.

.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tapetin jämistä ikkunatähdeksi


Vaikuttaa hieman siltä, että tämän joulun "THE JOULUKORISTE" on perinteinen, ikkunassa roikkuva valotähti. Sellainen paperista tehty. Kierrettyäni nyt sekä Oulussa että Helsingissä tähtivalikoimaa katsastamassa, voin vaan todeta, että kaikki kauniit ovat jo löytäneet uudet kotinsa. Jäljellä oli iloisen kirjavia tai tunkkaisen hopeisia maanantaikappaleita. En ostanut. Niinpä sitten itsenäisyyspäivän iloksi, siinä linnanjuhlia seuratessani, väkersin olohuoneen tapetinjämistä kuumaliimapistoolin suosiollisella avustuksella, mieluisen ikkunatähden. Pyörittelin tähden sisään paristolla toimivat ledit.

Tänä iltana aion tonttukynttilän valossa näprätä toisen samanmoisen makkarin ikkunaan. Näiden tekemiseen jää koukkuun!
 
Mukavaa keskiviikkoiltaa itse kullekin!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Tyttöjen reissun kuulumisia ja hääpäivä ihanuuksia!

Olemme kotiutuneet kolmen naisen  kolmen kaupungin joulureissulta! Kommelluksia reissussa oli vaikka muille jakaa, eikä ihan aina naurattanut. Lopputulema on kuitenkin se, että nyt jo naurattaakin ja reissu oli ihana ja odotusten arvoinen. Keskimmäinen tosin sairastui kunnon flunssaan ja on edelleen "very pipi", mikä on tosi harmillista. Kuopuksemme oli koko viime viikon pois koulusta kurkunpääntulehduksen vuoksi, eli eiköhän tämä ole samaa pöpöä.
Reissussa tuli herkuteltua oikein urakalla. Aamu käynnistyi näin terveellisesti ja muutoinkin listalla oli mm. sushia ja rapusalaattia. Joulutoreilla olisi toki ollut monenlaisia herkkuleivonnaisia, mutta meiltä keliaakikkoina ne jäivät luontevasti väliin. Paahdettuja manteleita toki rouskuttelimme ja joimme aika monta kuumaa kaakaota.
Yksi kommelluksistamme liittyi kuvaamiseen, joten tästä syystä kuvat löytyvätkin vasta Helsingin pään joulutorofiiliksistä. Helsingissä sää kyllä olikin paljon kauniimpi kuin Tallinnassa...
Olin muutoinkin yllättynyt Helsingin joulutorin tosi mukavasta fiiliksestä ja myyntikojujen monipuolisesta tarjonnasta. Mitään krääsää ei ollut tarjolla. Maistiaisia tarjottiin joka toisesta kojusta ja käsityöläisten tuotteet olivat taatusti käsityötä.
Siinä missä Tallinnan joulutorilla lapsia viihdyttävät esiintyjät ja kiertelevä joulupukki, Helsingissä viihdykettä tarjosi kunnon vanhanajan karuselli. Itsekin teki mieli pompata kyytiin! Lukiolaiseni ottaa kuvaa tuossa vasemmassa kulmassa, joten ehkä myös häntä karusellikierros olisi innostanut. No, tämä oli hetki ennen kuin tytön kuume alkoi nousta ja myöhemmin syödessämme Morrisonissa, tyttö meinasi pyörtyä.
Reissun raskain osuus olikin sitten klo. 21.30 Onnibussilla matkaaminen kohti Turkua ja esikoisen kotia. Unta ei kuulkaa tarvinnut houkutella, kun vihdoin rösähdimme siskonpetiin esikoisen opiskelijakämpässä.
Kaikesta kuitenkin selvittiin ja nyt olemme  jo kotona Oulussa. Osa ostoksista jäi esikoisen iloksi Turkuun, mutta tässä näitä kotiin asti tulleita. Laivalta piti ostaa vähän karkkia ja miehelle uusi CK.n tuoksu hääpäivän kunniaksi. Joulutervehdykseksi hankin myös pari pulloa mustikkaglögiä. Lushista hain jälleen shampoopaloja ja Helsingin päässä PONKE´S myymälästä kuopukselle tuliaiseksi uuden pipon. Akateemisesta mukaan tarttui joulukorttien  lisäksi pari tontun juttua, joita tässä ei voi paljastaa:)
Itselleni ostin vielä yhdet siistit ja mustat suorat housut sekä mustan paitiksen. Kumpaakaan en ole löytänyt mieluisena Oulun tarjonnasta, joten olin tosi onnellinen kun ne Tallinnassa suorastaan kävelivät vastaan. Ai niin, huulipunahulluna ostin myös uuden punan joulun juhliin!
Kotona keskimmäinen vaipui sängynpohjalle horrokseen ja me muut aloitimme perinteisen piparitehtailun. Itsenäisyyspäivän kunniaksi koristelun teema oli perin sinivalkoinen. Teimme näitä pipareita siis myös valko-hopeisina. Ovat kauniita ja hyviä, vaikka eiväthän nämä gluteenittomat piparit kai ihan samalta maistu, kun ne perinteiset?
Miehellä oli minulle tänään hääpäivämme kunniaksi superihana yllätys. Sain nämä Harman Kardonin haaveilemani bluetooth laitteet hääpäivälahjaksi. Olen musiikin suurkuluttaja ja kotona kuuntelen mielelläni musiikkia koko ajan touhutessani. Meillä on ollut viimeiset 22v. SONY:n puinen ja kaunis stereosetti, joka noin kuukausi sitten päätti päivänsä. Olin ihan häkellyksissäni tianteesta, sillä minun jouluuni kuuluu ehdottomasti Andrea Bocellin ja Rajattoman joululevyjen kuuntelu. Itsekseni kuitenkin tuumin, etten kyllä joululahjaostosten lomassa millään saa irrotettua uusiin äänentoistolaitteisiin rahaa. Näistä välineistä olen miehelleni joskus puhunut ja todennut, että nämä kelpuuttaisin olkkariimme SONYjen paikalle. Ihana mieheni muisti ja nyt kuulkaa Bocelli soi kauniimmin kuin koskaan!
 
Ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikille! Me jatkamme hääpäivän ja 99-vuotiaan Suomen juhlimista täällä -24.3 c:n pakkasessa.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Roikutaa, roikutaan eteen ja taa


Valkan sana on laki ja kun valkka käskee ostamaan jumpparenkaat ja lämäisee käteen harjoitusohjelman, niin silloin pitää olla jo akkuporakone latingissa! Renkaat on nyt hankittu ja koko komeus ilahduttaa meitä  siinä mageessa kattoparrussa, jonka kaivoin pinnotteiden alta esiin pari vuotta sitten.

Kuopus tekee näissä valkan treeniohjelman lisäksi monenlaisia akrobaattisia viritelmiä. Lukiolaisemme on telinevoimistelussa muutoinkin haka, joten hänen  temppunsa ovat suorastaan kauniita. 
Esikoisemme tuli Ouluun viikonlopuksi poikakaverinsa kanssa seminaariin ja myös iso tyytösemme on roikkunut renkaissa enemmän tai vähemmän "lepakkona" aina, kun silmä välttää. Miten paljon iloa näistä onkaan!

Roikkumisen ja riekunnan lomassa olemme valmistautuneet ekaan adventtiin kaivamalla viime jouluna virittelemäni adventtikynttelikön esille. Nätti se on mielestäni edelleen ja sopivan rouhea meille.

Jouluun kuuluu ehdottomasti myös pojan kolmannella luokalla puukässässä valmistama joulukynttelikkö.

Tästä se joulu pikkuhiljaa starttaa. Huomenna syömme pitkään ja hartaasti, adventin kunniaksi, riisipuuroaamiaisen. Yritän myös ehtiä aloittelemaan jouluaskarteluni. Työhuone on pullollaan monenlaista materiaalia, mutta toistaiseksi olen vain päässyt ihastelemaan karttuvaa matskuvuorta. Viimeaikoina minulla on ollut ehkä himppasen liian paljon töitä, jotta voimia olisi jäänyt oikein mihinkään ihanaan hömppäilyyn.
No, se asia korjautuu kerralla, kun ensi perjantaina starttaan tyttöjen reissuun. Täältä tullaan Tallinnan joulutori!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Johan jouluttas!


