.

.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Näin sydämeeni joulun teen- 1. adventti


Tämä aamu toi mukanaan hetkeksi auringonpaisteen jopa meille Oulun korkeudelle. Metsälenkillä oli ihana käydä ja nauttia luonnon rauhasta pikkupakkasen huuruttamassa maisemassa.

Kotona sytyttelimme ensimmäisen adventtikynttilän ja aloitimme laskeutumisen Jouluun. Meidän Joulun aloitukseemme kuuluu myös se, että matkaamme mamman vanhempien luokse maalle. Mamman isä on eläkkeelle jäänyt, julkisiakin taideteoksia ja veistoksia tehnyt, minun rakas "makkara-ukkini", joka valmistaa joka joulu oman jouluseimen heidän talonsa pihamaalle. Vaikka mamman isällä on sydänvika ja reuma, tämä taideteos valmistuu kuin nakutettu ajoissa valisemaan kylänraittia.


Hahmot ovat sellaisia 130 cm korkeita ja kokonaisuus näyttää todella vaikuttavalta hämärässä. Seimiasetelman lisäksi koko mummila on täynnä taidetta ja jotenkin jouluna siellä tiivistyy "satumainen, joulunhenki". Turha kai mainitakkaan, että ukki on myös loistava leipuri, joten silmänilon lisäksi mummilassa on myös tuoksuja ja vatsan iloja. Eikä pientä koiraakaan unohdeta koskaan. Siitäpä juuri nimitys "makkara-ukki". Siinä ei kuulkaa reuma paljon estele, kun me ukin kanssa leikimme makkarapiiloa. A-luokan nakeilla, totta kai!
Mamma kertoi, että kun hän oli vielä lapsi, kaikki mummilan ikkunat maalattiin "pullomaaleilla" jouluksi ja niihin asetettiin valot. Kerran yleisradion toimittaja oli oikaissut kylänraitin läpi matkalla Ouluun ja lyönyt jarrut pohjaan mummilan kohdalla.
Suorassa lähetyksessä hän oli sitten kertonut löytäneensä todellisen joulun, täältä metsän keskeltä, uskomattoman kauniista kodista:)
 
Ihanaa joulun aikaa kaikille, myös rakkaalle "makkara-ukille" / mamman isälle!
 


lauantai 29. marraskuuta 2014

Virtapiikki ja adventtikynttilät




Melkein viikko bloggaustaukoa- oho! Syykin on selvä: mamma on jatkanut remppaa. Nyt on siis vuorossa eteisaula ja sitten alkaakin alakerran pintaremontti olla pikkuhiljaa voitonpuolella. Välillä se  mamma kuitenkin mietti ja pähkäili adventtikynttelikköä vuodella 2014. Ei ollut helppo tehtävä se, sillä blogeissa on toinen toistaan upeampia viritelmiä!

Vähitellen idea kuitenkin kypsyi: tarvittiin pallokynttilöitä, Annon kulhot, koristeteippejä ja "lumimarjoja". Keskelle vanha, isompi kynttilähärveli, joka sytytetään jokaisen adventin kunniaksi myös. Hmm- näyttää kyllä ihan meiltä!

Tänään mamma on sitten remppailut oikein urakalla. Välillä tosin keiteltiin porkkanakeitot ja...



...leipastiin Naan-leivät. Naan-leipää maistelin minäkin ja maistuihan se koirankin suuhun hyvältä.

Ja sitten siihen virtapiikkiin. Rempassa löytyi mamman mielestä jotain I-HA-NAA. Nimittäin eteisin ja keittiön väliin  oli katonrajaan piiloon  tapetoitu ihana puupalkki! Nyt mamma jyrsii sitä esille ja haaveilee hiovansa lempeästi sen pinnan ja käsittelevänsä sen lopuksi kunnon puuöljyllä. Tuossa palkissa on upea puunsyykuvio. Ihan hullua piilottaa tuollaista!
No, ihastuksissaan mamma sitten teki tosi tyräkin. Mattoveitsi lipsahti ja suoraan pistorasiaan. Mamma sai ihan juukelinmoisen sähköiskun ja lensi oikeasti persauksilleen. Kuopus juoksi tosi vikkelästi isännän luo ulos apua hakemaan. Onneksi (ainakaan vielä) mamma ei näytä popcornilta. Vähän tässä kyllä isännän kanssa seuraillaan, miksi se mamman vointi muuntuu. Nyt sillä ainakin näyttää olevan oikeasti extra-energiaa. Rupeaakohan se myös valaisemaan itse itseään?

