.

.

torstai 22. syyskuuta 2016

Täisotaa ja sohvaperunointia


Piti kirjoittaa tänne blogiin jo paljon aiemmin, mutta sitten iski täi! Kuvitelkaa, meidän perheeseen, jossa lapset ovat 20, 17 ja 12- vuotiaita, eikä meillä KOSKAAN aiemmin ole ollut täiepäilystäkään- IIK JA YÖK sanon minä!
Ai että mistäkö tulivat? No tytön tet- jaksolta päiväkodista. Tyttö oli nukuttanut ja sylittänyt pikkuisia ja sittenkös alkoi pään kutina. Yhtään täitä en nähnyt, enkä edes munia, mutta voi jösses miten täällä on päiden lisäksi jynssätty koko talo. Saunassa on käristelty kaikki petarit ja sohvatyynyt ja pakastin on ollut pullollaan harjoja, kampoja ja kihartimia. Työmäärä on ollut huikea, mutta selvisimme säikäyksellä. KYLLÄ KANNATTI!



Puunattuun ja jynssättyyn kotiin oli kiva kantaa uudet olkkarin kalusteet. Nyt on niitä minun kaipaamiani muotoja!

Kynttiläkauden aloitimme saman tien ja koti tuntuu tällä hetkellä niin suloisen ihanalta syyspesältä.
Kohta varmaan alan syömään havunneulasia ja painelen Muumien tavoin talviunille...
Jouluna täytyy kuitenkin herätä. Niinhän ne Muumitkin tekevät.
Totuuden nimissä kaamoksen yli kantavat parhaiten D- ja C- vitaminit sekä tuoreet yrtit. Tämä vesiviljelylaite valoineen ja ihanine yrtintuoksuineen sulostuttaa jokaista aamuani. saan edes pikkiriikkisen kesäfiilistä jokaiseen päivääni:)
 
Täittömin terveisin: Rasavilin emäntä

lauantai 10. syyskuuta 2016

Elämä on vain lainaa


Olen ikiliikkuja, jolla on aina monta rautaa tulessa. Olen myös elämästä nautiskelija, joka tarttuu jokaiseen hetkeen täysillä ja nukahtaa iltaisin silmänräpäyksessä päivän tohinoista ihan fyysisestkin väsyneenä. Tällainen olen ollut lapsesta saakka.
 
 Haluani nauttia joka hetkestä iloineen ja suruineen vahvisti myös se, että 26- vuotiaana, nuorena lapsiperheen äitinä, kävimme mieheni syövän myötä läpi melkoisen terveyden ja tunteiden vuoristoradan. Jouduimme miettimään, mitä tapahtuu, jos toista ei enää olekaan. Meillä oli remontoitava rintamiestalo ja kaksi pientä lasta. Voin kertoa, että elämän todelliset arvot loksahtelivat paikoilleen... Kaikki kääntyi hyvin: talo myytiin, mies parani, koliikkivauva kasvoi ja on nyt 17-vuotias lukiolainen. Elämä antoi parastaan ja olemme onnellisia.
 
40- vuoden rajapyykin jälkeen heräsin kuitenkin ensimmäistä kertaa ymmärtämään, että myös minä vanhenen vääjäämättä joka päivä. Ymmärsin, että minun on huolehdittava itsestäni ja rakkaistani entistäkin suuremmalla pieteetillä, jotta voimme hyvin. Haluan elää pitkän ja terveen elämän ja todellakin haluaisin niin kovin olla jonain päivänä se mummi, joka jaksaa leikkiä pihalla, kuskata uimakouluun ja leipoa lastenlasten kanssa. Ihaillen katson lähipiirissäni näitä supermummoja. Olette idolejani!
 
 
Tämä syksy on mankeloinut ajatuksiani jälleen elämän mysteerioilla. Omat vanhempani ovat jo pitkään sairastaneet ja varsinkin tämä syksy on ollut isälleni sairaalajaksoineen kuluttava. Se, että vanhempani eivät elä ikuisesti, on vain hyväksyttävä. Heillä on takanaan rikas ja monivivahteinen elämä sekä keskinäinen kantava rakkaus. Heidän elämänsä tulee jatkumaan lapsien, lastenlapsien ja lapsenlapsenlapsien myötä. Voiko enempää elämältä vaatia? Tämä on mielestäni kaunis,  eheä elämäntarina.
 
