.

.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Remppasuunnitelmia syksyn/talven varalle


Kirpparikeiju kertoi blogissaan pitävänsä valokuvista, joissa on näkymiä huoneesta toiseen. Tänä aamuna viikkailin puhtaita pyykkejä kodinhoitohuoneessa ja huomasin, että voisin kokeilla tuota samaa ajatusta ja napata kuvan kodarista kohti ruokailutilaa. Oikealle menevä ovi johtaa ruokailuhuoneeseen, jonka mieheni kanssa teimme meille viime talvena. ( Sitä en olekaan vielä täällä blogissa esitellyt.) Siitä tuli mielestämme oikein ihana.
Suoraan edessä on eteisaula, johon sain vihdoin vaihdettua tapetin lakkiaisten alla. Samoin sain entisöityä peilin alla olevan vanhan pöydän. Minusta se istuu paikalleen oikein mallikkaasti. Seuraavaksi näkyykin sitten vähän olohuonetta ja peikonlehteä ja viimeiseksi ruokailutila, johon teetin piirustusteni mukaan puusepänverstaalla reilu vuosi sitten tuon ihanan koivupöydän. Tykkään siitä edelleen valtavasti!
Tätä blogia pidempään seuranneet tietävätkin, että remppailu on minulle mieluinen harrastus. Teen vähän väliä pieniä kunnostus- ja pintaremontointeja tai entisöin jotain huonekalua. Se auttaa minua rentoutumaan ja esteetikkona nautin kauniista lopputuloksesta.
Viime kesänä huoltomaalasimme talomme ja se oli niin valtava urakka, että pitkään aikaan ei remonttipeukaloa kutissut. No, saimme kuitenkin värkättyä meille ruokailutilan.
Nyt alkukesästä olen katsellut kotiamme " sillä silmällä" ja listaillut fixaustarpeita. Listauksia rakastavana ihmisenä jaan teillekin tämän ilon:

* kuopus muuttaa keskimmäiseltä tyhjenevään huoneeseen ja me muutamme kuopuksen    huoneeseen-> molempien huoneiden tapetointi
* alakerran wc:n altaan ja allaskaapin uusiminen sekä tilan maalaus ja tapetointi
* yläkerran wc:n allaskaapin ja peilikaapin uusiminen sekä tilan maalaaminen
* ulko-oven uusiminen.

Erityisen innostunut olen meidän tulevasta makuuhuoneestamme, sillä tähän asti olemme nukkuneet talomme pienimmässä huoneessa. Nyt tilanteeseen tulee kerralla iso muutos, sillä tulevassa makkarissamme on 19,5 m2. Ihanaa!
Tapetit olen valinnut jo aikoja sitten valmiiksi. Samoin verhot ja matto on jo mietittynä. Kauniita kesäpäiviä en kuitenkaan aio remontille uhrata, vaikka hieman mieli tekisikin. Syksyn ja sateiden saapuessa tällaiselle puuhastelulle on aivan loistavasti aikaa ja mielikin piristyy, kun saa toteutettua luovuuttaan.
Mitä teidän remonttirintamalle kuuluu, vai onko kaikki jo valmista? Kysyisin teiltä myös vinkkiä muhkean, valkoisen päiväpeitteen löytämiseksi 160cm leveään parisänkyyn. Mistä kannattaisi katsella? 

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Puhutaanpa makkarasta, VATSAMAKKARASTA!


Aikalailla vuosi sitten alkoi vanhempieni vakava sairastelu. Meille siskoksille se tiesi yövalvontaa, suruja ja huolia. Tätä blogia seuranneet muistanevatkin, että talvi oli surujen talvi...
Ihmiset reagoivat suruun eri tavoin. Minä reagoin itselleni hyvin tyypilliseen tapaan SYÖMÄLLÄ.

Havahduin tilanteeseen toukokuun puolissa välin, kun siivosin vaatekaappeja. En kertakaikkiaan näyttänyt itseltäni  missään kesävaatteessani. Puntarilla käynti paljasti karmivan totuuden: painoa oli tullut vuodessa lisää KAHDEKSAN kiloa. ( Tein Sara Forsbergit, vai oliko se niin, että Sara lihoikin 13kg?)

Paino tuli hiipien. Kun itketti, suklaa auttoi. Kun hermostutti, söin chipsejä. Muutoinkin tuntui vähintään kohtuulliselta palkita itseään milloin mistäkin syystä hyvällä ruualla. Jos tästä nyt jotakin positiivista yrittää hakea, niin ainakin se, etten missään vaiheessa ole jättänyt liikkumista. Olen ulkoillut, käynyt kuntosalilla ja hyödyntänyt arkiliikuntaa joka päivä. Askelia päivääni tulee helposti 13-15000. 

