiä Tukholmasta!


Kotiuduttuamme keskimmäisen kanssa reppureissulta Köpiksestä, alkoi seuraavan pikkumatkan suunnittelu Tukholmaan. Olemme jo useana vuotena tehneet koko perheen pidemmän reissun kesälomalla ja nimenomaan heinäkuussa, mutta tämän vuotinen reissu toteutettiinkin jo hiihtolomalla, jonka vietimme Prahassa. Kesällä oli siis tarkoitus tehdä pikkureissuja ja olla kotosalla kiireettömästi. Talvi oli niin rankka, että uskoimme sen tekevän meille hyvää.
Nyt jälkikäteen voi sanoa, että tämä on ollut hyvä kokeilu, mutta taidammepa palata takaisin kesän pitkiin reissuihin heti kesällä 2019. Ei meistä vaan ole kovin pitkäksi aikaa nöpöttämään kotona rikkaruohoja kitkemässä ja grillaamassa. Tuntuu, että loma on niin lyhyt, että on kiire kokea ja nähdä kaikkea. Yritämme siis hidastaa tahtia ja nauttia, mutta kun aamuvirkkuina olemme jo ennen kuutta hereillä, niin kyllä tämä chillailu vailla aikatauluja ja päämäärää ( vaikka ihanaa toisaalta onkin ) tuntuu aina muutaman päivän jälkeen jo turruttavalta. Ollaan siis selvästi aika touhukasta ja tekevää sorttia koko perhe...
Mutta nyt siis TUKHOLMAAN. Tällä kertaa Oulu-Turku väli taittui leppoisasti yöjunalla kolkutellen. Poika sai oman hytskän minun ja miehen majoittuessa toiseen.      (Keskimmäinen jäi Rasavilin kanssa kotiin). Aamulla olimme sitten Turussa, jossa esikoisemme jo meitä odottelikin. Menimme porukalla oikein kunnon aamiaiselle, jonka jälkeen kävelimme keskustasta tyttäremme ja hänen poikakaverinsa kotiin lounasta laittelemaan. Kaupan kautta- tietenkin!
Illalla matkamme jatkui Viking Cracella kohti Tukholmaa. Aamulla meitä odotti satamassa lämmössä kylpevä, kesäinen Tukholma.
Ja kyllä sitä lämpöä kuulkaa piisasikin: mittari nousi lähelle +30 astetta. Tukholmassa tarkoitus oli lähinnä katsella kuopukselle Urban Outfittersilta kivoja vaatteita. Ko. ketjulta kun löytyy perinteisesti poitsulle helposti pidemmäksi aikaa päälle pantavaa. Toki tavoitteena oli myös syödä hyvin, nauttia kaikesta kauniista ja koluta Södermalmin kirppikset. Kaikki tämä tulikin tehtyä ja hyvällä kesäfiiliksellä!
Pojan tehtyä ostoksensa Urbanilla, alkoi meillä olla jo kamala nälkä. Tänä kesänä olen popsinut niin paljon meren antimia, että pyrstöä pukkaa kohta jo itsellekin. Jotenkin ne vaan maistuvat minun suuhuni nykyään lihaa paremmalta. 
Södermalmin kirppiksiltä en tällä kertaa löytänyt oikein mitään, mutta Lushista ostin taas varastoon asti palashampoota. Lushia kun ei meillä oululaisilla ole mailla halmeilla ja heidän palashampoonsa jostakin syystä on se ainoa, joka ei räjäytä allekirjoittaneen päänahkaa. 
Kävelimme ja juttelimme paljon ja lattea tuli juotua ämpärikaupalla. Onneksi poika löysi myös todella hyvää inkivääri-sitruuna terveysjuomaa, sillä keskimmäisen flunssa alkoi iltapäivällä hiipiä kimppuuni. Hyvin jaksoin päivän miesteni perässä juosta, vaikka nuo hujopit ottavat yhden askeleen siinä, missä minä tikitän kolme:)
Illalla palasimme laivaan ja matka kohti Turkua alkoi. Kävimme laivan buffetissa pitkän kaavan mukaan syömässä ja toki tax free kartutti hajuvesivarastoja. Sitten annoinkin flunssalle periksi ja painuin hyttiin nukkumaan. Voin kertoa, että Turku-Oulu junamatka flunssassa ja kuumeessa ei ollut kauhean miellyttävä kokemus.
Nyt tauti alkaa kuitenkin olla jo voiton puolella ja on ihanaa taas nyppiä niitä rikkaruohojakin välillä kotipihalla grillaamisesta puhumattakaan:)
Keskimmäinen paistaa vohveleita ja kuopus pesee ikkunoita. Rasavili on parkkeerannut pysyvästi kasvihuoneen kulmille ja kuvittelee selvästi paimentavansa jotakin näkymättömiä lehmiä...
Ihanaa illan jatkoa teille kaikille!