Lähisuvussa on myös lapsiperheen isä, joka joutui juuri tehohoitoon. Omat tunteeni 17-vuoden jälkeen nousivat pintaan ja hetken kipuilin elämän epäreiluuden kiemuroissa. Olen "pystykorva luterilainen", enkä voi aina mitenkään nähdä suurempaa tarkoitusta kuolemassa,  väkivallassa  tai epäoikeudenmukaisuudessa. Opiskelin jopa teologiaa cumuun saakka selvittääkseni tätä mysteeriota. Ei selvinnyt. Surullista, mutta kutkuttavan mielenkiintoista!
 
Minä uskon "perihyvään". Luotan siihen, että kaikki päättyy aina juuri niin kuin on parasta. En tiedä miksi niin tapahtuu, mutta tiedän niin tapahtuvan. Minun tehtäväni tässä maailmankaikkeudessa on ylläpitää hyvän kierrettä omalla pienellä panoksellani. Luotan siihen, että jos "tuhlaan" kaiken sen rakkauden, jota minulla on sisälläni varastossa, en voi olla vanhana kovin onneton eletyn elämäni suhteen? Tätä on vaikea selittää, mutta toivon teidän pääsevän ajatuksenkulustani jyvälle.
 
Entä sitten, kun suru iskee musertavana? Silloin juoksen ajatukset väsyksiin, siivoan niin että kaakelit hohtavat ja lopuksi itken koko suvun edestä. Antaa surun tulla. Se raivaa tietä ilolle.
 
Elämä on vain laina, mutta voi miten ihana, rikas ja mielenkiintoinen laina se onkaan!
 
Muistetaan elää täysillä!

torstai 8. syyskuuta 2016

Mylläystä ja säätöä


Harvemmin tulee blogeissa esiteltyä kodin arkea, mutta nytpä esittelen. Meillä on nimittäin taannoisen sohvasuunnitelmieni vuoksi käynnistynyt melkoinen lumipalloefekti. Erehdyin nimittäin sanomaan, että vaalean sohvan voi aivan hyvin siirtää televisiohuoneeseen ja siellä olevan rautasängyn pistää myyntiin. Hyvä että sain lauseen loppuun, kun mies ja poika kantoivat yhtä huonekalua ulos ja toista sisään. Samassa karsinnassa lähtivät sitten kesätekstiilitkin varastoon ja esim. ruokailuerkkeriin vaihtuivat Marimekon puketit pöydälle.

Syksy tuo minulle aina tullessaan värien ja vahvojen tunnelmien kaipuun. Ja niitä kynttilöitä pitää voida poltella vähän joka puolella. Nyt pitäisi vaan päästä Ikeaan ostamaan edullisia kynttilöitä vähän joka sävyssä.



Kynttilät ovatkin nyt tunnelman pehmittäjinä tarpeen, sillä meillä ei oikein ole tällä hetkellä olohuonetta. Tai siis huonehan on, mutta ei sohvaa, eikä oikein mitään muutakaan. Huomenna ja lauantaina ryntään suorinvartaloin kerien sohvakierrokselle ja yritän löytää "sen oikean". Eiköhän se vähän pakon edessä jostain löydy. Miehen otan mukaan vasta viimeiselle kierrokselle. Muutoin emme ikinä pääse valintaprosessissa loppuun saakka. Mies kun on järkevä tuumailija ja minä teen tunneratkaisuja ex tempore tyyliin- hih!

Sillä välin nautiskelemme koko perheen voimin telkkarihuoneessa leffoista ja lokoisasta kölläilystä vanhan sohvan sylissä. Aamukahvillekin on toisaalta ihan hauskaa hippasta kuppi kädessä telkkarihuoneeseen olkkarin sijasta.
 
 Hei, tämähän on sitä trendikästä rutiinien katkomista parhaimmillaan!
 
ps. Rasaviliä suorastaan itkettää sohvaton olkkari. Se kun näkee normaalisti suoraan sohvalta kaikki meille tulijat ja ilmoittaa heti äänekkäästi vierailijoista. Nyt se on täysin katveessa. Eikä tässä vielä kaikki. Rasavilin ihana, oma lampaantalja on pesulassa!! Voipi olla, että Rasis soittaa kohta Kalevan yleisöosastolle ja ilmoittaa huonosta kohtelusta;)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

"Sä saat potkut!", sanoi hän ja etsii yhä oikeaa...


