.

.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

My day: lempeä lauantai


Mies ja poika lähtivät perjantaina miesten reissuun ja me jäimme Rasiksen kanssa "patavahdeiksi". Olen oppinut ihan nauttimaan välillä näistä yksinolon hetkistä. Arki kun on usein aika hektistä ja äänekästä. Lauantaina nukuinkin Rasis kainalossa melkein puoli yhdeksään, mikä on minulle kyllä jo tosi myöhään. Heräilin ja " Vain elämää"- jakson innoittamana paistoin itselleni aamiaiseksi munakkaan. Yleensä lauantaisin mies laittelee meille kunnon espressot, mutta minulle iski laiskuus. Tavallisen kahvin voimalla mentiin, mutta sitä sentään tuli juotua pari kupillista.

Rasiksen kanssa lähdimme tietenkin metsään. Koiruliini pomppi mättäältä toiselle, eikä "mummopiirteitä" ollut lainkaan ilmassa. Rasishan on jo 7- vuotias ja välillä tuntuu, ettei vanhene lainkaan. Tosin ihan viime aikoina hän on vaatinut, että hänet nostetaan iltaisin vuoteeseen. Luulen tämän kyllä johtuvan siitä, että uusimme vuoteeseen super paksun , selkäongelmaisten petauspatjan. Siihen tuntuu varmaan pöhköltä ponkaista?

Metsässä vierähti reilu tunti, jonka jälkeen join kupposen teetä ja selailin jälleen tuolivaihtoehtoja. Tämä näyttää kivalta, mutta niin näyttävät tolix-tuolit ja ghostitkin. Lisäksi sain " My sweet home"- Sarilta hyvän idean ostaa nykyisiin tuoleihin aidot taljat pehmusteeksi. Alan pikku hiljaa kallistua tuohon vaihtoehtoon, sillä en kerta kaikkiaan osaa päättää tuota tuoliasiaa. Lisäksi nyt, kun olen muutoin laitellut huonetta uuteen uskoon, pöytäryhmä tällaisenaan näyttää istuvan siihen oikein hyvin. Laittelen varmaankin jo tänään instaan aiheesta vähän kuvia... ( ja vielä: tähän tuli väärän tuolin kuva, jota en saa nyt vaihdettua. Oikeassa oli Hayn paljon saman näköinen , mutta hurrrrjan paljon kalliimpi tuoli:))

Nappasin mukaani banaanin sekä pähkinöitä ja lähdin nallikariin lenkille. Olipa upeat maisemat.

Lenkin jälkeen vaihdoin salikamppeet päälle ja kävin vielä vähän rullailemassa rankaa kuntoon ja tekemässä vatsalihastreenin. Ai että oli voittaja olo! Kahviosta piti ostaa smoothie mukaan, sillä nälkä oli jo valtava.

Kotiin mennessä hain kaupasta hieman sushia ja rahkaa. Kokkailu ei kauheasti innosta nyt, kun yhdelle hengelle on niin helppo vaan ostaa jotain valmistakin. Noloa! 

Hieman huokaistuani ( viestittelin tyttöjeni sekä ystävättäreni kanssa) lähdin Rasiksen kanssa lenkille ja sitten pihatöihin. Rasis myllersi pihalla ja minä laitoin kuistia syyskuntoon. Ai että tykkään noista valkoista Callunoista! Virittelin muuten kuistille koristetikkaisiin jo ekat valotkin. Kivalta näyttävät.
Rasis kaivoi yhden kukkapenkin ihan ympäri ja väsähti. Hänen ottaessa kauneusuniaan viltin alla, minä tein hieman opintojani. Nyt ei vaan oikein jaksa keskittyä opiskeluun, kun mielessä siintää jo perjantaina starttaava syysloma ja se kaikki ihana, mitä meillä on suunnitelmissa Lontoon viikolle.
Illalla paistoin vielä uunissa muutaman riisikakkupizzan ja keitin teetä. Rasiksen käytin iltalenkillä ja yritin jahdata opiskelutehtävästäni kirjoitusvirheitä. Unilääkkeitä ei kuulkaas enää tarvita. Riittää, kun joku sanoo" Mitäs jos perehtyisit tenttikirjoihin?" ja johan alkaa kummasti nukuttaa...
Mukava lauantai, mutta onpa ihanaa saada myös miesväki tänään kotiin:)

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Voihan tuoli!