Tjaa, oli miten oli, me siirrymme nyt sohvalle Putouksen pariin. Herkkuttelua, rapsuttelua ja perhettelyä:)

Ihanaista lauantaita teille! Rasavilli

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Koiramainen kakkasunnuntai...

Nyt on äänessä ihan puhtaasti Rasavillin emäntä, joka juoruaa koiruliininsä kolttosista. Rasavillin tuntevat tietävätkin tämän kaunokaisen mieltymyksen kierittää itsensä "siinä ittessään" aina, kun se on mahdollista. Takana on mm. hirvenkakka ja poronkikkara kuorrutus sekä yksi tunkiomylläys. Ajattelin, että näin kolmivuotiaana corgini on ilmeisesti aikuistunut, sillä pitkään aikaan ei ole ollut tällaista kieriskelyvimmaa havaittavissa.
No, tänään sitten repesikin ja kunnolla!

Teimme sunnuntain perinteistä pitkää aamulenkkiä, kun Rasavilli vaan katosi. Mies sanoikin, että nyt täytyi löytyä mamman iloksi läjä lämmintä. Nauroin, että ei, Rasavilli on saanut uudet pinkit valjaatkin ja on niin neiti. Ei sovi imagoon enää sellaiset "urheilumuodot". Väärässä olin. Vislausten jälkeen nti. tuli yltäpäätä siinä itsessään ja onnellisena kuin mikä! En lähde arvailemaan ( enkä tottavie halua edes tietää) missä läjässä sitä on pyöritty, mutta riittävästi sitä oli! Metsälenkiltä kävelin suoraan vuoraamaan pesuhuonetta koiranpyyhkeillä ja täyttämään ämpäreitä valmiiksi haalealla vedellä. Rasavilli kun ei oikein tykkää suihkusta. Pesin ja jynssäsin ja kyllä yökötti. Pesun jälkeen piti sitten tietenkin pestä uudelleen koko eilen jynssätty pesuhuonekin. No, koira oli niin uupunut ja viluissaan pyykkäyksestä, että sohvallehan se piti vällyjen alle rauhoittaa. Nyt on jo matokuuri masussa menossa ja katastrofista vain muisto jäljellä. Toivottvasti seukkiskertaan menee taas joku tovi... (Joululomalla lähdemme Norjaan sukulaisiin eli poronkakkaa on tarjolla- jihuu!)

Kakkashown jälkeen piti kaunistella ja asetella lisää joulua esille. Päivänvalo on vaan niin pienen hetken ja sitten kaikki kuvatkin ovat taas "keinovalonkeltaisia".

Ulkona tuikkasin myös "sokerikuorrutettuun" lyhtyyn kynttilän. Jospa se valaisisi polkua uuteen viikkoon?
 
Joulua kohti hippastaan, ihanaista alkavaa viikkoa!
 
Rasavillin mametsu






lauantai 22. marraskuuta 2014

Kukkia, piparkakkuja ja Sanna-saunatonttu:)


Koko viikon mametsu on lukenut bloggaajien kertomuksia hyasinnti-istutuksista. Eilen sitten mamma huristi suoraan tösitä puutarhalle sinttien ostoon. Mieluista asetelmaa ei löytynyt, joten mamma osti  vain kaksi valkoista kukkelikuuta.

Seuraavaksi mamma suuntasi rautakauppaan, jossa hän muisti nähneensä kivanmallisia lasisylinterejä. Niitä tarttui mukaan pari. Mukaan lähti  myös pussillinen heinää.

Kotona koristelatikossa oli jo valmiina helmisydämiä ja hopeisia koripalloja. Ja keittiönkaapista löytyi tietenkin se folio. Lopputulos oli toivotunmukainen ja mamma onnessaan:) Saattaapi olla, että näitä värkätään useampikin joulutervehdykseksi ystäville...

Tänään olemme sitten leiponeet joulunajan ekat piparit. Meillä tämä leipominen on aina sellainen kokeiluprosessi keliakian vuoksi. Viime vuonna mamma sai kuitenkin alan ammattilaisen itse kehittelemän piparireseptin ja nämä ovat kyllä aivan ihania.
Istuin koko leipomussession köökissä mamman sanojen mukaan " kuono tötteröllä" ja nuuhkin ilmaa. NAM!