Olin viime viikolla Helsingissä työkamuni kanssa koulutuksessa. Meillä oli hulvattoman hauska reissu, vaikka hotellihuoneemme olikin kamala. Enpä uskoisi Helsingistä löytyvän hotellia, jonka kylppäri haisee homeelle ja jossa sängyt on vuorattu muovialustoilla! Lisäksi sängyt olivat niin vanhat, että ne natisivat ja rutisivat ihan hirveästi, kun käänsi kylkeä. Ei kuulkaa paljon uni tullut silmään! Aamulla tukkoisina ja vähillä yöunilla varustettuina annoimme respaan palautetta. Emme taatusti olleet ensimmäiset ko. ongelmista maininneet henkilöt. Niin tyynesti palaute vastaanotettiin. Itse koulutus oli kuitenkin todella antoisa ja Helsingissä on aina kiva piipahtaa.

Katselin Helsingissä liikkeitä joulujuttuja etsiskellen. En oikein löytänyt mitään, vaikka esim. juuri tuohon kuvassa olevaan joulumaailmaan toivoin bongaavani sopivan kokoisen metsäkaurisfiguurin. Tuntui, ettei siellä pääkaupunkiseudulla ollut vielä oikein joulufiilistä. Valuikohan se lumen mukana viemäriin?
Ajatus jäi takaraivoon mörköilemään, joten tihkusateen alkaessa Oulussa , kaivoin kiireesti valokuva-albumit esiin ja fiilistelin näillä vuoden takaisilla kuvilla. Kohta saa jouluhömpöttää ihan kainostelematta!

Pikkusiskoni antoi minulle Partyliten ihanan joulukalenterin, joka odottaa jo keittiössä avaamistaan. Tähtivalosarjoja olen myös jo ripustellut keittiön ikkunaan ja haaveissa on toteuttaa pikkusyssan kanssa muutama jouluaskartelujuttu. Jokohan sitä nyt ostaisi sen kuumaliimapistoolin...

Itsenäisyyspäivänä meillä vietetään perinteisesti hääpäivää ja tehdään eka satsi pipareita. Kun lapset olivat pieniä, koristelimme myös joulukuusen itsenäisyyspäivänä. Näin siitä riitti iloa koko joulukuuksi.
 
Näitä muistoja tuumaillessa mieleen hiipii ihana lämpö ja rakkaus. Johan alkoi jouluttaa!
 
Ps: Lasten kangaskalenterit kaivetaan myös tänä vuonna esiin  jouluaamuja piristämään. Myös esikoinen saa omansa yläkertaan. Hän tulee tänä vuonna joululomalle ihanan aikaisin. Kyllä minulla onkin ollut ikävä tyttöstäni!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Puhutaanpa rahasta, tai vaikka sen puutteesta


Meillä jokaisella on varmasti tuttavapiirissä henkilö, joka on hyvin kiinnostunut kanssaihmisten varallisuudesta sekä siitä, mitä mikäkin asia on maksanut. Nämä henkilöt odottavat innolla verotietojen julkaisua ja listaavat sieltä kaikki puolitutukin, joiden tuloista on sitten kiva avata keskustelua. Pari viikkoa sitten iltapäivälehdistössä oli maakunnittain listattuna kaikkien 100 000e/vuosi  ( tai yli) ansaitsevien henkilöiden nimet ja ennen kaikkea eurolleen ne TULOT . Voi, miten näistä riittikin juttua ja oikein herkkupaloja olivat niiden henkilöiden kohtalot, jotka " Eivät enää pääsekkään tuonne isorikkaiden listoille!"
Minua tämä aihealue jotenkin ahdistaa ja tympii. Ylipäätään raha on niitä harvoja asioita maailmassa, joka saa minut typertyneen oloiseksi. En ymmärrä talousasioista mitään. Minun kukkarossani rahaa joko on tai sitten sitä ei ole. Eikä minua kiinnosta yhtään, onko naapurillani enemmän vai vähemmän rahaa kuin minulla. ( Tai siis kiinnostaa sen verran, että toki autan, jos apua tarvitaan ja jos kukkarossani on sitä rahaa...)