Instassa totesinkin kirjoittaneeni itseni heti aamutuimaan korvia myöten suohon. Pidin luovan teetauon ja eksyin kokonaan raporttini aiheesta miettimään jälleen tuota meidän pirhanan ruokailuhuonetta. Voin kertoa, että suohon upottiin taas, mutta tällä kertaa TUOLISUOHON.

Rasis viis veisasi, vaikka konttasin pitkin ruokailuhuonetta ja jälleen kerran mittasin, pähkäilin ja suunnittelin muutoksen aikatauluttamista. Sen verran homma on jo edennyt, että iso mäntykaappi on kiikutettu varastoon ja tilalle on tullut huomattavasti kevyempi, valkoinen puukaappi. Uusvanhat matot olen myös pessyt ja ne kuivuvat tuolla mattotelineellä lokakuun auringossa. Ihanaa muuten, että nyt on näin lämmintä ja aurinkoista!

Ahdinkoani ei ollenkaan helpottanut se, että ostin kauppareissulla uuden DEKO-lehden, jossa on jälleen ihania koteja ja sisustuksia. Erityisesti samaistuin sivulla 66 ajatuksiaan kertovan Monan lausahdukseen...
" Jokainen tuoli ruokapöydän ympärillä on erilainen, koska maailmassa on niin paljon ihania tuoleja.". SIINÄPÄ SE ja JUST NIIN! Miten tässä nyt mitään valitset, kun aina tulee vastaan vielä ihanampi ja vielä paremmin meille sopiva tuolimalli?? Teen kohta "Monat" ja ostan meille myös kuusi erilaista tuolia...

Tämä voisi olla yksi niistä tuoleista. EHKÄ. Tai odotas, tuossa vieressä on myös aika kiva...
Voihan itku: tätä menoa istumme samoilla vanhoilla tuoleilla vielä pitkään:)

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Ruokailutilan päivitys tähän päivään


Meillä on ruokailuhuone, joka on todellakin tarpeeseen silloin, kun koko perhe kokoontuu useamman kerran vuodessa juhlistamaan pyhiä tai muutoin vaan jälleennäkemistä. Tämän tilan tarpeellisuuden olemme todenneet monesti myös ylioppilasjuhlien ja vaikkapa kandi-kahvien äärellä. On ihanaa koota perhe ja ystävät juhlimaan. FOOD IS LOVE!
Pöytä on minulle erityisen rakas, sillä sen molemmissa päissä ovat aikanaan syöttötuoleissaan istuneet meidän lapset ja paukuttaneet pöytää lusikoillaan. Pöydässä on mahtavia koloja ja elämän jälkiä muistoineen.
Tuoleja sen sijaan olen pitänyt hankalina alusta saakka ( 22-vuotta!). Ne toki kuuluvat ryhmään, mutta niissä ei kerta kaikkiaan jaksa istua pitkää iltaa. Peffan alle täytyy hakea tyynyä ja selkään vilttiä pehmentämään istuma-asentoa.
Nyt haluaisin keventää tilan ilmettä muutoinkin. Tuo astiakaappikin tuntuu niin kovin raskaalta, vaikka tarvitsenkin sellaisen ehdottomasti tuohon tilaan. Se kun kätkee sisälleen juhla-kattauksenamme toimivan TAIKA-astiaston.
Valaisimena tilassa on joitakin vuosia sitten korista tekemäni kattolamppu, mutta nyt mielin sinne jotakin keveämpää tuon perinteisen pöydän vastapainoksi. Pauli Partasen Laguna meillä on jo eteisaulassa ja se voisi olla yksi vaihtoehto. Innoluxin Tuomas- valaisin voisi  myös olla kiva vaihtoehto tai sitten Yki Nummen Lokki, joka meillä jo on ruokailuerkkerissä.

