.

.

perjantai 28. helmikuuta 2014

What a lovely friday!


We have had "A GREAT CLEANING DAY". Now our home is absolutelly the best place at the world:) Siivouspäivää siis vietettiin, sillä mamma pääsi luikahtamaan töistä kotiin jo puoliltapäivin. Jokapaikka on jynssätty aina minun ruokakuppiani myöten ja nyt on vielä leivonnan vuoro. Illaksi on kuulemma luvassa pesto-mozzarella pizzaa ja vadelmapiirakkaa. Minulle käydään ostamassa herkkuluu. NAM!

Mammalla on haave päästä Ikeaan tässä lähiaikoina. Saapa nähdä, onnistuuko se saamaan isäntää mukaan. Isännän tehtävänä on olla vain autonkuljettajana, sillä mammani on surkea kuski. Sen saa todeta ääneen, sillä mamma on varsin tietoinen tilanteesta. No, eipä tuo ole paljon elämää haitannut, sillä tien poskesta voi aina soittaa taksin ja matka jatkuu:) Ikeasta se mametsu haaveilee ostavansa keittiöön saarekkeen. Saapi nähdä, miten se istuu tuohon köökiin...

Kevät on muuten tullut jo ihan oikeasti. Mamma vetää kaksin käsin allergialääkkeitä ja tuskailee likaisia ikkunoita. Kynttilöitä se polttelee silti, ihan niinkuin jouluna. Aika ristiriitaista?

Mariskoolit ovat mamman kestosuosikkeja ja meillä on niitä monenvärisinä ja kokoisina. Sama juttu on noiden kivi-lyhtyjen kanssa. Olkoon, että ovat jokapaikan designia. Eikö se olekin hyvän suunnittelun merkki, että ihmiset jaksavat vuodesta toiseen ihailla suunnittelun tulosta? Kyllä näin koiruliininkin mielestä on mukava elää siistissä ja kauniissa ympäristössä PUHTAAN JA TÄYSINÄISEN ruokakupin äärellä.
 
Pirtsakan puhtoista perjantaita! Rasavilli

lauantai 22. helmikuuta 2014

Yövieraita tiedossa

Niin, meille on tulossa vieraita ja mamma se jynssää ja kokkaa. Molemmat se tekee ihan hymyssä suin, eli kai se sitten on aika iloinen:)
 
Ruuaksi tarjotaan GULLICHENIN reseptillä tehtyä AVOKADOPASTAA ja se on todellakin niin hyvää, että järki lähtee.
 
 
 
  • ½ chiliä (poista siemenet)
  • 2 kypsää avokadoa
  • kourallinen basilikaa (lehtipersija ja korianteri toimivat myös)
  • 30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
  • 30 g (1 dl) raastettua parmesaania
  • 400-500 g spagettia

  •  
    Annos tehdään meidän tarpeisiin kolminkertaisena (12hlö:ä)

     
    Tässä kohtaa bloggailua mammalle iski käsittämätön tekninen ongelma: kuvia vaan puskee limittäin ja lomittain!!
    Nyt on viisainta sekä mamman että minun siirtyä odottelemaan vieraita tulevaksi. Mamma antaa halit ja minä haukut:)
     
    Rasavilli


    sunnuntai 16. helmikuuta 2014

    Yrtit tikkailla


    Tikapuuprojekti etenee. Kuopus kokosi mammalle tikkaaat ja kirppikseltä ostetut ruukut köytettiin hamppunarulla puihin kiinni. Juu ja tietysti kera yrttien.

    Tikkaat ovat erkkerin kulmalla, johon paistaa aurinko hela dagen. Mamma siis miettii, josko tuo nyt mitään kasvilamppuja tarvitseekaan. Toki voisihan tikapuille viritellä vaikka viirinauhan tai jotain. Ihan hyvin se sopisi tuohon uudistuneeseen mäntykaappiin ynnä HOX,HOX: verhoihin, jotka pitkän etsinnän jälkeen löytyivät Anno-mallistosta!

    Nyt nämä saavat töröttää vielä sisällä, mutta tarkoitus on siirtää ne kesää vasten etuterassille. Siitä on hyvä sitten hipsiä ottamaan täydennystä salaatteihin tai grilliherkkujen päälle. Mamma muuten kertoi heränneensä viime yönä painajaiseen. Se oli nähnyt unta, että oli kesä ja aivan upea ilma. Meidän pihalla vaan ei ollut mitään kukkamerta eikä amppelin amppelia. Mamma oli unissaan sanonut, että nyt tuli nukuttua talviunta liian pitkään. Saakohan mistään puutarhalta enää edes samettikukkia:) Arvatkaa vaan, onko se tänään selaillut jo kaiken maailman siemensivustoja. Kohta meillä on purkkeja yläkerran aula pullollaan...
     
    Kylvöterveisin: Rasavilli

    lauantai 15. helmikuuta 2014

    What a beautifull girl!