Ylioppilasjuhliin leivoin valtavasti herkkuja, mutta maistelin niitä vain vähän. Nyt on menossa kahdeksas päivä tiukempaa ruokailua ja olo alkaa pikkuhiljaa tuntua seesteisemmältä. Näin keliaakikkona oli helppo jättää leipä pois kokonaan ja siinä samalla myös leivotut herkut. Sokerinhimo on kuitenkin melkoinen ja irtokarkit pyörivät viimeksi eilen ennen nukahtamista verkkokalvoillani. On se jännä, miten ihminen voikin jäädä riippuvaiseksi noinkin turvalliselta tuntuvaan asiaan kuin sokeri.

Myös kahvinjuonnin olen jättänyt minimiin ja litkinyt vihreää teetä. Muutoin mennään tavallisella kotiruualla, runsaalla liikunnalla ja kovalla motivaatiolla. Tavoitteena on saada nuo extramakkarat pois syyskuun puoleen väliin mennessä, eli mitään superdiettejä en todellakaan aio harrastaa. Näin 46-vuotiaana sitä tuntee jo kehonsa ja tietää, että pikalaihdutus tuo kilot äänennopeudella takaisin.

Olo on siis varsin toiveikas ja haaveilen jo syksyä ajatellen uusista farkuista ja itseni näköisestä minästä. Minä pystyn tähän!


ps. Ai miksikö Rasavilin kuva on tuossa alussa? Rotumääritelmän mukaan Corgit ovat taipuvaisia pulskuuteen, sillä ne rakastavat herkuttelua. Koira ja emäntä ovat siten tässäkin asiassa varsin samanlaisia:)

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Herkulliset yo-juhlat takana


Terveisiä täältä kukkien keskeltä! Kotona tuoksuu huumaavalle, sillä keskimmäisemme yo- juhlien jäljiltä meillä on joka huoneessa ruusuja, neilikoita, inkaliljoja ja ihania pioneja. Päivänsankari itse on jo toisella, jatko-opintoihin liittyvällä valintaleirillä, jonne hän lähti heti sunnuntaina, juhlien jälkeen. Voin kertoa, että tyttö on aika väsynyt.
Juhlat sujuivat kerrassaan hyvin ja tyttö sai koulun lakituksen yhteydessä kaksi stipendiä. Olen niin ylpeä! Jos joku siis koskaan tulee kertomaan, että vaikean lukivaikeuden vuoksi ei voinut tehdä sitä tai tätä, voin vain todeta " vaikea lukivaikeus voi olla hidaste vaan ei totaalinen este!". Motivaatio ja luja tahto näyttää vievän vaikka läpi harmaan kiven.

Olisin niin halunnut liittää tänne blogiini muutaman kuvan kauniista tyttärestäni, mutta päivänsankari kielsi sen ehdottomasti. Hän kun ei laita omaa kuvaansa itse mihinkään sosiaalisessa mediassa. Kunnioitan tytön päätöstä ja totean, että tuohon ihan postauksen loppuun liitän tytön  maalaamasta yo- juhlien kutsukortista kuvan. Päivänsankari on osannut hienosti maalata omakuvansa kortteihin.
Keskityn nyt sitten vain kertomaan tarjottavista. Minulle kävi perinteinen, eli valmiista kahvipöydästä ei nyt sitten tietenkään ole kuvia, eikä suolaisista tarjottavista. Päivä meni vauhdikkaasti ja kaikkien kanssa jutellen, joten kuvaaminen unohtui kokonaan. Joitakin kuvia sentään räpsin.

Näitä gluteenittomia sitruunajuustokakkuja tein kaksi. Koristeluun käytin tuoreita marjoja ja mantelijauhoihin tehtyjä macaronseja. Kakku oli mielettömän hyvää!



Tähän väliin täytyy tilaa antaa koko leivontaprosessin laaduntarkkailijana toimineelle Rasavilille. Koirarouva jaksoi hienosti päivystää juhlan ajan pihamaalla ja ilmoittaa äänekkäästi jokaisen vieraan saapumisesta. Toki hän sai osakseen mittavat määrät rapsutusta, ihailua ja herkkuja. Ei hassumpi päivä siis!

Perinteisen, mutta gluteenittoman täytekakun koristelin vanilijavaahdolla, mustikoilla, suklaalastuilla ja itse tehdyillä mustikkamarengeilla. Tämäkin oli herkkua.