Tuoleja olen myös etsinyt hiki hatussa. Tavoitteenani on, että itsenäisyyspäivän illallinen syödään rauhassa UUSILLA tuolilla istuen. Veken kalusteen FOX-tuolit kiinnostavat tällä hetkellä eniten, mutta olen kovin arka ostamaan netti-myymälöistä mitään. Onko teillä kokemusta kyseisestä liikkeestä? Valikoima siellä näyttää oikein kivalta.

Tilan taulut ovat taiteilija-isäni maalaamat ja pysyvät kyllä ikuisesti paikoillaan samoin kuin tilassa olevat isot kultapalmut ja muut viherkasvit. Keveys ja päivitys tehdään nyt vaaleilla, uusilla tuoleilla, valaisimella ja ehkäpä myös matolla, jos sellainen osuu kohdalle. Saapas nähdä, onnistunko ja millä aikataululla. Sormet syyhyten tässä pohdin, mistä projektin aloittaisi:)


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Matkavinkkinä ihana HAILUOTO


Instassa minua seuranneet ovatkin nähneet jo päivityksiäni viime viikkoiselta työmatkaltani Hailuodosta. Pääsin erään hankkeen puitteissa syksyiseen saareen ja majoittumaan ihanaan Luotsi-hotelliin.
Hailuoto on saari Oulun kupeessa ja sinne matkataan tällaisella lautalla. Matka mantereelta saareen kestää puolisen tuntia ja on itsessään jo melkoinen elämys. Saaressa on upea luonto ja maisemat sekä kesäaikaan valkoinen, puhdas ja pitkä rantaviiva- AAH!
Saaren toisessa päässä sijaitseva Luotsi-hotelli tarjoaa majoituksen ohella huippu herkullista ruokaa.

Saaressa asuu kuulemani mukaan 1500 henkilöä vakituisesti. Sieltä löytyy peruskoulu, päiväkoti, terveyskeskus ja lähikaupat. Loma-aikoina väkimäärä lisääntyy toki mukavasti, mutta saari on silti säilyttänyt omaleimaisuutensa ja puhtautensa. Kuulin myös, että viime vuosina saareen on muuttanut enemmän luovien alojen nuoria perheitä, jotka pystyvät tekemään töitään tarvittaessa myös etänä. 
En ihmettele. Saaren rauha ja kauneus tekevät hyvää sekä sielulle että ruumille.

Rannassa kulkee puiset polut, joita pitkin kelpaa astella ja ihailla ympäröivää luontoa. Luotsi-hotellin ja majakan takan ovat kalastajien veneet ja tuvat ja saapa sieltä ostettua tuoretta kalaakin kotiin vietäväksi, jos sattuu oikeaan aikaan paikalle. Saaressa on loistavat marjastusmaastot ja itse ostan Oulun torilta aina vain Hailuodon mustikkaa. Sen maku on jotenkin niin syvä ja pehmeä.
Pääkaupunkiseudulta tulleet hanketoimijat ihastuivat paikkaan valtavasti ja heistä muutama päätti varata jo nyt majoitusta kesää 2019 varten hotelliin. En ihmettele. 
Minun edellisestä käynnistäni saaressa oli kulunut jo vuosia, mutta saaren taika oli säilynyt. Haluan ehdottomasti palata paikalle taas ensi syksynä, sillä rakastan syksyn tuoksua ja myrskyisiä iltoja meren rannassa.
Suitsutettuani tätä ihanuutta joka puolelle, eräs ystäväni kysyi " Miksi et muuta luotoon, jos se sopii sinulle noin hyvin?". Hyvä kysymys...
Nooh,  en jaksaisi noita työmatkoja lautalla joka päivä. Talvesta riippuen mantereella toki pääsee nopeasti jäätietä myöten, mutta silti. Toinen juttu on sitten se TALVI. Olen ollut nuorena Hailuodossa tammikuussa leirillä ja se oli kamala kokemus: hirveä pakkanen ja tuuli ja väkeä ei missään! Tulisin mökkihöperöksi takuuvarmasti.
Vaikka olen sydämeltäni melkoinen erakko ja esteetikko päästä varpaisiin, kaipaan ympärilleni kuitenkin vilskettä ja muita ihmisiä. Ja pakko on myös myöntää, että sitä kauneutta löytyy kyllä täältä kaupungistakin, kun vaan pitää silmänsä ja sydämensä auki.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Sadonkorjuuta