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Reppureissu Köpikseen


Keskimmäisemme toivoi ylioppilaslahjaksi reppureissua kanssani johonkin kaupunkiin. Pitkällisen harkinnan ja rahojen laskemisen jälkeen päädyimme Kööpenhaminaan, josta meillä kummallakaan ei ole aiempaa kokemusta. Lontoo, Barcelona, Tukholma tai Gdansk eivät tällä kertaa tulleet kysymykseen, sillä halusimme reppuinemme "valloittaa uuden maan kamaran".
Reppureissut ovat hauskoja, koska kaiken tavaran täytyy mahtua cityrinkkaan ja turha hienostelu kannattaa jättää kotiin. Repparilla nautitaan elämyksistä ja hyvästä ruuasta, mutta kaikesta muusta pihistellään.
Mekin starttasimme ensimmäisen välin Oulu-Helsinki Onnibussin yövuorolla. Otimme muka hieman tilavammat paikat yläkerran keulasta, mutta kuten kuvasta näkyy, minun 168,5 cm naisihmisen koivet olivat jo armottomasti liian pitkät  tuolle paikalle. No, yö meni nopeasti tytön kanssa jutustellen, joten ei auta valittaa.
Onnibussi maksoi meiltä kahdelta hurjat 36 e, joten tämä jos mikä oli puhdasta säästöä.

Hotelliksi valitsimme Vesterbron alueelta Cabin Skandinavian, joka mainostaa itseään sloganilla " All you need for sleeping". Hotelille on kätevä tulla suoraan lentokentältä metrolla ja jäädä FORUM asemalla pois. Siitä on reilu viiden minuutin kävelymatka  majoituspaikkaan. Harkitsimme myös hetken hostellia, mutta tässä kohdassa minuun iski mukavuudenhalu: rouva 46v haluaa nukkua jo kunnon sängyssä:)
Lennot meiltä kahdelta Norskilla Köpikseen ja takaisin maksoivat noin 300 e ja kuuden yön majoitus Cabinissa noin 650e.
Hotellista täytyy vielä sanoa, että huoneet olivat nimensä mukaisesti pieniä, mutta sängyt erinomaisen hyvät. Hotelli oli myös niin hiljainen, että minäkin herkkäunisena nukuin todella hyvin. Parina aamuna ostimme hotellin aamiaiselle lipun. Piletti maksoi 10e/hlö. ja aamiaisella sai pyydettäessä gluteenittomia vaihtoehtoja.

Kööpenhaminassa ilahdutti kaupungin siisteys ja ihmisten avoimuus. Toki ilahduttavaa oli myös se, että gluteenitonta ruokaa oli saatavilla kaikkialla. Tytär on kasvissyöjä, joten myös gluteeniton kasvisvaihtoehto löytyi aina.

Kaupungin pienet sivukadut olivat jotenkin niin ihanan kutsuvia ja värikkäitä, että niiden kiertelyssä aika hurahti aina siivillä. Sää oli ihan ok, noin 20c ja puolipilvistä. Topilla ja kevyellä neuletakilla pärjäsi vallan mainiosti.
Me molemmat olemme kiinnostuneita historiasta ja taiteesta, joten halusimme ehdottomasti tutustua yhden päivän ajan Ny Carlsberg Glypotekiin. En tarkalleen muista Glypotekin lippujen hintaa ( n.15e/hlö?), mutta täällä nekin eurot menivät oikeaan osoitteeseen. Paikka oli ihan mielletön ja täynnä hienoja aarteita: mm. muumioita, antiikin taidetta ja upeita ranskalisia ja tanskalisia maalauksia.

Kaiken keskellä oli kaunis välimerenhenkinen talvipuutarha lasikattoineen.
Glypoteekissa, talvipuutarhan reunalla, oli myös oma pieni kahvio, joka tarjoili kuumia ja kylmiä juotavia sekä kevyttä lounasta. Me tyydyimme tällä kertaa jääkahviin, sillä olimme suuntaamassa kaupungille syömään todella herkullista wok-ruokaa- nam!