Meidän sohvamme on ajalta, jolloin keittiömme oli vielä alkuperäisessä, rakentajan valitsemassa, romanttisessa kuosissaan. Koska keittiö ja olkkari ovat jokseensakkin samaa tilaa, en voinut valita täysin tyyliä rikkovaa sohvaa. Halusin vaalean kangassohvan, mutta en kaikissa sisustusjutuissa ja blogeissa näkynyttä Ikean valkoista irtopäällyssohvaa. Päädyimme siis vuosia sitten tähän Stockmannilta löytyneeseen versioon.
Sohva on palvellut hyvin koko perheen röhnötyskeitaana. Erityisesti sitä rakastaa Rasavili, joka ottaa sohvalla olevalla taljalla päikkärit, jos toisetkin.
Sohvalla on luettu ylppäreihin, sairastettu kuumeet ja juotu tuhannet aamukahvit. Kestävä röhnö siis!
Nyt kun keittiö koki rempan kevättalvella, sohva ja sen parina olevat korinojatuolit riitelevät pahasti eikä kokonaisuus ole tasapainossa. Minua tällaiset asiat rassaavat pidemmän päälle ihan pirskatisti!

Viime kesän Lontoon reissulla löysin Cult Furnituren sohvan ( kuva saman firman www-sivuilta), johon tykästyin välittömästi. Väri on pehmeä savunharmaa ja sohvan muotokieli ajattoman klassinen. Harmi vaan, että sohvan rahtikulut Suomeen nousisivat aika isoiksi ja jos sohvassa olisi virheitä, palauttaminen voisi olla turhan töisevää. Tätä en siis voi hankkia.

Jatkoin kotisohvalla vastaavan tyylisen sohvan etsimistä ja löysin mm. tällaisen Sits-sohvan kuvahaulla ( googlesta napattu kuva siis). Ihan ok, mutta ei täydellinen.

Sitten olisi vielä tämä Pentikin versio. Sohva olisi taatusti laadukas ja Pentikin tuotteet ovat mielestäni todella kauniita. Näitä vaan pitäisi olla kaksi, sillä sohva on pieni. Kahden sohvan asettelu olohuoneeseemme on kuitenkin aika mahdoton tehtävä.
Sohvan metsästys jatkuu. Hakusessa olisi hyvät muodot omaava, pehmeän savunharmaa kaunotar, jossa olisi mielellään vaalean saarnin väriset jalat. Uskon, että se vielä löytyy!
Sillä välin siirrämme rakkaan röhnömme telkkarihuoneeseen, jossa se saa jatkaa palveluaan lökökeitaana. Korinojatuolit taidan pistää myyntiin tai sitten ne pääsevät yläkerran aulaan viherkasvien kanssa.

Lähes yhtä vaikeaa kuin sohvan metsästys, on mielestäni juuri oikean näköisten mattojen löytäminen. Nyt, kun Kodin1-ketjua ei enää ole, valikoima on pienentynyt, eikä ANNO- merkkiin voi enää turvautua. Minulla hakusessa olivat eteisaulaan uudet nuorison ja koirantassujen jäljet kestävät kauniit matot.
Nämä matot löytyivät lopulta Jotexilta. Ostin näitä kaksi tuohon aika isoon eteisaulaamme ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen. Matot suorastaan hylkivät likaa ja sopivat täydellisesti tilaan.
 
Nyt jatkan leipomista ja sohvasurffailua. Kuulostellaan taas pian!

lauantai 6. elokuuta 2016

VIIMEINEN LOMAVIIKKONI: perjantain piipahdus töissä ja lauantain tohinaa ja tuumailua


Tänään on ollut mukava päivä. Näin yöllä unta, että lähdimme aamulla metsään piiiitkälle lenkille. Nyt olemme joutuneet pitämään parin kuukauden metsälenkkitaukoa, sillä tuolla on ihan juukelisti hyttysiä. Aamulla heräsin auringon leikkiin ja ajatuksenlukija mieheni ehdotti ensimmäisenä metsälenkkiä.
Siellä me sitten porskutimme ryteikössä taas lähes pari tuntia ja voi että tuntui ihanalta. Taidan todellakin olla se metsäsuomalainen.
 