On se mieletön etuoikeus asua täällä puhtoisessa pohjolassa ja saada nauttia tuoreita, kotimaisia marjoja hedelmiä ja juureksia!
Koen alkukantaista mielihyvää oman puun ompuista piirakkaa tehdessäni tai lähimetsästä keräämiäni mustikoita puuron päälle ripotellessani. Tuntuu hyvältä tietää, mistä ruoka on peräisin ja miten se on lautaselleni päätynyt.

Minulla on onni saada työpaikallani joka päivä luomu- ja lähiruokaa kasvisversiona. Tämän innoittamana olen myös kotona lisännyt ruokavalioomme vielä yhden kasvispäivän. Tällä hetkellä syömme kahtena päivänä viikossa lihaa tai kalaa, mutta muuten pyritään ruokailuissa kasvisvoittoisuuteen. Me liikumme paljon ja perheessämme on kasvuikäinen nuorimies. Hänelle maistuu erinomaisesti mm. mifucurry tai chili sincarne, mutta välillä pitää saada myös poronkäristystä tai pestolohta. Kaikkea kohtuudella ja elimistö hyrrää tyytyväisenä!

Löysin itsestäni innokkaan kotikokin aikoinaan sairastuttuani keliakiaan. Opettelin leipomaan itse niin suolaiset kuin makeatkin tarjottavat. Samalla kiinnostuin kovasti elintarvikkeiden lisäaineista ja makeutustavoista. Moni entinen herkku on saanut jäädä kaupan hyllylle lähemmin tuoteselosteita tutkittuani. Kotimaisista viljoista kestän kauraa ja esim. aamupuuron teen gluteenittomiin kaurahiutaleisiin. Tämä mustikkapiirakka on tehty gluteenittomiin kaurajauhoihin ja olipa hyvää!

Mifusuikaleet ovat meidän herkkuamme ja tofusta saa Ramen -keittoon parhaan lisukkeen. Myös hernerouhe on aivan loistava keksintö ja chian-siemen vanukas suurta jälkkäriherkkua. Ilolla tervehdin myös Elovenan uutuutta " Kaurajauhista", vaikka en sitä lopulta itse uskaltanut testata, sillä tuotantolinjalla oli käsitelty myös muita viljoja... 
Viikonloppuna haaveilen pääseväni toriostoksille. Olisi juhlavaa laittaa ruuaksi kanttarellikeittoa ja pyöräyttää tummista karviaismarjoista kermainen ja runsas kerroskiisseli. Miesten iloksi mukaan voisi tarttua myös juurevaa ruisleipää sekä kunnon kimpale kylmäsavu poroa:) 
Mitä syksyisiä ruokaherkkuja teillä on?
Kiinnostaako luomu- ja lähiruoka?

lauantai 25. elokuuta 2018

Ja niin rouva itsensä parvekkeelle pönkkäsi:)


Aloitin tänään syyssiivouksen tekemisen hirmuisella innolla ja vauhdilla. Mies lähti viemään keskimmäistä opiskelupaikkakunnalle ja kuopus pyyhälsi  kaveriperheen mökille. Minä jäin Rasiksen kanssa kotia laittamaan. Eilinen pieni lämpö ja kipeä kurkku eivät tuntuneet missään, kun aloitin vimmatun mopin heiluttelun. Pesin pyykkiäkin heti aamutuimaan monta koneellista. Noh, sitten yhden maissa päätin viedä yhden pikkupyykkisatsin yläkerran parvekkeella olevalle telineelle kuivumaan. Ajattelin, että lempeä syystuuli kuivaa ne hetkessä.