Yhtenä aamuna suuntasimme Vesterbrossa sijaitsevaan Granola-kahvioon, josta olin lueskellut etukäteen paljon hyvää. Granola on kaupungin ainoa paikka, jossa valmistetaan aamiaiselle perinteistä tanskalaista marjapuuroa sekä muita tanskalisten puuroherkkuja. Aamiaislistalta löytyy paljon muutakin hyvää. Me valitsimme tällä kertaa luomukaurapuurot, joiden päällä oli paljon omenaa, banaania, kookosta ja pähkinää. Kyytipojaksi tilasimme tuorepuristetut appelsiinimehut ja tummapaahtokahvia. Olipa ihan järjettömän maukasta. Samalla päätimme käydä Kööpenhaminan museossa, mutta nyt tiedoksi kaikille: SE EI OLE ENÄÄ AUKI VESTERBROGADELLA. Paikka on surullisen autioitunut. Noh, se ei meitä hidastanut sillä kävelimme sujuvasti takaisin Köpiksen keskustaan ja kansallismuseoon, joka myös oli kaunis ja mielenkiintoinen paikka. Glypoteekin rinnalla tosin mikään ei oikein enää tuntunut miltään...
Matkalla Nyhavniin eksyimme hieman, mutta niin olivat eksyneet monet muutkin turistit. Siellä sitten kiersimme porukalla ympyrää ja yritimme opastaa toisiamme oikeaan paikkaan. Löysimme myös perille ja onhan se nyt näkemisen arvoinen paikka!
Rakennukset ovat somia kuin nukkekodit ja värimaailma oikein hehkuvan herkullinen. Voin vain kuvitella, miltä tuolla näyttää pimeinä syysiltoina- aah!
Kävimme myös kauppahallissa, sillä meille oli kerrottu sieltä löytyvän hyvää vegaanista ja gluteenitonta ruokaa.  paikka oli toki muutoinkin niin näkemisen arvoinen, että suosittelen lämpimästi.
Söimme kauppahallissa ( Torvehallerne) todella maukkaat, gluteenittomat vegaanipaninit marjasmoothien kera. Jälkiruuaksi tilasimme tätä herkullista hedelmämössöä, joka näyttää hurjalta, mutta maistui todella hyvältä. Reissulla tuli syötyä myös paljon sushia sekä wok-ruokia. Hyvää oli.

Toki hieman myös shoppailimme. Keskustan Magasin du Nordista löytyi kaikkea mahdollista muodista sisustukseen ja Urban Outfittersilla viivähti tovi, sillä kuopuksemme oli laittanut minulle ostoslistaa mukaan. Ostin myös muutaman kivan jutun kotiin eri sisutusliikkeistä.
Lentokentällä täydensimme tytön kanssa vielä hieman meikki ja hajuvesivarastojamme.

Mukava reissu oli ja suosittelen lämpimästi Kööpenhaminan tourneeta kaikille. Me varustauduimme reissuun kunnon lenkkareilla, mikä olikin loisto juttu, sillä askelmittareiden mukaan kävelimme 13-16km päivässä. Vaikka söimme kuin pienet possut, paino ei noussut kummallakaan.
Nyt olemme  välilaskulla kotona ja pyykkäämme. Seuraavaksi kutsuu miehen ja kuopuksen kanssa Tukholma ja loppukesästä lähdemme vielä Norjaan retkeilemään.
KYLLÄ LOMA ON IHMISEN PARASTA AIKAA!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Remppasuunnitelmia syksyn/talven varalle


Kirpparikeiju kertoi blogissaan pitävänsä valokuvista, joissa on näkymiä huoneesta toiseen. Tänä aamuna viikkailin puhtaita pyykkejä kodinhoitohuoneessa ja huomasin, että voisin kokeilla tuota samaa ajatusta ja napata kuvan kodarista kohti ruokailutilaa. Oikealle menevä ovi johtaa ruokailuhuoneeseen, jonka mieheni kanssa teimme meille viime talvena. ( Sitä en olekaan vielä täällä blogissa esitellyt.) Siitä tuli mielestämme oikein ihana.
Suoraan edessä on eteisaula, johon sain vihdoin vaihdettua tapetin lakkiaisten alla. Samoin sain entisöityä peilin alla olevan vanhan pöydän. Minusta se istuu paikalleen oikein mallikkaasti. Seuraavaksi näkyykin sitten vähän olohuonetta ja peikonlehteä ja viimeiseksi ruokailutila, johon teetin piirustusteni mukaan puusepänverstaalla reilu vuosi sitten tuon ihanan koivupöydän. Tykkään siitä edelleen valtavasti!
Tätä blogia pidempään seuranneet tietävätkin, että remppailu on minulle mieluinen harrastus. Teen vähän väliä pieniä kunnostus- ja pintaremontointeja tai entisöin jotain huonekalua. Se auttaa minua rentoutumaan ja esteetikkona nautin kauniista lopputuloksesta.
Viime kesänä huoltomaalasimme talomme ja se oli niin valtava urakka, että pitkään aikaan ei remonttipeukaloa kutissut. No, saimme kuitenkin värkättyä meille ruokailutilan.
Nyt alkukesästä olen katsellut kotiamme " sillä silmällä" ja listaillut fixaustarpeita. Listauksia rakastavana ihmisenä jaan teillekin tämän ilon:

* kuopus muuttaa keskimmäiseltä tyhjenevään huoneeseen ja me muutamme kuopuksen    huoneeseen-> molempien huoneiden tapetointi
* alakerran wc:n altaan ja allaskaapin uusiminen sekä tilan maalaus ja tapetointi
* yläkerran wc:n allaskaapin ja peilikaapin uusiminen sekä tilan maalaaminen
* ulko-oven uusiminen.