Keskiviikkona minuun iski illasta epävarmuus. Menin työsähköpostille ja kalenterille, joka oli kesän aikana täyttynyt monenlaisella. Seurailin muutoinkin kaikkia niitä toimia, kuvioita ja haasteita, mitä olin ennen lomaa sopinut. Täysin lomamoodissa tuo kaikki tuntui niin etäiseltä, haastavalta ja ihmeelliseltä. Oikein ravistelin itseäni, että hyvänen aika, osaatko sinä kaiken tämän, ehditkö sinä? Meinasi mennä yöunet... Otin härkää sarvista ja porhalsin perjantaina töihin. Katselin paperit ja postit, moikkasin työkavereita ja...NAUTIN! Osaan minä! Ehdin minä! Minä tykkään työstäni ja minulla on ihanat työkaverit ja yhteistyö toimii. Itseasiassa: aivan kutkuttavaa palata maanantaina töihin!

Kotona kesän alussa laatimastani " TO DO"- listasta on vielä jokunen kohta yliviivaamatta. Viime viikolla sain pestyä ne pirskatin ikkunat ja tänään vaihdettua "turvonneille" viherkasveilleni isommat ruukut. Ne ovat saaneet ilmeisesti yliannoksen jotain kasvuhormonia kesän aikana? Suihkuttelin ulkosalla muratista lähtien kaikki kasvit ja tuntui, että ne piristyivät ihan silmissä.
 
"TO DO"-listalla oli myös oman ja kuopuksen vaatekaapin inventaario. Pahoin pelkään, että se jää ensi viikkoon.
 Mukava tehtävä listalla oli tyttösteni kanssa perinteisen "naisten joulushoppailureissun" suunnittelu ja kuvioiden lukkoon lyöminen. Olemme hyvissä ajoin liikkeellä, mutta se on pakko, kun kyseessä ovat opiskelevat ja työssäkäyvät tyttäret ( lukio ja yliopisto), joista toinen asuu vielä toisessa päässä Suomea. Noh, aikataulu saatiin sopimaan ja kohteeksi valikoitui tällä kertaa Tallinnan joulutori. JEEE!
En ole siellä koskaan käynyt, joten kertokaa ihmeessä kokemuksianne kyseisetä joulutorista.
 
 
PÄIVÄN HUONE JA HERKKU:
 
 

Noustaanpa portaat ylös nuorison asuttamaan yläkertaan. Siellä vaaleansinen wc sai tänä kesänä kyytiä, kun maalasimme ja ostimme Ikeasta puisen peilin, pyyhenaulakot, wc-istuimen kannen jne. Myös valaisimet uusittiin, mutta tuo pöytävalaisin on vielä koteloimatta. Tilaan tuli tehosteväriksi musta ja väriin sopien uusittiin myös tasot, wc-harja roskis ja pyyhkeet. Peilistä oikeassa alakulmassa näkyy Ikeasta ostettu, rosterinen "Oskarin oksa", jolla uikkarit on helppo kuivattaa. Vastakkaisella seinällä on myös lokerikko, josta löytyy lisäpyyhkeitä, saippuaa, jne. WC-paperit säilytetään istuimen päällä olevassa pyöreässä telineessä. Sekin on Ikeasta.
Pikku fiksaus piristi veskiä, joka rempataan perusteellisemmin sitten, kun meidän aikuisten makkari siirtyy yläkertaan.


Ja sitten päivän herkut ylhäältä alas: gluteenittomia suolaisia piiraita metukka/tomaatti/paprika ja tonnari/sipuli/tilli. Makeina lukiolaisen muffinit ja valmiit vanilijamunkit.
Syy tähän herkutteluun on kuopuksen synttärien juhlimisen jatkuminen edelleen. Miehen vanhemmat kun pääsivät vasta nyt reissultaan juhlimaan mukaan.
Ihana, että tulivat:)
 
Tulkaahan huomenna taas tsekkaamaan kuulumiset. Se onkin sitten " THE viimeinen lomapäivä".

torstai 4. elokuuta 2016

VIIMEINEN LOMAVIIKKONI: torstai ja Rasavilillä rokotuskankeutta.


Eilinen rokotus sai herkkis Rasavilin hieman nuopeaksi, joten tänään se on köllötellyt lähinnä pesuhuoneen lattialla. Lattia on nyt kesäaikaan mukavan viileä ja sinne käy kesätuuli pesuhuoneen ja saunan ikkunoista. Niin huono-olo ei Rasiksella kuitenkaan ole ollut, etteikö ruoka olisi maistunut ihan tavalliseen tapaan.