Tuolla kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy toinen isoista, tavallisista täytekakuista. Näiden koristelussa luotin yksinkertaisuuteen ja perinteiseen valkolakkiin. Makeissa meillä oli tarjolla myös suklaajuustokakkua, pari nakukakkua, prinsessakakku ja kuivakakku sekä paljon erilaisia pikkuleipiä. Suolaisella osastolla tarjosimme pinaattifetapiirasta, kanatacopiirasta, kasvispiirasta sekä coctailpiirakoita lohi- ja porotäytteillä. Kaikkea löytyi myös gluteenittomana. Tarjottavaa oli todellakin riittämiin ja nyt allekirjoittanut tasoittelee pari seuraavaa viikkoa syömisiään. Tuli herkuteltua ihan liikaa- TAAS!

Ja tässä siis tuoreen ylioppilaan itsestään maalaama kutsukorttikuva. Tässähän se on, meidän ihana päivänsankari!

lauantai 26. toukokuuta 2018

Luvassa lupsakat lakkiaiset

Terveisiä täältä työleiriltä! Viime aikoina on ollut melkoisen kiireistä ja touhukasta tämä äiti-ihmisen arki. Omassa työssäni kevät on aina hektistä aikaa, mutta tänä keväänä muutokset työssä tekivät arjesta vieläkin tsäpäkämpää. Lisäksi kevät tuli niin rytinällä, että siitepöly ryöpsähti infernaaliselle tasolle, eivätkä lääkkeet tuntuneet tepsivän. Menetin siis ääneni reiluksi viikoksi.
Huumorintaju oli tiukalla, mutta sitten saimme positiivisia uutisia: meille tulee lakkiaiset!
Keskimmäisellämme on vaikea lukivaikeus, joten hän on todellakin taistellut tiensä läpi lukion kieliopintojen. Hän puhuu ja ymmärtää vieraita kieliä mukavasti, mutta kirjallinen tuottaminen on todella työlästä. Lisäksi esim. sanakokeet ovat olleet yhtä tuskaa, sillä hän ei voi muistaa/osata sanan oikeaa kirjoitusasua. Voitte vaan kuvitella, millainen riemuvoitto oli, kun englanti meni ensi yrittämällä läpi! 
Tytön lahjakkuus on kuvataiteissa ja juuri tällä hetkellä hän on lähdössä viimeisen vaiheen valintaleirille kuvataiteilijaopintoihin. Luvassa on vielä tämänkin jälkeen yhdet valintaleirit ja sitten vaan pidämme peukkuja. Tyttö olisi kyllä paikkansa taideopinnoissa ehdottomasti ansainnut.
Minä puolestaan keskityn nyt töiden jälkeen lakkiaisherkkujen valmistamiseen. Pakkanen on pullollaan suolaisia piirakoita. On feta-pinaatipiirasta, kana-tacopiirasta sekä jauhelihapiirasta. Lisäksi olen tehnyt coctail-karjalanpiirakoita, joita aion laittaa esille sekä lohi että kasvistäytteellä.
Täytekakkupohjat olen jo leiponut samoin kuin pikkuleivät. Vielä pitäisi leipoa pari sitruunajuustokakkua sekä pavlovapohjat. Tytär lupasi tehdä myös ihanan suklaakakun, kunhan leiriltä perjantaina kotiutuu.
Innostuin myös tekemään pitkästä aikaa raparperisimaa alkoholittomaksi juomaksi. Ensi viikolla pitänee toki hakea myös muutama kuoharipullo tervetuliaismaljojen varalle.
Vaatetusta mietin tasan sen verran, että tuunasin vähän vanhaa leninkiäni ja ostin uudet korkkarit. Päivänsankarilla toki on uusi, upea puku ja kengät, mutta me muut luotamme vanhoihin vermeisiin ja kierrätykseen
Nyt siis vielä juostaan hiki hatussa ja yritetään saada kaikki valmiiksi. Luotan siihen, että H- hetkenä meillä on luvassa LUPSAKAT LAKKIAISET ja aurinko paistaa:

Mitenkäs teillä muilla? Onko luvassa lakkiaisia tai vaikka rippijuhlia? Millaisia juhlajärjestelyjä siellä tehdään vai käytättekö pitopalvelua? Olisi kiva kuulla touhuistanne!

Ihanaa illan jatkoa teille kaikille!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Myytävänä hirsiunelma maaseudun rauhassa- tartu tilaisuuteen!


Kempeleen Juurussuolla, 20 minuutin ajomatkan päässä Oulun ydinkeskustasta, on myynnissä tämä ihana, linnamainen hirsiunelma.
Talossa on kolme kerrosta, joista ylimmäinen on torni. Se soveltuu loistavasti sekä lintubongarille että tähtitaivaan tutkiskelijalle. Onpa tilaa käytetty myös taiteilijan maalauspaikkana.
Talo on valmistunut vuonna 2002 ja siinä on asunut alkuperäinen rakennuttajapariskunta, jonka mies oli kuvataiteilija. Talo on uniikki sekä sisä- että ulkoratkaisuiltaan ja hivelee sisutuksellista mielikuvitusta. (Minä näen mielikuvissani talossa kuultomaalatut seinät ja helmenharmaat lattiat. Toki joihinkin kohtiin jättäisin tummat hirsiseinät kontrastiksi. Talon rouva käytti lattioilla aitoja taljoja. Katossa hän piti kristallikruunuja. Talo toimi monien ihanien tapahtumien ja juhlien tunnelmallisena pitopaikkana.  Kerran eräs pienokainen totesi " Tämä on se suuren tonttukirjan ihana koti!"   )

Nyt tämä tunnelmallinen talo etsii uusia asukkaita. Pihalle saa loistavasti rakennettua kasvihuoneen ja ison kasvimaan tai vaikkapa koirahoitolan! Minä rakentaisin sinne pihasaunan ja kylpytynnyrin heti ensi töikseni. Talo sopisi myös ympärivuotiseen lomakäyttöön, sillä Oulunsalon lentokentällekin matka taittuu tuossa 20 minuutissa. Juurussuolla lomailijaa hellisivät mahtavat marjastus- ja sienestysmaastot, rauhalliset maalaismaisemat sekä Oulu kaikkine vapaa-ajanviettomahdollisuuksineen.

Talo on OP-kiinteistökeskuksen välitettävänä ja välittäjänä toimii Tuomas Lähdesmäki p. 040 1531661.

ESITTELY TALOLLA ON SUNNUNTAINA, 20.5 KLO. 12-12.30.

Nyt vaan kaikki katsomaan talon  kuvat OP:n sivuilta ja niiden innoittamina menkäähän näyttöön ja tehkää tarjous. Velaton myyntihinta on 169 000e, mutta tarjouksesi avaa keskustelun hinnan suhteen. Nyt on tärkeintä saada tälle ihanuudelle rakastavat ja talosta huolehtivat uudet omistajat!

TÄTÄ VINKKIÄ SAA MIELELLÄÄN JAKAA JA KIERRÄTTÄÄ KAIKILLE TALON/LOMAPAIKAN ETSIJÖILLE!
MIELELLÄNI VASTAILEN MYÖS TÄÄLLÄ BLOGISSA KYSYMYKSIINNE TALOON LIITTYEN.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Kun KonMari lähti lapasesta


Kahdestoista vuosi Villa Kardemumman onnellisina asukkeina pyörähti käyntiin maaliskuussa. JESTAS! Missään emme ole aiemmin asuneet näin pitkään ja tyytyväisinä. Tämä on meidän rakas koti, johon esikoinenkin aina tyytyväisenä palaa lomillaan. Kun muutimme tänne, tytöt olivat pieniä alakoululaisia ja kuopus parivuotias. Nyt esikoinen on 22, keskimmäinen 18 ja kuopuskin kohta 14! Ei ihme, jos varastot ovat pullollaan lasten kasvun myötä ylimääräiseksi jäänyttä urheilutarviketta, koulupöytää ja lelua. Toki rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että sinne on tumpattu myös lukuisten remonttien loppuromppeet ja ne huonekalut, joita ei ehkä käytetä seuraavaan ikuisuuteen, mutta joista ei raski luopua.
Meillä on luvassa todennäköisesti lakkiaiset tänä keväänä ja juhlan innoittamina päätimme tehdä kunnon inventaarion kodissamme. Aloitimme jo pari kuukautta sitten siivoamalla kaikki vaate- ja liinavaatekaapit. Kierrätykseen lähti kolme jätesäkillistä tavaraa ynnä kaksi mattoa. Seuraavaksi vuorossa oli keittiötarpeisto, josta keskimmäiselle lähti opiskelukämppää varten monenlaista hyödykettä mukaan. Vähitellen siirryimme varastoihin, joista kierrätykseen ja lahjoitukseen lähti valtavasti koriste-esineitä ja huonekaluja. Remonttikrääsää ym. saimme kasaan neljä jätesäkillistä. Lopuksi oli pihan vuoro ja silloin päädyimme vaihtolavaan. Kaadoimme pari puuta. Leikkasimme aidat ja huolsimme pensaat ja omenapuut. Haravoimme ja kuopsutimme koko pihan. Vaihdoimme istutuslaatikoiden mullat jne, jne. LAVA TULI TÄYTEEN! Piha on ihana ja kotonakin on helpompi löytää tavarat, kun ylimääräiset on karsittu. Hirveä työ tässä oli, mutta kyllä kannatti!