Enkä todellakaan ole tuolla varakkaiden listalla. Toisaalta tiedän, että jos olisin varakas, ei se minusta tekisi ihmisenä yhtään tämän huonompaa/parempaa. Minulla on ystäväpiirissäni sekä varakkaita että meitä keskituloisia ihmisiä. Lisäksi ystäviini kuuluu pari henkilöä, jotka ovat tietoisesti valinneet ekologisen elämäntavan ja elävät mahdollisimman vähän ympäristöä kuluttaen ja kuormittaen. Kaikki he ovat loistavia tyyppejä. Raha ei minun kokemukseni mukaan määritä ihmisen koko persoonaa. TOKI, jos rahaa on äärimmäisen vähän, se hankaloittaa elämää ja normaalia arkea. Ihan varmasti rahattomuus pitkällä aikavälillä johtaa uupumukseen sekä altistaa  fyysiseen/psyykkiseen sairastumiseen ja syrjäytymiseen. En voi muuta kuin kuvitella, miltä tuntuu joka päivä laskea euroja ja miettiä, mistä saa rahat ruokaan tai mistä löytyy lapselle, mieluiten ilmaiset, ulkovaatteet. Tämän vuoksi kiikutankin mieluusti jälkikasvultani jääneitä vaatteita ja tavaroita keräyksiin ja muistan myös aina joulun alla puntata Ikean kassin kukkuroilleen pestyä ja ehjää vaatetta ja tavaraa. Enempään en pysty, mutta haluan edes jotenkin olla tukena. Tiedostan olevani etuoikeutettu keskituloinen ja silloin vaan on autettava niitä, joilla ei ole kaikki näin ok.

Aina välillä haaveilen lottovoitosta. Maksaisin pois velat ja auttaisin omia lapsiani saamaan ensimmäiset omistusasunnot. Minulla on myös muutama rakas ihminen lähipiirissä, joita haluaisin ilahduttaa vaikkapa maksetun remonttireiskan tai ulkomaanmatkan muodossa. Ihan varmasti veisin Ensi- ja turvakotiin säkillisen leluja ja kysyisin kaupungin sosiaalitoimesta, mihin osoitteeseen voisin antaa ruoka-apua. En usko, että raha tekisi minusta pisipään. Tekisikö sinusta? En usko. Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta kyllä se värittäisi omaa ja lähimmäisten arkea laajemmalla paletilla;)
 
Vauraus on onneksi moniuloitteinen käsite. Jokapäiväisen leivän lisäksi henkinen vauraus on rikkautta, jota haaliaksesi et välttämättä tarvitse kasoittain maallista mammonaa. Luonto, ystävyys, rakkaus, kirjat, keskustelut, läheisyys...ja vaikkapa tämä ihana auringonleikki kotona.
 
Tänään koin olevani hyvin onnellinen ja rikas. Ja se kukkaro: aika tyhjältä näyttää taas, mutta johan se on tilipäivä ylihuomenna! ( Tiedän: kaikilla ei ole eikä tule olemaankaan tilipäivää, joka auttaisi rahattomuudessa tai konkreettisesti helpottaisi nälkää. Tämä saa minut joka kerta surulliseksi, mutta maailmantuskassa piehtarointi ei johda mihinkään. Lähimmäisenrakkaus on tekoja ja tekoihin kannustan itseäni ja teitä lukijoita. Aloitetaan vaikka siitä joulupatakeräykseen osallistumisesta, mutta tehdään oikeasti jotain hyödyllistä!)

lauantai 5. marraskuuta 2016

Hidasta hiihtelyä


Tein viime viikolla töitä oikein olan takaa ja perjantaina huokaisin tyytyväisyydestä ymmärtäessäni olevani aikalailla vapaa tämän viikonlopun! Uimarimme on ikäkausi Suomen mestaruuskisamatkalla perheemme isähenkilön kanssa, joten minä, lukiolainen ja Rasavili pidämme kotia pystyssä.
Eilen hurautin töiden jälkeen sushia ostamaan. Ilta sujuikin meillä naisilla sohvalla röhnöttäen, sushia syöden ja upeaa "SILTA"- rikossarjaa Netflixistä tuijottaen. Ai että teki hyvää! Tämä aamu aloiteltiin lempeästi Puolasta tuomallani yrttiteellä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme naisvoimin pitkälle metsälenkille.

Tuntuu jotenkin hyvin etuoikeutetulta, että asumme alueella, jossa lähin bussipysäkki on n. 50m talostamme, mutta toisaalta laajat metsäalueet alkavat toisessa suunnassa lähes saman matkan päässä. Me todellakin pääsemme kotiovelta marjastamaan, hiihtämään ja ulkoilemaan.