Minä aloitin aamun kampaajalla ja kylläpä sainkin kivan tukan! Jos tapanani olisi laittaa tänne omakuvia, niin nyt laittaisin. Latvoista lähti reilut 5cm ja ilme keveni hurjasti otsiksen leikkauksen myötä. Tykkään tosi paljon! Kävin samalla reissulla ostamassa apteekista Rasikselle viimeiset punkkikarkotteet tälle kesälle ja sain hauskoja pyykkipoikia kaupan päälle. Kivaa, sillä entiset ovatkin uusimisen tarpeessa.
Kuten kuvasta ehkä muutoinkin saatatte arvata, on meillä tänään vietetty perinteistä torstain siivouspäivää. Viimeiset matot ovat pesun jäljiltä vielä kuivumassa ja kodarissa pesukone pyörittää lastenhuoneiden tekstiilejä. Kyl tää täst.
Huomenna menen käymään jo töissä ( en tohdi jättää maanantai aamuun suorilta vartaloin töihin paluuta, kun tuntuu, että olen unohtanut salasanoista lähtien KAIKEN, mikä liittyy työni tekemiseen-IIIIIKS!), mutta muutoin aion pistää vaatekaappini syysteloille. Turhaa siellä on enää pitää bikinejä ja shortseja keskiössä, kun arki starttaa 8.8 klo. 8.00. Olen tässä huomannut, että olen tosi hyvä lomailemaan. Suhtaudun siihen samalla hartaudella, kuin arkena työn tekoon: se mikä tehdään, tehdään vimapan päälle täysillä:)
 
PÄIVÄN HUONEET JA HERKKU:
 
Tältä meillä näyttää eteisestä olkkariin ja ruokailuerkkeriin katsottaessa ja juu, siellä on pöytä katettu päivällistä varten.
Tuo pöydällä oleva vehka odottaa isompaa ruukkua ja uusia multia. Kaikki on valmiina, mutta en ole tänään vielä ehtinyt. Vehka sai jonkun kasvupyrähdyksen ja on paisunut tänä kesänä valtavasti. Sohvan tilalle toivoisin jotain muuta ja nuo korituolit voisin siirtää yläkerran aulaan. Ehkäpä talven aikana olkkarimme kokeekin jonkinlaisen kalusteuudistuksen...
Mattoon en voi koskea, sillä Rasavili rakastaa sitä. Käytän nämä isot ryijymatot kaksi kertaa vuodessa pesulassa ja Rasavili suorastaan itkee aina mattojen perään. Se rakastaa mylttäämistä ja selällään kellottelua mattojen päällä.



Tässä sitten vielä kuvakoostetta kevättalvella uusimastamme keittiöstä. Mietin jossakin vaiheessa kesää, että mikäköhän minua oikein vaivaa, kun ei tee mieli remontoida mitään. Sitten muistin kevättalven remppamme. Teimme remontin itse, joten vaikka se ei ollut vaikeaa, se vei paljon aikaa.
Jotakin olen kuitenkin rempannut myös tänä kesänä. Kevyellä otteella ja nuorison toiveet huomioiden fiksasin heidän yläkerran vessansa. Veski kokee isomman uudistuksen vasta sitten, kun meidän aikuisten makkari siirtyy yläkertaan.


Tähän loppuun meidän taiteilijan alun ( = lukiolainen ) näkemys päivän herkusta. Tyttö on ihan loistava leipuri ja yksi hänen itse kehittämistään resepteistä on tämä limemarenkipiiras, johon hän itse keittää limetahnan. Tämä on kaunis ja herkullinen jälkkäri. Noh, pyysin tytyä ottamaan hyvelöisestä kuvan...
 
Nyt lähden lenkille ja sitten pakkaamaan työlaukkua. Huomiseen!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

VIIMEINEN LOMAVIIKKONI: keskiviikkona eläinlääkärivisiitti ja emännän restaurointia ( mukana päivän herkku ja huone!)