    Meillä on juhlittu WANHAA NAISTA! Ja kuten kuvista näkyy, kyseessä ei ole mamma vaan perheen esikoinen. Voi miten kaunis hän olikaan! Ystävänpäivä käynnistyi puoli viideltä, sillä kampaajalle piti päästä. Kolmen maissa tänä aamuna kävin antamassa kaunokaiselle hyvän yön nuolaisun.
     
      Juhlafiiliksin: Rasavilli

    maanantai 10. helmikuuta 2014

    Stokkan paketti tuli!




    Joistakin asioista kannattaa haveilla ja kun se oikea osuu kohdalle, pitää osata toimia! Mamma on kokeillut vuosien myötä monenlaista päiväpeitettä, eikä mikään ole ollut mieluinen. Satiini ällöttää, tilkkupeite näytti mummomaiselta, intianpuuvilla luirahtaa ajan myöten ja muut kuidut nyppyyntyy. Ratkaisu löytyi eräästä siustuslehdestä (Divaani?), jossa joku helsinkiläinen siustusalan ammattilainen/bloggaaja oli ratkaisuut päiväpeiteongelmansa ostamalla ihanan, harmaan, parisängyn täyspellavaisen pussilakanan. Bloggaaja antoi hyvät tuotekoordinaatit ja mamma siirtyi saman tien Stokkan nettisivuille. Ilmassa oli suurta ureheilujuhlan tuntua mamman pujottaessa tuplapeitettä pussilakanan sisälle. TÄMÄ ON IHANA! Olen ottanut jo ekat iltapäivätorkut sängyllä ja kyllä on pehmeää ja mukavaa. ( Mamma on ihan haltioissaan pellavan kauniista harmaan sävystä... ) Pussilakana oli tyyris kertaostoksena, mutta c´moon: mamma on viimeaikoina shoppaillut lähinnä kirppiksellä ja uudistanut keittiötäkin Prisman tableteilla.
    Aina JOSKUS voi törsätä:)
     
    Pellavan pehmeät terveiset: Rasavilli

    sunnuntai 9. helmikuuta 2014

    Made in Villa Kardemumma ( Villan kevätkohennusta)


    Mamman kaappiprojekti on jo aika pitkällä. Idea siis lähti siitä, että jossakin ruotsalaisessa sisustuslehdessä oli keittiössä vanha mäntykaappi, jonka ovet oli tapetoitu Frem livingin harmaavalkoisella salmiakkikuosilla. Samassa jutussa painotettiin keltaisen ja harmaan yhteensopivuutta. No, mamma googletti tapetin hinnan ja oli pyörtyä: 85e/rulla! Aika paljon siis parista suirusta, joita ovet olisivat tarvinneet. Prisman kauppareissulla apu ovipulmaan löytyi. Prismassa oli samalla kuosilla tabletteja a`2,50:-. Mamma osti kuusi tablettia ja kaksipuoleista teippiä. Lopputulema on oikein hyvä, joskin nyt se mamma haaveilee uusista vetimistä. Prismassa olisi kuulemma aika kivat...

    Samalla kun harmaa salmiakkikuosi lipui köökiin, päivittyi myös olkkarin tekstiilikuoro. Ja nyt viikon NIKSIPIRKKAIDEA! Meidän perheessä kun on minun lisäkseni kolme muksua sohvaa sotkemassa, niin hyvät sohvansuojauskeinot on testattu laidasta laitaan. Kaikenmaailman irtopäälliset ja viltit ovat tuhoontuomittu ratkaisu silloin, kun minä päätän rakentaa sohvalle ihanan talvipesän. Kokonaisuus on epäsiisti ja mamma se stressaa:) Nyt sillä sitten välähti: se pujotti sohvatyynyt puuvillaiseen pussilakanaan, jonka suuaukkoon se viritti tarranauhat. Eipä kuulkaa sohvatyynyt likaannu, eikä päällinen näytä myltätyltä. Mamma suosittelee, meikätyttöä vähän harmittaa...

    Pääasia kuitenkin on, että edes korituoleissa tyynyt pysyvät ihanan pehmeinä ja myltättävinä. Minun suosikkituolejani eivät tosin ole nuo kuvassa näkyvät tuolit.

    Siivouksen ja värkkäilyn keskellä naiset keittelivät bataattikeiton. Miesväki kun oli vielä eilen reissussa. Itseasiassa kuopus kotiutuu pelitourneeltaan vasta myöhään tänä iltana. Kaikilla meillä on jo melkoinen ikävä.

    Ja nyt päästiin asiaan: minun lempituolini! Se sijaitsee ikkunan alla ja tästä minä näen ulos, keittiöön, ruokailuerkkeriin ja peilin kautta jopa eteiseen. Minä, Rasavilli suuri, hallitsen siten yhdellä silmäyksellä koko tilaa!
     
     
    Viikonlopputerkuin: Rasavilli

    perjantai 7. helmikuuta 2014

    Perjantai tyttöjen kesken-jihuu!