Metsässä rauhoitun ja puhdistan ajatukseni kaikelta turhalta ja voimia vievältä. Tänä aamuna metsässä oli niin kaunista, että pysähdyimme lukiolaisen kanssa moneen kertaan katsomaan luonnon upeita yksityiskohtia. Samalla keräilin talviasetelmiin risuja ja käpyjä. Rasavili puolestaan oli niin onnellinen villistä vapaudestaan, että juoksi tälläkin suoalueelle kahdeksikkoa kuin paraskin ravuri. Meillä oli hyvin onnellinen koira!

Kotona sitten iskikin urvahdus. Ei meihin vaan Rasaviliin, joka syötyään oikein lösähti olohuoneen matolle kauneusunille. Me lukiolaisen kanssa ryhdyimme siivoamaan ja vaihtamaan järjestystä hänen huoneessaan. Samalla putsasin myös uimarin huoneen. Lukiolaiseni on niin mahtava persoona, että tässä kuulkaa äitinä vaan ihmettelee, miten mainio nuori meillä onkaan. Tyttö on taiteellinen maailmanparantaja, mutta omaa kunnon maalaisjärjen ja SUUREN sydämen. Hänen kanssaan voi keskustella ja jopa väitellä rakentavasti asiasta kuin asiasta.

Samaan aikaan kun me siivosimme, kuopus kauhoi mitaleja IKM-kisoissa tasaiseen tahtiin. Ylpeä isähenkilö naputteli meille väliaikatietoja perhe WhatsAppiin, jota myös Turussa opiskeleva esikoisemme ( entinen kilpauimari hänkin) pysyisi perillä pikkuveljen vauhdista. Täällä on siten eri puolella suomea hurrattu ja ihmetelty perheen voimin kuopuksen kehittymistä ja valtavaa intoa.

Tarkoituksena oli "hitaasti hiihdellä" tämä päivä, mutta pitelemättömälle pyryharakkaluonteelleni se on vähän turhan mahtipontinen haave. Ulkoilun ja siivoilun jälkeen tein meille gluteenitonta kasvispizzaa. Lihaa ei siis edelleenkään tee mieli, joten mennään nyt sitten kasviksilla siihen saakka kun hyvältä tuntuu. Mikään ehdoton nollalinja minulla ei ole tässäkään asiassa. Juuri nyt vaan liha tuntuu huonolta ajatukselta.

Lukiolainen puolestaan tarjosi jälkiruuaksi itse leipasemaansa Snickers-kakkua, joka oli ihan mahdottoman hyvä herkku. Illan ohjelmassa on vielä haudoilla käynti ja lukiolaisen hakeminen töistä. Tarkoituksena on myös katsoa lisää Siltaa ja ehkäpä aloittaa yksi pieni sisutus/askartelu-homma. Kuopuskin ui vielä pari matkaa ja toki ne on Livetimingista tsekattava. JÄNNITTÄÄ!
 
Leppoisaa lauantaita teille kaikille!
 
Ps: Kysymys kasvissyöjille: voiko olla totta, että nyt reilun kuukauden jälkeen aineenvaihduntani on jotenkin muuttunut? Olen aina ollut kova hikoilemaan fyysisissä suorituksissa, mutta nyt kun tulen juoksemasta, paita on tuttuun tapaan märkä, mutta hiki ei tuoksahda ei sitten oikeastaan miltään- JES!
Sama huomio hiusten kanssa, niiden rasvoittuminen on paljon hitaampaa. Johtuuko tämä tosiaan ravinnosta? Ihoni ei myöskään kuiva niin mielettömästi kuin aiemmin. Atopiasta en toki ole päässyt eroon, mutta muutos on selkeä. Aika hurjaa...