Tämän aamun aloitin kunnon hiusten huollolla. Minulla on huomenna kampaaja ja jotenkin on aina mukavampi mennä ammattilaisen pakeille, kun hiukset ovat suht hyvässä kunnossa. Samalla muistin luvanneeni esitellä nuo silikonittomat ja parabenittömät hiustenhoitotuotteet, joiden mainos pyöri telkussa tiheästi Lontoon matkallamme. Kyseessä on siis Garnierin Respons-sarja. Ostin Lontoossa sarjan Avocado-tuotteet ja nyt kotiin päästyäni tämän oliivisetin. Ihan hyvältä tuntuu, eikä aiheuta minkäänlaista kutinaa tai hilseilyä päänahassa.
Uutena juttuna hiustenhoidossani olen aloittanut myös kerran viikossa käyttämään tuota Biozellin color maskia. Tällaisena tummaverikkönä kun nuo päähäni pesiytyneet, harmaat vauhtiraidat näkyvät mielestäni vähän liiankin selvästi. Hiusten värjäyskierteeseen en kuitenkaan halua ryhtyä. Koen sen vaurioittavan hiuksiani ja ennen kaikkea tiedän, että värjäysaineet eivät tee hyvää päänahalleni. Juu ja olen kokeillut myös eko-kampaamoja ja niiden hellävaraisia tuotteita. Ei auta.
Kaikkein mieluiten pesen kuitenkin hiukseni näillä Lushin luottotuotteilla. Salaisena niksinä hoidan hiusten latvoja kerran pari kuukaudessa kalanmaksaöljyllä- hih! Siltikin joudun pari kertaa vuodessa turvautumaan ihotautilääkärin minulle määräämään päänahan Bemetson- liuokseen. Onneksi saan siitä avun yleensä muutamassa päivässä.

Mutta sitten meidän rinsessaan, jolla oli tänään eläinlääkäri. Kyseessä oli normitarkistus ja Rasavilin nelosrokotteen uusiminen. Rasavili käy lääkärissä Oulun eläinsairaala Evidensiassa, Kansankadulla. Siellä on myös tuo Lähi-Tapiolan suorakorvausmahdollisuus, jos Rasiksella sattuisi joskus olemaan tarvetta sairauden hoitamiseen. Evidensiassa on aivan ihana, työtään selvästi rakastava henkilökunta. Rasis rakastaa erityisesti eläinlääkäriltä saamiaan napuja, mutta kyllä paikka muutoinkin on ihan loistava. SUOSITTELEN kaikille oululaisille.
Ai niin, tässä ollaan matkalla lääkärille. Poika nappasi hauskan lähikuvan:) Lääkärin lausunnossa puolestaan sanottiin " Rasavili tuli terveystarkastukseen ja rokotukselle. Terveys näyttäisi Rasavilillä olevan täysin kunnossa. Vaikka Rasaviliä jännitti, oli se silti klinikalla tosi reipas!"



PÄIVÄN HERKKU JA HUONE:




Eläinlääkärin jälkeen iski nälkä. Tein itse kalapihvit ja niille jogurttipohjaisen, tzatzikityyppisen kastikkeen ( kreikkalaista jogurttia, pari murskattua valkosipulia, puolen sitruunan mehu, kurkkua, paljon sipulia, mustapippuria ja suolaa). Kaveriksi keitin uusia perunoita. Yksinkertaista, terveellistä ja hyvää!

Päivän huone puolestaan löytyy alakerrasta tämän ruutulasioven takaa. ( Pahoittelen hämäryyttä. Nyt sataa ja paistaa epämääräisesti.) Kyseessä on meidän vierashuone, jossa majoittuu säännöllisimmin esikoisemme. Tänä kesänä vierashuone on ollut kovassa käytössä, kiitos mieluisten kesävieraiden!
Tykkään erityisesti tämän huoneen rauhallisuudesta sekä isäni maalaamasta taulusta. Tässä huoneessa saa kuulemma levolliset unet.

Päivä alkoi hiustenhoidolla ja ihan kohta lähden tuonne vesisateeseen tekemään juoksulenkkini. Sen jälkeen olisi tarkoituksenani huoltaa nämä kesäkoivet työkuntoon. Ihan en lähtisi tässä kunnossa jalkojani avokkaisiin survomaan... Tässä onkin minun luottotuotteeni: Footnerin kuorintasukkia en taida nyt tarvita, mutta jalkakylvyn jälkeen raspailen kevyesti ja laitan Footnerin rasvan jalkoihin. Valkoinen kynsilakka saa vaihtua nyt tuohon korallin punaiseen.
Jalat tuntuvat aina niin ihanan keveiltä huollon jälkeen, että uni tulee taatusti tänä iltana Super helposti!
 
Mukavaa illan jatkoa ja huomenna taas tavataan!