Vauhdikkaasti kipitin yläkertaan ja tuuli tuli vastaan ihan yhtä vauhdikkaasti lyöden parvekkeen oven selkäni takaa kiinni! En edes ymmärtänyt ensin säikähtää, vaan ajattelin oven aukeavan tuosta vain. Ripustelin rauhassa pyykit ja vasta sitten yritin päästä sisälle. No, ei onnistunut. Ovi oli todellakin tiukasti lukossa! Palotikkaille parvekkeelta on ehkä joku 80 cm, mutta parvekkeen kaiteet ovat korkeat. Minulla on ihan hirveä korkean paikan pelko, joten en voinut kuvitellakaan kapuavani parvekkeen kaiteelle ja heittäytyväni siitä kohti palotikkaita. Ajattelin siis odottaa, että joku kulkisi läheisellä pyörätiellä. Kännykkäkin oli nätisti eteisen pöydällä... Naapurustosta kaikki olivat lähteneet mökeilleen venetsialaisten viettoon, joten apujoukkoja ei ollut odotettavissa. Siispä nojailin kaiteeseen ja yritin tiirailla pyörätielle. Ne silmälasitkin olivat siellä puhelimen vieressä eteisen pöydällä.

Aikamoisen tovin odottelin ja pissahätäkin oli jo melkoinen ja sitten: PELASTAJA perheineen pyöräili tiellä. " Huhuu, minä täällä parvekkeella tarvitsisin apua!", huutelin ja koko perhe kääntyi katsomaan. Kerroin huonosta tuuristani ja yksi perheen pienistä kysyi, eikö minulla ole avainta kaulassa varalta:) Ei ollut ei, mutta onneksi perheen isä tuli rohkeasti Rasavilin haukkumisesta piittaamatta taloomme ja päästi minut parvekkeelta pälkähästä. HUH!

Kiittelin vuolaasti auttajiani ja totesimme yhdessä, että näin se käy, kun aurinkoisen syyspäivän tuhlaa niinkin turhalle hommalle kuin siivoamiselle:)

Ahdingostani huolimatta koko koti alkaa vähitellen olla puunattuna ja näissä samalla räpsimissäni kuvissa näyttää myös aika pölyttömältä. Ihanaa! Alkupään kuvat ovat alakerrasta, mutta tätä näkymää en ole tainnut aiemmin täällä blogissa vielä näyttääkään.
Viimeisen remonttikierroksen yhteydessä yläkerran aulaan tuli tällainen luku/mietiskelysoppi. Puulaatikossa, korituolin takana on jumppavälineitä, sillä aulassa mahtuu hyvin myös jumppamaan. Annon pallovalojen vieressä on juurikin se kirottu parvekkeen ovi, joka tänään muistutti minua hajamielisyyden ja liian vauhdikkuuden turmiollisesta kombinaatiosta.

Tämäkin kuva on yläkerrasta, johon kesän lopuksi remontoin meille makuuhuoneen. Remontti sujui muutoin oikein mallikkaasti, mutta tuo kaunis Vallilan tapetti oli  haastava käsitellä. Hintaansa nähden se oli todella ohutta materiaalia ja kesti yllättävän huonosti käsittelyä. Kirosin aika monta kertaa sitä työstäessäni, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.
Pionit ovat lempikukkiani ja halusin niitä tapetin lisäksi myös tekstiileihin. Korituolilla ja vuoteemme päällä onkin Pentikin kauniit pioni-koristetyynyt.
Rasiksen paikka puolestaan on tuossa takan edessä taljalla. Toimii hyvin päivällä ja iltasella, mutta annas olla: kun mamma köllähtää unille, on koiruliini rakettina kainalossa.