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Syyspyrähdys Puolaan


Lomalle lähteminen täältä Oulusta on aina oma prosessinsa. Paitsi tietenkin silloin, jos kohteena on Turkki tai Kanariansaaret. Jos hyvin käy, voit tuolloin päästä lomafiiliksiin ihan jo kotikentältä...
Me lähdimme kuitenkin Puolaan, joten alkuosan matkasta hyrskyttelimme kuopuksen kanssa yöjunassa. Yöjuna oli luontevin vaihtoehto, sillä poika ehti sinne suoraan iltatreeneistä. Lisäksi juna oli sopivasti klo. 7.50 Turussa ja ehdimme näin nukkua hyvät unet. Turussa menimmekin suoraan hotelliaamiaiselle Stockmannia vastapäätä olevaan Scandiciin ja ai että oli hyvää. Päivän aikana ehdimme myös vetää treenit Turun uimahallissa ja tietenkin jutustella rauhassa turkulaistuneen esikoisemme kanssa. Illan myötä perheemme isähenkilö suuntasi työmatkaltaan Helsingistä myös Turkuun. Keskiviikkoaamuna nousimme porukalla Wizzairin koneeseen.



Perillä meitä odotti uusittu lentokenttä, lempeä syyssää ja kaikki se ihanuus, jonka vuoksi Puola vetää meitä aina uudelleen puoleensa. Samaan aikaan saimme keskimmäiseltämme kuvia lumisesta Oulusta- hih!

Gdanskissa entisöidään vanhaa ja rakennetaan uutta koko ajan. Työmiehet näyttävät tekevän 12h:n päiviä ja uutta syntyy rivakkaan tahtiin. On upeaa nähdä, miten vanhat kivitalot palautetaan takaisin alkuperäiseen loistoonsa tai kuinka katuja ei asfaltoidakaan vaan tehdään komeaa kivikatua.


Tällä kertaa majoittauduimme hotelliin, josta varasimme juniorsviitin. Käytännössä tämä tarkoitti erillistä makuuhuonetta sekä olohuonetilaa, jossa oli vuodesohva valmiiksi pedattuna. Huoneistoon kuului myös hyvin varusteltu keittiö mikroineen, keraamisine liesitasoineen ja astianpesukoneineen sekä tilava kylppäri. Sviitti oli tilava, uusi ja putipuhdas. Tykkäsin kovasti!

Hyvästä keittiöstä nautimme lähinnä ilta- ja aamukahvin aikaan. Muulloin suuntasimme ulos syömään. Puolassa ravintoloissa ruokaileminen on edullista ja ruoka hyvää. Tämä kuva on yhdestä suosikkiravintoloistani, PYRA BARISTA. Kävimme tuolla lounaalla ja minä valitsin kala-fetatäytteisen uuniperuna-annoksen.


Myöhemmin reisussa nautiskelin myös kasvisravintolan täydellistä pinaattilasagnea sekä...

pojan ja miehen pyynnöstä BILLY´s ravintolan gluteenittoman kanahampurilaisen. Se tuntui lähes kuukauden lihattomuuden jälkeen niin tuhdilta, että puolet jäi syömättä! Hampurilainen kyllä oli todella hyvää, mutta ei vaan mahtunut sisuksiini:)




Syömisen lisäksi ulkoilimme paljon ja rauhoitimme aikaa yhdessäolemiselle ja juttelulle. Toki reissuumme kuului myös shoppailua, joka osoittautui oikein mukavaksi touhuksi valmiin ostoslistan kanssa. Mukaan tarttui BALTYCA- ostosparatiisista mm. miehelle muutama komea neule töihin, pojalle Adidaksen collegeja, allekirjoittaneelle nahkainen reppu ja tablettilaukku, tytöille tuliaisvaatteita jne. MADDISON- kauppakeskuksesta ostimme kotiin erilaisia teesekoituksia ja suklaata sekä ROSSMAN- kemikalio/luontaistuoteketjusta perinteisesti hyviksi toteamiamme meikkejä ja deodorantteja. Kodin sisutukseen tuli hankittua tällä erää vain täydellisen harmaat tyynynpäälliset, mutta ne kyllä ovatkin superihanat.
Reissu oli jälleen oikein onnistunut ja katkaisi mukavasti syksyn. Ennen joulua pääsen vielä ihanan työkamuni kanssa Helsinkiin työmatkalle ja ehkäpä myös isojen tyttöjeni kanssa Tallinnaan joulutorille. Kyllä se vaan on niin, että reissut piristävät parhaiten!
 
Mukavaa alkavaa viikkoa ja muistakaahan HALLOWEEN- hölmöillä, mikäli ette vielä ole sitä harrastaneet...