Leipomusten jälkeen oli kahvitauon paikka. Luvassa kun oli vielä armoton saunan ja pesuhuoneen kuuraaminen. Kuopuksella on kaveri yökylässä, joten riittää siinä kodinhoitohuoneessa meikätytölle vahtimisen paikkaa, kun poijjat saunoo ja ramppaa ulkona vilvoittelemassa!




Ai niin, saunassa meillä asuu saunatonttu Sanna. Hän poseeraa tuossa kuvassakin. Joulun lähestyessä saunaan vaihtuu joulutekstiilit ja saunatuoksu. Kynttilät vain lisääntyvät ja kodinhoitohuoneen puolelle katetaan jouluomena-limpparit saunajuomaksi. Ja kaiken tämän keskellä mamma jaksaa yhä ja aina haaveilla unelmiensa kylppärirempasta. Josko se jonakin vuonna toteutuisi?
 
Ihanaista illan jatkoa!
Rasavilli ynnä mametsu

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Hiljaa hiipii joulutunnelma


Ihanaista sunnuntai-iltaa täältä Villa Kardemummasta! On ollut touhukas, mutta kaikinpuolin mukava viikonloppu. Isäntä on ollut Helsingissä työreissulla, joten mamma ja minä ollaan oltu nuorison "taksikuskina". Toki monenlaista muutakin on tehty. Makkariremontti on viimeistelyä vaille valmis ja joulukin hiipii pikkuhiljaa villaamme valosarjojen ja koristeiden myötä.

Tämä joulun hiipiminen on jännä juttu. Yhtäkkiä vaan huomasimme, että meillä alkaa olla kivan jouluista. Lasten joulukalenterit kaivetaan esiin ensi viikonloppuna ja minäkin saan koiransuklaalla täytetyn kalenterin. Jes!


Amaryllis ryöstäytyi kukkimaan reippaan puoleisesti. Istutukset ovat yllätyksiä, sillä mamma sekoitti tietoisesti eriväriset sipulit keskenään. Nyt jokainen pullistunut nuppu tuottaa yllätyksen: minkä värinen kukka on tällä kertaa vuorossa?
Viikonloppuna olkkariimme kotiintuivat myös "MUHKU JA MÖHKÖ"- Annon pitsirahit. Mamma sai tarpeekseen siitä, että meillä loppuu pehmoiset istumapaikat kesken, kun vieraita on enemmän. Nyt näistä kaksosista saa kätevät lisäistuimet. Allekirjoittanut hieman vierasti rahiparia aluksi, mutta tottuu kai noihin. Mamma vaan käsitteli ne tekstiilinsuojausaineelle ennen sisälle tuomista ja se haju on koiran kirsuun pikkaisen liian voimakas.


Männynoksia haimme maljakoihin aamun lenkillä. Ne puolestaan tuoksuvat- JOULULTA:) Mamma sanoo niiden olevan herkän kauniita. Minulle ne tuovat mieleen vain ihanan pitkät metsälenkit.

Makkarista mamma olisi halunnut ottaa vähän joka kulmalta kuvia, mutta järkkärissä oli väärä putki. Esikoisella on kameralaukku jossakin tuolla huoneen uumenissa ja sinne mamma ei halua mennä. Ties vaikka sinne eksyisi ,eikä löytäisi tietä ulos kuin vasta uuden vuoden puolella. HUI!

Värimaailma makkarissakin vaihtui kerralla keltaisesta maanläheisiin sävyihin ja antiikin valkoiseen. Ikkunaan ripustettiin uudet verhot ja Annon valaisinsarja. Nämä Annon tunnelmavalot ovat mamman mielestä aivan ihanat ja niin kauniit, että hän aikoo pitää niitä sisustuselementtinä ympäri vuoden. Vaviskaa siis pallovalot: tässä varteenotettava haastaja!

Perhe kotiutuu kohta treeneistä ja pääsemme herkuttelemaan keskimmäisen leipomilla, gluteenittomilla joulutortuilla. Löytyipä ohje, jolla saa oikeasti herkullisia torttuja aikaiseksi. Viime vuonna ostimme valmistaikinaa, joka jymähti työtasoon kiinni, eikä maistunut tasan miltään. Jos joku haluaa tämän toimivaksi testatun hyvelöisohjeen, niin laittakoon viestiä tulemaan. Tätä kannattaa nimittäin testata!
 