Tällainen touhupäivä tällä kertaa! Yritän muistaa päivittää tänne blogiin jatkossa vähän tiheämmin kuulumisia. Lapsukaiseni kun asensivat minulle pari viikkoa sitten instagram-tilin ja  huomaan nyt näpsiväni sinne hetken tunnelmia huomattavasti tiheämmin kuin postauksia tänne blogiin. Minut löytää siis myös instasta villakaardemumma nimen alta.
Leppoisaa lauantain jatkoa teille kaikille. Minä lähden vielä Rasiksen ja ULKOAVAINNIPUN kanssa lenkille:)

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Suursiivousta pukkaa ja Rasavilillä on hiki


Huomenna koittaa paluu arkeen, mutta pehmeällä laskulla. Torstain nimittäin olen jälleen kotona, perjantain töissä ja sitten toden teolla maanantaista lähtien "sorvin äärellä". Kesä on ollut rentouttava, lämmin ja kaikin puolin ihana. Nyt on voimia aloittaa arki!
Rasavilin mielestä kesä on ollut pienelle koiralle liian hiostava. Tässä neitokainen köllöttelee sängyssämme. Kuvassa ei näy avoinna oleva ikkuna, eikä se, että Rasis on kääntynyt kohti tuuletinta. Koko koiran olemus huutaa yhtä lausetta: "EI PYKE!". Koiruliinin tukalaa oloa olemme helpottaneet myös viileillä suihkuilla sekä pakastetuilla pyyhkeillä. Voi pikkuista...

Oli kuuma tai ei, välillä on pakko siivota. Olen remontoinut niin paljon, että siivoaminen ja pihan laitto ovat jääneet parin viime viikon aikana aika heikolle. Siksipä rysäytin tänään oikein kunnolla. Alakerran jälkeen täytyi käydä suihkussa, sillä hiki sumensi jo näkökentänkin. Puhdasta tuli.
Ajattelin samalla ottaa hieman päivityskuvia täältä kotoamme. Talven aikana tein monenlaista muutosta, joita en blogitaukoni aikana kuvannut. Nyt suunnitelinkin seuraavissa postauksissa kertovani hieman näistä muutoksista ja tekemistäni rempoista.
Tämä näkymä on kuitenkin on tuttu, eli tässä meidän arkinen ruokailuerkkerimme, jossa syömme yhdessä aamiaiset, päivälliset ja iltapalat. Näin loma-aikaan myös sen lounaan. Tarkkasilmäinen huomaa yhden tuolin puuttumisen. Se pitää erkkerin ovea auki, jotta saamme ristivedon tänne siivoushien keskelle:)

Tämä puolestaan on räpsäisy talvella tekemästämme ruokailuhuoneesta. Täällä ruokailemme aina silloin, kun isot tytöt ovat kotona tai meillä on vaikkapa juhlat. Pöytä on yhtä vanha kuin lapsemme ja siinä näkyy ihanasti pikkuisten lusikan paukutukset ajalta, jolloin he ovat opetelleet "ihan ite" syömään. Pöydästä en luovu ikinä, mutta tuolien tilalle olen miettinyt jotain keveämpää. Sitä paitsi, näissä tuoleissa ei ole kauhean kiva istua pitkän kaavan mukaan. Pöydän kaveriksi sopisi aika modernitkin tuolit?
Tuossa vasemmassa kulmassa näkyy hieman takan reunaa ja takaseinällä on isäni maalauksia kotiseudultani.
Tässä huoneessa linnoittaudun usein tekemään paperitöitäni ja bloggaamaan. Täällä on rauhallinen ja seesteinen fiilis.
Ja sitten paljastus: varjostimen sisällä on KAIUTIN LAMPPU, eli voin puhelimesta kytkeä spotifyn päälle ja musiikki kuuluu kivasti koko huoneessa. Lampun värin voi säätää myös eri väreihin ja voimakkuuteen. Hassua, mutta aika rentouttavaa.
Ruokailuhuoneessa on aina paljon kukkia. ( No, niin meillä on kyllä muuallakin.) Jotenkin kukat kuuluvat minun mielestäni viihtyisään ja siistiin kotiin. Nekin sulostuttavat arkea, eikä hyvän mielen tuojia voi arjessa olla liikaa!
Hyvästä mielestä puheenollen: voittajan on helppo hymyillä! Taas on Rasis selättänyt yhden hellepäivän ja nyt on kiva piehtaroida pienessä tuulen vireessä omalla kotipihalla.
Mukavaa elokuun alkua teille kaikille!