Himppasen ylikierroksille hommassa taas mentiin ja nyt olemme sitten voimiemme tunnossa laittaneet kaikkea muutakin kesä- ja juhlakuntoon. Sää on hellinyt meitä oululaisia, joten kiva tässä on ollut pihalla touhuta. Terassi sai  tänä kesänä kalusteeksi korituolit, joille heitin lampaantaljat pehmikkeeksi. Tarjoilupöytä on Annon vanhaa mallistoa, mutta edelleen kuin uusi. Tässä on aamuauringossa ihana istuskella aamukahvilla. Testattu on ja tuntui melkein siltä, kun olisi jo lomalla!

Sisällä emme ole malttaneet kuin pyörähtää, joten salaatit ovat toimineet nopeina lounaina. Välillä niissä on mukana kanaa tai kalaa, jotta nälkä pysyisi pidempään loitolla. On se jännä, miten ulkona touhuaminen tekeekin nälkäiseksi. Tässä muuten kulhossa kana-tacosalaatti.

Pahaksi onneksemme kasvihuone sai osumaa viime talven tuulista ja tuiskuista. Mies on ansiokkaasti kasvaria minulle korjaillut, mutta voi olla, että tämä on viimeinen kesä kasvarielämää. Nyt kuitenkin pesimme sen ikkunat, laitoimme matot lattioille ja uudet istuintyynyt ruokailuryhmään. Tänä kesänä kasvarin saa täyttää ruusujen tuoksu. Toki viljelylaatikkoihin tulee myös perinteiset yrtit ja chilit ynnä ruccolaa.
Hillittömään KonMaritus ynnä remppailuintoomme kuului myös yhden vanhan pöydän entisöinti. En edes muistanut tuota rotiskoa, mutta nyt olen saanut sen uuteen uskoon. Odottakaas vaan, laitan siitä  myös tänne kuvia.
Ai niin, Rasis pääsi hyörinässämme sotkemaan itsensä  asuinalueemme viimeisen lumivallin lähistöllä olevaan mutalammikkoon. Voi sitä surkeutta ja ulinaa, kun koiruliini joutui armottoman puunaukseni kohteeksi!

Maaria



keskiviikko 2. toukokuuta 2018

En ole koskaan...


Tämä haaste on napattu Sarilta " My sweet home"-blogista ja on sopivan kevyt hömppähaastis pitkän blogitauon jälkeen. Tätä tehdessä hymyilytti ja mieleen tuli monta ikimuistosta sattumaa. Pitemmittä puheitta:

MÄ EN OLE KOSKAAN


- pitänyt sukkahousuista. Ovat taatusti jonkun naisvihaajan  julma juoni!
-  juonut ainuttakaan tuopillista olutta. Maku vaan ei nappaa.
- värjännyt hiuksiani vaaleiksi.
- syönyt suklaalevyä kerralla ( YÖÖÖK!)
- oppinut kunnolla ajamaan autoa. Olen potentiaalinen Suomen surkein kuski...

MÄ EN OLE KOSKAAN:

- nukkunut liian pitkään ja myöhästynyt sen vuoksi töistä
- juhlinut aamu kuuteen. Olen toivottoman iltauninen.
- jättänyt läheisiäni  pulaan
- säästellyt KIITOS ja ANTEEKSI- sanoja
- lakannut rakastamasta miestäni ja lapsiani

MÄ EN OLE KOSKAAN


- kyllästynyt matkailuun
- väsähtänyt uuden oppimiseen
- uupunut niin, etten ole nähnyt ympärilläni edes pieniä ilon pilkahduksia
- päästänyt itseäni helpolla. Mistään. ( Tämä ei kyllä ole välttämättä ollenkaan hyvä juttu!)


MÄ EN MYÖSKÄÄN OLE KOSKAAN


- ymmärtänyt kauhuleffoja tai heavy-musiikkia
- kestänyt epäsiistiä tai rumaa kotia ( sisustelu ja kaunis koti on ilo)
- osannut tehdä gluteenittomia HYVIÄ korvapuusteja
- lakannut nauttimasta kaikista elämää sulostuttavista herkuista ja tummapaahto kahvista

Elämää sulostuttavia ja rajusti hihityttäviä asioita teidänkin keskiviikkoonne toivottaa: Maaria