Lupsakkaa loppu iltaa toivotellen: Rasavilli ja Mamma

torstai 13. marraskuuta 2014

Torstain touhut: joulutähtiä ja kärpäspyssy


Aina ei voi remontoida. Maalikerrosten pitää kuivua välillä ja pankkitililläkin on hyvä olla rahaa uusiin tarpeisiin. No, mitäs silloin odotellessa tehdään? AS-KAR-REL-LAAN tietysti!

Ruotsalaisia joulutähtiä syntyy tapettisuiruista joka lähtöön. Käyvät varmasti myös joululahjojen kaunistuksina. Ripustamme näitä myös ikkunoihin ja koristeoksiin. Ovat niin herkän kauniita, eikö?

Tässä vielä valmiita...

Tapettia eksyi myös olkkarin kaapin oviin. Mamma tosin miettii, josko laittaisi sen tummemman version samasta tapetista kuitenkin ovien taakse. HMMMM.

Ja minkä kanssa se kuopus tuli kotiin koulusta? No kärpäspyssyn tietenkin! Tätä on puutöissä sorvailtu koko syksy. Sillä täräytetään kärpästä kylkeen ja ammuksena toimii kuminauha. Aika hauska juttu ja pikkujeppiset ovat ihan tohkeissaan. Hyvä kuopuksen ope!

Lopuksi vielä kuva mamman yhdestä hössötysinnostuksesta. Meillä siis kasvatetaan joka syksy tolkuttomissa määrin amarylliksiä. Joku ehtii isänpäiväksi, joku uudeksi vuodeksi. Harvemmin mikään istutuksista kuitenkaan kukkii juuri jouluna:) Tämä kaunokainen aukesi tänään. Eikö olekin jouluinen olo?
 
Tip, tap: Rasavilli

tiistai 11. marraskuuta 2014

Uusi BANNERI!

Ihan vaan nopeasti tulin vinkkaamaan uudesta Villa Kardemumman bannerista. Ajatus oli päivittää ilmettä hieman klassisemmaksi ja ajanmukaisemmaksi. Mammaa projektissa auttoi pesueemme esikoinen, jolla on visuaalista silmää monenlaiseen tekemiseen. Mitäs tykkäätte?

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Muutosleikissä alakerta- katsokaapas lopputulema!


Näin tyrmäävän keltaista meillä siis vielä oli pari viikkoa sitten. Sitten mametsu siirtyi keittiön puolelta olkkariin ja aloitti raivokkaan pintarempan myös sinne. Köökistä keltaisen värin häätäminen oli tehnyt niin ihanan ja kauniin tilan, että olkkari suorastaan huusi väriterapiaan pääsyä!



Terapia EI ollut kivuton, sillä pirskatin boordit olivat niin tiukassa, että niitä sai repiä jääskrapan kanssa irti seinästä. Mamma totesikin, että muuttukoon vaan sisustustrendit miten haluaa, mutta tähän taloon ei enää koskaan laiteta boordeja. Näin ihanan valoisa tilasta kuitenkin lopulta tuli. Huonekalutkin näyttävät ihan uudelta ja jotenkin taulutkin sopivat paremmin tähän vaaleaan tilaan. Ne ja muutama muu juttu tosin etsivät vielä kovasti paikkaansa...


Lattiaruukku löytyi ihan sattumalta rauttakauppareissulla ja tarttui mukaan koiranputkitapettiin sopivan värityksensä vuoksi. Oksissa on nyt valosarjat ja muutama sydän, mutta mammalla on ruotsalaisten joulutähtien taittelutehdas käynnissä. Ne ripustetaan sitten oksiin myös. Eilen tosin tapahtui pieni vahinko. Tapettitähtiä ei saanut pysymään normiliimalla kasassa, joten mamma siirtyi ns. kontaktiliimaan. Noooh, siinä Putousta katsellessaan ja samalla tähtiä taitellessaan mamma unohti olla ripeä ja arvatkaas, jäikö tähti keskisormeen kiini? Oli kuulkaas pikkuisen haastavaa irroittaa kontaktiliima ja keskisormi toisistaan!
Tässä ruokailuerkkeri nyt paremmassa valossa. Ihanaa, kun sekään ei ole enää kirkuvan keltainen. Ruokakin näyttää lautasella paremmalta! (Psst: minun luuni pöydän alla näyttää aina yhtä hyvältä!)



                                          Ja sama toiselta kulmalta.