Erityisen innostunut olen meidän tulevasta makuuhuoneestamme, sillä tähän asti olemme nukkuneet talomme pienimmässä huoneessa. Nyt tilanteeseen tulee kerralla iso muutos, sillä tulevassa makkarissamme on 19,5 m2. Ihanaa!
Tapetit olen valinnut jo aikoja sitten valmiiksi. Samoin verhot ja matto on jo mietittynä. Kauniita kesäpäiviä en kuitenkaan aio remontille uhrata, vaikka hieman mieli tekisikin. Syksyn ja sateiden saapuessa tällaiselle puuhastelulle on aivan loistavasti aikaa ja mielikin piristyy, kun saa toteutettua luovuuttaan.
Mitä teidän remonttirintamalle kuuluu, vai onko kaikki jo valmista? Kysyisin teiltä myös vinkkiä muhkean, valkoisen päiväpeitteen löytämiseksi 160cm leveään parisänkyyn. Mistä kannattaisi katsella? 

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Puhutaanpa makkarasta, VATSAMAKKARASTA!


Aikalailla vuosi sitten alkoi vanhempieni vakava sairastelu. Meille siskoksille se tiesi yövalvontaa, suruja ja huolia. Tätä blogia seuranneet muistanevatkin, että talvi oli surujen talvi...
Ihmiset reagoivat suruun eri tavoin. Minä reagoin itselleni hyvin tyypilliseen tapaan SYÖMÄLLÄ.

Havahduin tilanteeseen toukokuun puolissa välin, kun siivosin vaatekaappeja. En kertakaikkiaan näyttänyt itseltäni  missään kesävaatteessani. Puntarilla käynti paljasti karmivan totuuden: painoa oli tullut vuodessa lisää KAHDEKSAN kiloa. ( Tein Sara Forsbergit, vai oliko se niin, että Sara lihoikin 13kg?)

Paino tuli hiipien. Kun itketti, suklaa auttoi. Kun hermostutti, söin chipsejä. Muutoinkin tuntui vähintään kohtuulliselta palkita itseään milloin mistäkin syystä hyvällä ruualla. Jos tästä nyt jotakin positiivista yrittää hakea, niin ainakin se, etten missään vaiheessa ole jättänyt liikkumista. Olen ulkoillut, käynyt kuntosalilla ja hyödyntänyt arkiliikuntaa joka päivä. Askelia päivääni tulee helposti 13-15000. 

Ylioppilasjuhliin leivoin valtavasti herkkuja, mutta maistelin niitä vain vähän. Nyt on menossa kahdeksas päivä tiukempaa ruokailua ja olo alkaa pikkuhiljaa tuntua seesteisemmältä. Näin keliaakikkona oli helppo jättää leipä pois kokonaan ja siinä samalla myös leivotut herkut. Sokerinhimo on kuitenkin melkoinen ja irtokarkit pyörivät viimeksi eilen ennen nukahtamista verkkokalvoillani. On se jännä, miten ihminen voikin jäädä riippuvaiseksi noinkin turvalliselta tuntuvaan asiaan kuin sokeri.

Myös kahvinjuonnin olen jättänyt minimiin ja litkinyt vihreää teetä. Muutoin mennään tavallisella kotiruualla, runsaalla liikunnalla ja kovalla motivaatiolla. Tavoitteena on saada nuo extramakkarat pois syyskuun puoleen väliin mennessä, eli mitään superdiettejä en todellakaan aio harrastaa. Näin 46-vuotiaana sitä tuntee jo kehonsa ja tietää, että pikalaihdutus tuo kilot äänennopeudella takaisin.

Olo on siis varsin toiveikas ja haaveilen jo syksyä ajatellen uusista farkuista ja itseni näköisestä minästä. Minä pystyn tähän!


ps. Ai miksikö Rasavilin kuva on tuossa alussa? Rotumääritelmän mukaan Corgit ovat taipuvaisia pulskuuteen, sillä ne rakastavat herkuttelua. Koira ja emäntä ovat siten tässäkin asiassa varsin samanlaisia:)