    Jep, tiedossa on tyttöjen viikonloppu. Isäntä on työmatkalla ja kuopus pelireissulla. Naisten viikonloppu aloitettiin kirppiskierroksella, jonka jälkeen minä pääsin pitkälle lenkille. Illan myötä luvassa on vielä taikkuruokaa (minulle Ceaseria), irtokarkkeja ja dvd:n töllötystä. Siihen minäkin osallistun, sillä sohvalla on ihana koisia.
    Nämä kuvan jutut mamma löysi kirppiskierrokselta. Noista IKEA.n ruukuista se on ihan mielissään, sillä ihan meidän naapurissa ei ole ko. puljua. Mamma nimittäin tilasi netistä puiset tikapuut, joihon aikoo virittää vanhat kasvilamput ja perustaa yrttipuutarhan. Tikkaisiin viriteltävä ruukkuprojekti pyöri mielessä, mutta nyt se ratkesi. IHANAT ruukut eikä edes maksaneet paljoa. Toinen "THE LÖYTÖ" tällä viikolla ovat olleet keittiön kaapin uusimisvärkit. Mamma ottaa kaapin huomenna käsittelyyn, joten postausta siitäkin on tulossa. Varmaan myös siitä tikasprojektista kuullaan lähitulevaisuudessa.
     
    Ihanaista perjantai-iltaa teillekin: Rasavilli
     

    tiistai 4. helmikuuta 2014

    DIY toilet



     
    Meidän pikkuvessa alkoi taas näyttää ankealta. Mamma putsasi ja jynssäsi vessan eilen oikein kunnolla ja tänään se sitten on miettinyt, millä sitä piristäisi. Tuo vessa on lähinnä isännän, emännän ja perheen kuopuksen käytössä. Teineillä on oma toiletti yläkerrassa.




    No, mamma teki pikakaunistuksen irroittamalla yläkaappien ovet ja päälystämällä hyllyt nätillä lahjapaperilla. Rasvat, purkit ja putellit saivat uudet paikat pienistä koreista.Kuopus on kova poika kävelemään unissaan, joten vessassa täytyy edelleen palaa pehmeä valo, joka ohjaa majakan tavoin pissijän oikeaan osoitteeseen. Kodarin pallovalohärpäke sujahtikin nyt tienviitoittajaksi vessan peilin ympärille:)


    Nämäkin ihanuudet ovat kierrätyskamaa, sillä molempien hankintapaikka on kirpputori. Kummasti ne vaan jaksavat silmää miellyttää vielä vuosienkin jälkeen. Saa sitä vessareissullakin hetken ihastella jotain nättiä. Niin me koirat tehdään joka lenkillä!

    Ja sitten vielä kokonaiskuva. Huomoittehan, että lattialla on edelleen iso kori. Siellä on wc- paperin lisäksi sisustus- ja autolehtejä ja tietysti AKU ANKKOJA! Ei ihme siis, että meillä edelleen tuppaa jumittamaan osa vieraistakin vessareissulle.
     
    Ja nyt pääsen omalle pissilenkilleni: Rasavilli

    sunnuntai 2. helmikuuta 2014

    Autoileva nainen


    Meillä täällä Kardemummassa flunssa yrittää iskeä muihinkin kuin nuorimmaiseen. Mamma on alkanut muistuttaa äänensä puolesta Paula Koivuniemeä ja keskimmäinen on kalpea kuin Jenni Vartiainen. Kumpaankaan ei nouse kuume, mutta hitsi vieköön, miten kiukkuisisa ne ovat! Hyvä puoli tässä on se, että meikäläinen pääsee aika tiheästi koirapuistoon. Mamma kun ei pysy nyt perässä metsälenkillä. Tässä odottelen mammaa ja mietin tuota autokoulumahdollisuutta. Esikoinen kun on jo autokoulussa, niin eiköhän se kohta voisi olla minunkin vuoro?

    Lauantaisin meillä katsotaan porukalla PUTOUSTA, vaikka mamma valittaakin, että se huonontuu vuosi vuodelta. Minua ei hahmokilpailut kiinnosta, mutta tarjolla olevat jugurttirusinat ja pähkinät maistuvat aina. Ja onhan se toki ihanaa maata retkottaa sohvalla perheen sylissä rapsutettavana.

    Kiinanruusussa on muuten jo jotain nupun tynkää, ehkä? Pääsisiköhän kohta tuoksuttelemaan?

    Flunssan keskelläkin mamma jaksaa innostua tulppaaneista ja joka torstai vaihtuu maljakkoon siivouspäivän päätteeksi uusi värisävy. Pintafiksailuista saadaan toivottavasti ensi viikon jälkeen kuvia. Jos tuo tauti nyt hellittäisi tai nostaisi kunnon kuumeen, niin saataisiin emäntä sängyn pohjalle. Ei ryöttis malta pysyä pois töistä, kun viihtyy siellä aikasten hyvin. Etuoikeutettu ihminen, siis:) Minä viihdyn toki omassa jobissani Kardemumman päällepäsmäripatavahtina ihan yhtä loistavasti!
     
    terveisin: Rasavilli