Tässä eteisestä päin katsottuna vähän kokonaiskuvaa. Keittiö jää tuonne oikealle ja sama värimaailma jatkuu sielläkin.

Tämä on siis keittiöstä, mammani lempparipaikalta. Tuossa se lueskelee, kuuntelee musiikkia ja räplää tietsikkaa. Kynttilän paikalle kuulemma tulee huonekuusi jo ensi viikonloppuna.

Nyt alkaa jo hämärtää vaikka kello ei ole oikeastaan mitään. Mamma suunnittelee siirtävänsä A-tikkaat pikkuhiljaa makkariin ja jatkavansa remppailua ensi viikolla siellä. Tänään kuitenkin huilitaan. Jääkaapissa odottaa itsetehty täytekakku. Nyt on aika juhlia isiä eli minun isäntääni.
Ihanaista tulevaa viikkoa kaikille ja tervetuloa uudet lukijani Villa Kardemumman suloisen sekavaan arkeen mukaan! Teitä on vieraillut Villassamme viime aikoina todella paljon, mikä on hieno juttu. Jättäkäähän käynnistänne viestiä. Mamma istuskelee sitten tuossa korituolissa ja vastailee niihin minun rapsutukseni lomassa:)
Rasavilli

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

IIIK, stringit seinällä:)


Mamma päätti jo ennen rempan käynnistymistä, että puolivälissä tapiseerausta hän palkitsee itsensä ja käy ostamassa kauan himoitsemansa String pocket hyllyn. Eilen oli otollinen päivä juuri tähän. Illalla isäntä omien sanojensa mukaan sitten "Skruuvasi mamman stringit keittiön seinälle".

Kuvat on otettu sinisessä keskiviikon aamuhämärässä, mutta voitte vaan kuvitella, että mamma nautiskelee köökin korituolissa istumisesta kynttilöiden loisteessa! Tuolista on vielä kaiken lisäksi esteetön näkymä takalle. Miksiköhän tätä remppaa ei tehty jo paljon, paljon aiemmin? 
Tällä hetkellä tapettia revitään olkkarista. Homma siis jatkuu ja kaunista tulee:)
ps. Hayn käyttä ei nimenomaan pitänyt ostaa, mutta se kuulemma oli tarttunut vaativasti mamman käsilaukun hihnaan kiinni...
Niin ja ylemmässä kuvassa tapetti sävähtää keltaiseen, MITÄ SE EI ONNEKSI OLE!
 
 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

VIHDOINKIN jotain VALMIINA!


Leppoisaa sunnuntai-iltaa täältä Villasta. Ihan jotakin juttuja saatiin jo valmiiksikin tänä viikonloppuna. Siivottiinkin, kuten kuvasta näkyy (vuodevaatteita on kuistilla tuulettumassa) .



Tämä ihanainen Pentikin kranssi oli mamman lähes ainoa Hullujen päivien löyty syksyltä. No, nättihän se onkin ja toivottelee lämpimin värein peremmälle kotiimme:)

Yläkerran aula näyttää nyt tältä. Työhuoneen puolta ei mametsu kuvannut vielä, sillä sen seinälle tuleva kuvakollaasi on vielä työn alla. Sen saa koota tuo meidän pesueen esikoinen, jolla on pistämätön kyky kaikenlaisten asetelmien ja kollaasien tekemiseen. Abilla on vaan aika paljon muitakin hommia, joten valmista jos saisi jouluksi?

Ja sitten tämä ruokailutila. EI KELTAISTA! Jihuu, arvatkaa vaan ollaanko tyytyväisiä? Taulut etsivät vielä paikkaansa, mutta on tämä kuulkaa ihana. Pahoittelen kuvan hämäryyttä, mutta valmista tuli ihan hetki sitten ja täällä on pimeää...



Ensi viikolle jää vielä riittämiin tapetin irrotusta olkkarista. Sen jälkeen mamma siirtynee vähitellen makkarin puolelle. Se pitäisi saada valmiiksi ennen mööbleerausta. Ei tässä kuulkaa perässä pieni koira pysy! Nyt kuitenkin pitsapannaria nassuun. Munakello pirrasi juuri valmiin iltapalan merkiksi.
 
Mukavaa alkavaa viikkoa toivotellen: Rasavilli
 
ps. HOXOTIPOXOTI: keittiössä on siis sama tapetti kuin yläkerran aulassa. Sävymaailma vaan on eri.