.

.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Muscari armeniacum ja pari muuta viherpiipertäjää


En vaan jaksa olla ihmettelemättä tätä kevättä! Me mamman kanssa aloittelemme kuistin keväthöpötykset yleensä pääsisäisenä. Huhtikuu on meillä synttärikuukausi ja silloin virpomisoksien lisäksi kuistia koristaa narsissi-istutukset, helmililjat ja keväiset kynttilämaljat. Tänä keväänä kaikki on kuitenkin jotenkin erilaista: mamma toi helmilijat kuistille ja hyvin ne siinä pärjää. Viime yön jopa ilman mitään suojaa. Ihmekkös tuo: tänäänkin täällä oli kolme astetta lämmintä ja me sentään asumme pohjoisessa!

Pihalla on enää pikkiriikkisen lunta. Kohta varmaankin siirrymme keräämään risut ja rapsuttelemaan kuivaa nurtsia. Esikoinen kertoi, että ensi viikoksi on luvattu edelleen lämmintä säätä. IHANAA! Muutenkin tämä loma on ollut aika rentouttava juttu. Olemme mamman kanssa olleet päivittäin metsäilemässä ja vielä niin sika-aikaisin, ettei siellä ole ollut muita. Olen siis saanut juosta villinä ja vapaana ilman kammottavia pöksyjäni. Mamma on nautiskellut termarimuksita kahvia ja haistellut kevättuulta. Mammasta saisi joku aktiivinen koiraharrastaja hyvän vihikoiran:)


Metsäilyn lisäksi mamma on käynyt uimassa ja kuopuksen futistreenitkin ovat tulleet tutuksi. Niistä se ei tosin kauheasti ymmärrä, joten se on ottanut aina Nelsonin siemenkuvaston mukaansa ja käyttänyt ajan kevätviljelysten suunnitteluun. viime kesänä paprikat onnistuivat kasvihuoneessa niin hyvin, että niitä pitää istuttaa tänä kesänä enemmän. Chilejä voisi myös kokeilla ja tietenkin tarvitaan myös ruccolaa, sokeriherneitä ja amppelitomaatteja. Ja sitten on vielä kaikki nuo ihanat kukat: dhaalioista oli tullut uutuslajeja ja auringonkukkia pitää olla keskimmäisen rippijuhliin omasta takaa pöytäkoristeiksi. Vai halusikohan se keskimmäinen sittenkin niitä gladioluksia?

Ahkeran suunnittelun ja haaveilun välissä olemme ottaneet ainakin yhdet pienet kauneusunoset per päivä. Minä olen käpertynyt mamman ja muksujen väliin ja olemme lepäilleet ja lueskelleet. Mamma on perehtynyt uusien reseptien ohella pilatekseen, sillä seurauksella, että se on jumppapatjalla tuhanen solmussa ja pihisee. Auttaa kuulemma issiakseen- EHKÄ? JOSKUS? KAIKETI?

Lopuksi kuva-arvoitus: arvatkaas, mikä tämä kokolattiamatto on nimeltään? Juu, se on meidän kodinonni, joka piristyi silmittömästi saatuaan uudet mullat ja isomman ruukun. Kiinanruususta emme vielä ole ihan varmoja. Muutama päivä on nyt mennyt uusilla ravinteilla, isommalla ruukulla ja mustalla mullalla. Se näyttää virkeämmältä ja ihan kuin siinä alkaisi olla "vihertävyyttä" lisää. Kinkkiksestä vaan ei koskaan tiedä. Mamma pärjäilee yleensä muutoin tosi hyvin noiden rehujen kanssa, mutta juuri Kiinanruusu ja sitten se häntäparsa tuottavat ongelmia. Kiinanruusu on meillä varmaan sarjassaan viides (tämä yksilö on sinnitellyt jo monta vuotta!) ja häntäparsaa mamma kokeilee joka kevät. Ei onnistu. Sinnikkäästi se mametsu vaan aina ostaa uuden  taimen: "Se kun olisi niin kiva kodaria viherjöittämäsä...".
 
Kevätkeikauksin: Rasavilli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti