.

.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Halauksia ja hempeitä ajatuksia






 


Rauhaisaa Joulua teille rakkaat lukijat! Me tällä Villa kardemummassa kietoudumme Joulun syleilyyn kuin omenat silkkipaperiin...

lauantai 12. joulukuuta 2015

Sininen hetki


Haaveilen kunnon järjestelmäkamerasta. Sellaisesta, jolla voisi tallentaa näitä värien ja valojen vaihteluja oikein kunnolla. Tänään aamulenkin yhteydessä oli upea, sininen hetki.


Täällä Oulussa lunta on jo ihan mukavasti ja tuon sinisen hetken aikana Villa Kardemumman pihapiiri oli kuin satukirjan sivulta. Joulun taikaa?
 

Sisätiloihin joulu hiipii vähitellen. Mies vei kodin matot pesulaan pari viikkoa sitten ja nyt olen huone kerrallaan putsannut pintoja ja levitellyt lattioille ihanat, puhtaalta tuoksuvat matot. Tänne tv- huoneeseen suunnittelen tuovani myös kuusenoksia lasipulloissa joulun tuoksua tuomaan. Ehkäpä laitan sohvalle myös pari joulutyynyä.

Aamupalapöytään keitin kunnon kermaisen riisipuuron ja mansikkasopan. Kynttilät sytytämme mariskooleihin näin joulukuussa myös arkiaamuisin. Rakastan kynttilän lempeää valoa.


Ensi viikko on viimeinen työviikkoni tälle vuodelle. Viikko tulee olemaan kiireinen ja täynnä monenlaista askaretta. En kuitenkaan stressaa, sillä tärkeintä on, että torstai-iltana olemme kaikki esikoista myöten kotona. Silloin aloitan oikein kunnolla joulustelun rakkaideni kanssa leipoen ja koristellen. IHANAA!
Luvassa on myös Bachin jouluoratorio ja Tuomiokirkon kauneimmat joululaulut. Nämä kuuluvat ehdottomasti jouluumme aivan kuten sekin, että aatonaatoksi olemme varanneet perinteisesti ravintolapöydän perheemme yhteiselle herkuttelulle pitkän kaavan mukaan.
 
Nyt hiippailen vielä hetkeksi uusimman Avotakan äärelle ja juon kupposen glögiä. Olkaahan kiltisti- tontut ovat liikkeellä:)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Sisustelua itsenäisyyspäivän, hääpäivän ja toisen adventin iloksi


Aamulla heräsin onnellisena toisen adventin, hääpäivän ja itsenäisyyspäivän tunnelmissa. Viikonlopun lempeää läsnäoloa on lisännyt esikoisen kotiutuminen Turusta. On ihanaa, kun koko perhe on koossa.


 

Joulun odotus näkyy meillä kotona aina lisääntyneenä sisusteluintona ja "kaunisteluna", kuten muksumme pieninä sanoivat, kun innostuin näpertämään jotain sievää. Nytkin olen kaunistellut ja oikein innolla! Reilu pari viikkoa sitten olin työmatkalla Helsingissä ja Stokkalla vastaan käveli tämä Frem Livingin mielestäni täydellinen pikku pöytä. Työkaverit ymmärsivät heti, kun kerroin, että tuo on meille se THE PÖYTÄ, jota olen etsinyt viimeiset puolitoista vuotta. Harmi vaan, etten voinut moista kokonaisuutta paluulennolle käsimatkatavaroihin  sulloa.

Oulussa menin heti Stokkalle, mutta meillä valikoima on todella pieni, enkä löytänyt edes myyjää. Tästä kimpaantuneena menin suosikkiostospaikkaani Finish design shoppiin. ( Niin ja tämä ei siis ole maksettu mainos, koska en ainakaan toistaiseksi tee blogiyhteistyötä kenenkään kanssa.) Siellähän tämä ihanuus minua odotti ja kahden päivän kuluttua se tuotiin minulle ihan kotiovelle asti. Pöytä on aivan ihana ja sen päälle sopii loistavasti Iittalan kivi-lyhdyt, joita meillä on kertynyt vuosien myötä mittavat kokoelmat. Minusta niiden luoma valo vaan jotenkin on niin kaunis.
Tuohon pöydän keskelle värkkäsin maljakosta ja Indiskan kuparilankaledeistä valaisimen ja vitsit, kun se on varsinkin pimeässä tosi näyttävä! Suosittelen kokeilemaan. Minulta nimittäin kysyttiin ihan vakavalla naamalla, että kenen suunnittelema tuo valaisin on- hih!
Tarina jatkuu vielä sen verran, että olkkarin vanha matto tuntui uuden pöydän alla niin valjulta. Lumipalloefekti iski jälleen ja pian posti toi Hobby Hallilta uuden komean maton. Olen varmaan sanonut tämän aiemminkin, mutta mattojen ostopaikkana Hobby Hall on minulle ihan ehdoton ykkönen. Löydän sieltä aina silmää miellyttävät, laadukkaat ja kyllin isot matot.





Lopuksi vielä eilen lupaamani kuva kukka-asetelmasta. Jotkut teistä ehkä muistavatkin kukkasten alla olevan maljakon? Vuosi sitten sain hääpäiväksi mieheltäni tässä maljakossa olevan kauniin kukka-asetelman, jota muokkasin yhä uudelleen ja se ilahdutti meitä vielä tammikuussakin. Halusin hyödyntää maljakon ja niinpä ostin tänä vuonna oasis-sientä ja Cittarin valmiin kukkakimpun ynnä pari leikkokukkaa Välivainion puutarhalta. Viime vuoden kimpun kuvia katsellen värkkäsin tämän illan juhlapöytään uudenlaisen asetelman. Lumiukon lisäsin pikku hauskuttajana kukkasten joukkoon. Liian vakavaa ei saa olla!
 
Nyt tämä rouva ( Jo 23v rouvana. Nuorena sitä on aloitettava!) Laittaa takkaan tulen ja glögin liedelle. Juhlavaa, ihanaa ja rakkauden täyttämää iltaa teille kaikille!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Satumainen joulu- kuvun alla!


Viikko sitten kerroin teille tanskalaisesta sisustuslehdestä nappaamastani jouluideasta, jonka osasia keräilin Turun reissullani. Oulu on aivan ihana ja rakas kotikaupunki, mutta jos haluat jotain erityistä, yksilöllistä tai ei niin "trendikästä" päällesi tai sisustukseesi, joudut kyllä hakemaan sen muualta. Niin kävi tälläkin kertaa, sillä tarvitsin patinoituneen näköisen lasikuvun ja kuparilankaledejä- noin alkajaiseksi.

Oulusta löytyi toki hienoja ja HINTAVIA kupuja, mutta niissä ei ollut sitä patinoitunutta tunnelmaa. Maltoin mieleni ja Turun HM home-osastolla odotti tämä kaunokainen. Turun Indiskasta puolestaan löytyi täydellinen kuparilankaledisetti.



Eilen istahdin kokoamaan satumaisemaani. Minulla on tallessa joulukaupunki, jota pidimme keittiön tasolla lasten ollessa pieniä. Nappasin kaupungista kelkkailevan lapsifiguurin, katulyhdyn ja pari kuusta. Pumpulia minulla oli jo valmiiksi ja sinisenä lumen päällä oleva jäähuuru syntyi kristallisinisistä strösseleistä.
Kuparilankaledit muotoilin ja teippasin aluksi kuvun pohjaosaan. Yhden ledeistä kiinnitin katulampun sisälle valoa antamaan. Seuraavaksi asettelin teipillä figuurit paikoilleen ja lopuksi tupsuttelin lumen ynnä strösselit. Kuvun laskin hellävaroen viimeiseksi uomiinsa- huh! Ai niin, ledien paristolaatikko on piilossa tuossa amaryllisasetelman oljissa. On todellista taikaa nähdä kuvun alla hohtava joulumaailma, josta ei näy lähtevän johtoa mihinkään!

Tänään olemmekin sitten keskittyneet pipareiden leipomiseen. Minulle se, että piparit ovat myös kauniita, on tärkeä juttu.

Piparit ovat meillä aina gluteenittomia, joten niiden leipominen on hieman haastavampaa kuin tavisversion. Onnekseni sain joitakin vuosia sitten "salaisen piparireseptin", jonka mukaan tehtynä piparit onnistuvat ja ovat taivaallisen hyviä.

Lopuksi haluan esitellä teille "Onni"- pukin. Onni kotiutui meille Oulun taidemuseosta viime viikolla ja on mielestäni maailman kaunein olkipukki. Onni seisoo nyt  kuistilla isojen talolyhtyjen välissä toivottamassa jouluvieraat tervetulleeksi Villa Kardemummaan. Vinkkinä muuten kaikille oululaisille tuo taidemuseon OMA-kauppa. Siellä on nyt myynnissä mm. aivan ihania ja tosi pitkähiippaisia tonttulakkeja sekä persoonallisia koruja. Käykäähän katsomassa.
 
Huomenna meillä keskitytään hääpäivän juhlimisen ja joulukukka-asetelmien värkkäykseen. Laitan illan päälle kuvia tuotoksista tänne blogiinkin. Ihanaista illan jatkoa teille kaikille!
 
ps. Ai mikäkö tuo kori Onnin takana on? Se on joulukuusikori.
Me olemme aina laittaneet perinteisesti kuusen jo itsenäisyyspäivänä, jotta siitä ehtii nauttia tarpeeksi. Saas nähdä, kuinka tänä vuonna käy. Kuopuksemme kun haluaisi aidon kuusen ja sitähän ei voi näin aikaisin vielä laittaa...
 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lisää Turun joulustelua


Olen menettänyt koko jouluisen sydämeni Turulle. Pahoittelen siis Rovaniemi!



Lumesta ei Turussa ollut tietoakaan, mutta tunnelma oli ihana. Joululaulut soivat heleästi vanhan suurtorin aukiolla ja ilmassa leijui herkullinen omppujen ja paahdettujen kastanjoiden sekä glögin tuoksu.

Käsityöläisten kojuista tarttui mukaan tuliasia kotiväelle. Jos vaan olisin junassa uskaltautunut raahaamaan mukanani,olisin ehdottomasti halunnut ostaa myös jouluseppeleen ulko-oveen ja toisen mokoman keittiön ikkunaan. Ajattelin kuitenkin, etten tuota itselleni ylimääräistä mielenharmia yrittäessäni varjella moisia ihanuuksia välillä Turku- Tampere-Oulu.


Päätös oli viisas, sillä juna oli tupaten täynnä. Nyt jäi harmittamaan ainoastaan se, ettei ihania kortteja  taiteileva Elsa-Maarit ollut suurtorilla lauantaina. Ymmärrän kyllä miksi. Myrsky oli niin muileva, että upeat kortit ja sisustustaulut olisivat lennelleet suoraa tietä Aura-jokeen. Jospa sitten ensi vuona pääsen ihastelemaan hänenkin töitään ihan livenä.
 
Tästä Turku viikonlopusta adventin alla tulee meille nyt ihan uusi traditio.
Kiitos rakkaalle esikoiselleni oppaana olemisesta ja haleja esikoisen lisäksi teille kaikille muillekin!
 

lauantai 28. marraskuuta 2015

Gaggui ja muuta ihanaa Turus!


Kauan odotettu naisten viikonloppu on vihdoin käynnissä! Saavuimme tänne Turkuun lukiolaisen kanssa perjantai alkuillasta ja seikkailimme bussilla yo-kylään esikoisen luo. Illalla valmistimme yhdessä hyvää ruokaa ja vaihdoimme kuulumisia. Esikoiselle toimme tuliaiseksi "Frozen" joulukalenterin, sekä ison joulupukkisuklaan, joka oli litistynyt matkalaukussa hyvin hoikaksi lättyversioksi. Hauskaa piisasi tuon "prässipukin" kustannuksella.

Yöllä unen läpi kuulimme kovan myrskyn ja sateen. Onneksemme kuitenkaan aamulla ei enää satanut ja meidän oli oikein hyvä kävellä täältä yo-kylästä kirkon kautta keskustaan. En tiedä huomaatteko, mutta kuusi oli aika mukavasti kallellaan. Tuuli oli tehnyt työtään.

Alkajaiseksi vierailimme kirjastolla, jonka tunnelmasta pidin todella paljon. Vanha ja uusi osa sulautuivat kauniiksi kokonaisuudeksi ja tunnelma oli oikeasti harmoninen. Olemme koko naistrio lukutoukkia, joten meidän oli suorastaan potkiskeltava toisiamme liikkeelle  ja kohti ostoskierrosta.

Sekä minulla että lukiolaisella oli valmiiksi tehtynä ostoslista takataskussa, mutta kierrokseemme kuului toki muutakin kuin shoppailua. Lounaan söimme nepalilaisessa ravintolassa ja iltapäiväkahville kiiruhdimme sisutuslehdistä tuttuun "Gaggui"- kahvioon.

Olen sisutuslehtien suurkuluttaja ja valitettavan usein niiden tarjonta on hyvin Etelä-Suomi voittoista. Kaikki ihanat sisutusliikkeet tuntuvat olevan Tampereen alapuolella samoin kuin kahviot ynnä monenlaiset messut ja muut happeningit. Oululaisena sitä miettii toisinaan, että elämän suloiset sokeripalat ovat niiiiiiin kaukana...
 
Noh, reissuilla pyrin ottamaan ilon irti ja tutustun näihin etelän ihmeisiin. Tällä kertaa tutustuminen todellakin kannatti. "Gaggui" oli sympaattinen ja tunnelmallisesti sisustettu kahvio, jossa oli paras koskaan syömäni gluteeniton appelsiinijuustokakku. Suosittelen täysin sydämin ( ja vatsoin) kaikille!

Ostoksia tuli tehtyä mm. Pentikillä, Stockmannilla, Zarassa, Indiskassa jne. Monenlaista ihanaa tarttui mukaan ja tulen tekemään lähipäivänä teille postauksen tanskalisesta sisutuslehdestä bongaamani jouluisen idean toteuttamisesta. Tarvikkeet ovat nyt kasassa.  Oikein sormet syyhyten odotan, että pääsen kotiin näpertelemään.

Kävelykadulta matkamme suuntasi reippain askelin kohti vanhan suurtorin joulumarkkinoita.  Niistä tunnelmista laittelen huomenissa junassa teille lisää tunnelmakuvia.
 
Nyt alkoi tämän äiti-ihmisen joulunaika konkreettisesti. On ihanaa olla täällä omien rakkaiden tyttöjen kanssa ja höpötellä kaiken hyvän ja herkullisen äärellä kiireettömästi nautiskellen.
 
Suloista ensimmäistä adventtia jo huomisaamun varalle teille kaikille. Juuri äsken muistuttelin miestä toimimaan tontun apurina ja viemään kuopuksen joulukalenterin alle ekan adventin yllätyksen. Tiedättehän, tontut liikkuu jo!
 
 
ps. Esikoisen matkamittarin mukaan kävelimme 15 km tänään. Hyvä me!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Hämärähyssyn selätystä


Lauantai meni poikkeuksellisesti töissä. Myönnän, että olo oli hieman kankea aamulla herätessäni vallankin, kun nuorimmaisella oli kisaviikonloppu. Jotta kaikki meni mahdollisimman sekavaksi, mies oli myös lauantain töissä ja peräti Helsingissä saakka. Poitsun oli siis pärjättävä kisoissa ihan isekseen ja sekös minua huoletti... Työpäivä sujui kuitenkin oikein mukavissa merkeissä ja oli ihana tavata uusia ja vanhoja työkavereita. Loisto päivä siis! (Juu ja pojan kisat sujuivat upeasti. Kuusi mitalia on tämän viikonlopun saldo. Rolloihin aikarajat on nakutettu jo mukavasti!)
 

En kyllä muista, milloin Oulussa olisi ollut näin harmaa ja ankea marraskuun puoliväli...ihan omaa mieltäni piristääkseni päätin startata joulustelukauden N-Y-T nyt!
Koskapa vietämme ekan adventtiviikonlopun tyttöjen kesken Turussa, päätin näperrellä tämän vuotisen adventtikynttelikön valmiiksi näin hyvissä ajoin. Minusta on ihanaa ideoida joka vuosi jotain uutta!
Tänä vuonna kynttelikkö majailee takan reunalla ja sitä somistavat mustat peltitähdet ja jouluomput.
Tykkään hirmuisesti tästä pelkistetystä kokonaisuudesta. Olo muuttui näperrellessä heti paljon jouluisemmaksi.
Kävimme Rasavilin kanssa oitis metsälenkillä hakemassa askarteluvarastoon varpuja ja käpyjä. Oikein odotan joulukukka-asetelmien tekemistä. Josko jo itsenäisyyspäivänä?
Illalla näpertelin myös vähän jouluvaloja pihalle ja kaiken kauniin kruunuksi satoi ohut kerros harsolunta. Eläköön joulustelu! Rakastan tätä tunnelmointia ja pehmeiden valojen tuiketta:)
 
Tunnelmointia teillekin arki-iltoihin iso säkillinen!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Budjettiriiheä ja tarvekartoitusta




Tallenne torstaiaamulta keittiöstämme. Tulin piipahtamaan kotiin hammaslääkärikäynnin jälkeen ja hain buranaa ennen kuin kaahasin kohti työpaikkaa. Olen viimeiaikooina räpsinyt paljon kuvia kodistamme, sillä meillä on täällä Villa Kardemummassa nyt kotiin liittyvä pähkäilyvaihe menossa.





Parin viimeviikon aikana olemme surffanneet Etuoven sivuilla ja tsekanneet Oulun keskustan asuntotarjontaa läpi. Ihan ydinkeskustan lisäksi tsekkauslistalla ovat olleet Raksila, Toivoniemi ja Värttö. Olemme pohtineet urakalla, onko meidän järkevä tässä vaiheessa muuttaa keskustaan, jossa ovat nuortemme koulut ja harrastuspaikat ja jossa emme tarvitsisi toista autoa. Vastaus on, että emme tiedä! Mitään meille sopivaa ei ole tarjolla. Ei kerrostaloa sen paremmin kuin rivitaloakaan. Osassa olisi tiedossa ihan kamala remontti, osa taas oli remontoitu pilalle. Osa sijaitsee taloyhtiöissä, joista meillä on tuttavien kautta tietoa ja osaamme varoa. Yhtä ihanaa paikkaa kuin Villa Kardemumma, ei siis ainakaan vielä ole perheellemme löytynyt. Onko siis järkevintä jatkaa kuskausrumbaa, jota olemme kohta kahdeksan vuotta tottuneet pyörittämään? Kyse on enää muutamasta vuodesta ja sitten kuopuskin on jo niin iso, että treeneihin meno onnistuu bussilla ja keskimmäinen voi hänet hakea. Iiks, keskimmäinenhän saa muuten ajokortin jo kahden vuoden kuluttua, eli ihan kohta helpottaa!
 
Ihan toinen juttu on sitten se, kannattaako meidän pienenä perheenä jatkossa asua näin isoa taloa ja pitää pihasta huolta? Siinäkin on jälleen kaksi puolta vaakakupissa. Toisaalta ei missään nimessä kannata. On kiinteistöverot, vakuutusmaksut, lämmityskulut jne., jotka esim. kerrostalossa olisivat murto-osa nykyisistä menoista. Toinen puoli onkin sitten se, että jo nyt meillä on "luxushuone" eli tv/vierashuoneemme. Parin vuoden kuluttua pääsen puolestaan sisustamaan ihanaa työhuonetta appi-ukon entisöimillä työhuonekalusteilla. Pihamme puolestaan on minulle henkireikä arjen tohinassa ja mitä tilaan tulee: ihanaa, kun lapset voivat tulevaisuudessakin tulla kotiin ja tuoda elämänkumppaninsa mukanaan. Tilaa on!
 
Helppoja päätöksiä ei olekaan... Pari aamua sitten joimme aamukahvia miehen kanssa tuttuun tapaan toinen toisessa päässä sohvaa röhnöttäen ja keskellä olevaa Rasaviliä rapsuttaen. Mies totesi: " Mitäs jos rempattaisiinkin tuo keittiö ihan uusiksi , eikä muutettas mihinkään? Täällä on niin hyvä tunnelma." Niin, mitäs jos? Nyt olemme miehen kanssa irroitelleet sisustuslehdistäni pinon kummankin mieleen ja makuun istuvia keittiön kuvia ja huomanneet jälleen kerran, että meidän ei tarvitse sisutusasioista kättä vääntää.
 
Suunnittelu jatkuu, enkä tiedä yhtään, mikä on lopputulos. Katsellaan! Elämässä asiat vaan useimmiten menevät juuri niin kuin niiden on tarkoitettu menevän.
 
 
Suloista sunnuntaita teille kaikille!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Äkäsen äidin haastee





                      Aurinkoista aamupäivää teille kaikille!

 
 
Sain jokin aikaa sitten Äkänen äiti- blogista haasteen kertoa blogini taustoja ja syitä sille, miksi ylipäätään bloggailen.


(Kuvat ovat muuten tältä aamulta ja juuri nyt paistaa ihanasti aurinko!)
 
Blogini alkoi pakotetusta tarpeesta tutustua sosiaalisen median saloihin henkilökohtaisesti. Kieltäydyin jyrkästi Facebookista. Sitten muistin blogit. Olin siihen aikaan innokas "Jeppusilla" ja "Anrinko"- blogien seuraajaa ja ajattelin, että voisin kokeilla bloggailua ja harjoitella vähän siinä samassa SOME-kulttuuria ja toisaalta myös tätä teknistä puolta. Tarkoitus oli testata toimintaa puolesta vuodesta vuoteen, eikä sivuilleni päässyt edes kirjautumaan aluksi lukijaksi. Postaukset tein Rasavili- koirani nimissä ja blogi oli lähinnä  minun henkilökohtainen oppimisprosessini, mutta, mutta... 




mitäs tapahtuikaan? Bloggailu osoittautui mielenkiintoiseksi harrastukseksi, josta innostuinkin ihan kunnolla. Olen pitänyt koko pienen ikäni päiväkirjoja ja ruuhkavuosien kourissa se osoittautui taakaksi. Bloggailu on ollut viimeisten vuosien aikana tapani myös kirjata ylös arjessamme tapahtuneita asioita. EI TÄTÄ ELÄMISEN VILSKETTÄ MUUTEN HAHMOTTAISI!
En ole ottanut tästä kirjoittelusta missään vaiheessa minkäänlaisia paineita. En kyttää sananmuotoja tai pilkkuvirheitä ( työssäni kyttään, uskokaa pois!). Annan tajunnanvirran pulputa positiivisessa tahdissa- vapauttavaa! 
 
Pari kertaa olen ollut aikeissa lisätä blogiin henkilökohtaisempaa materiaalia kuvien/tekstien muodossa, mutta vielä toistaiseksi uskallukseni ei ole riittänyt. Ehkäpä tulevaisuudessa?
 
Tällä hetkellä tunnen kokonaisvaltaista bloggailukutkutusta ajatellessani tulevien viikkojen tapahtumia. Luvassa on tyttöjen viikonloppu Turussa, työmatka Helsinkiin (ostoslista on mukana!) ja kaikki nämä ihanat joulunvalmisteluun liittyvät asiat! Ihanaa, mahtavaa, superia!
 
Rönsyilevän esteetikon lisäksi minussa asuu waltavan ISO ja innokas jouluihminen. Ehkä tässä kiteytyykin koko blogini kivijalka: rönsyillään estettisesti elämästä nauttien:)
 

lauantai 24. lokakuuta 2015

Syyslomalla ja PETO oli irti:)


Meidän perhe käyttää ahkerasti S-korttia ja sieltä S-tililtä tyhjennellään bonusrahoja parikertaa vuodessa pikku reissujen kustannuksiin. Elokuun alussa oli taas ajankohtaista miettiä, mihin syyslomalla lähdettäisiin. Onnistuin saamaan meille Norskilta halvat meno-paluulennot Helsinkiin ( 50e/hlö) ja Siljalta löytyi perhehytti päivä Tukholmassa risteilylle. Siinä se lomasuunnitelma alkoikin olla paketissa. Tiistaina lensimme aamukoneella Helsinkiin ja päivän stadissa kurvailtuamme siirryimme klo. 17.00 starttaavaan Silja Serenadeen.

Edellisestä laivamatkastamme olikin kulunut jo vuosia, joten oli kiva nähdä muutos risteilytunnelmissa. Siljalla oli panostettu syyslomalaisiin ja ohjelmaa riitti mukavasti myös nuorisolle. Tässä kuvassa näkyy hurja ilma-akrobatia. Pelkkä katsominen sai vatsan kääntymään...



Maukkaan buffet-ruokailun jälkeen perheemme suuntasi kohti illan päätapahtuma-areenaa. Samanlaiset drinksut otimme meille kaikille. Kyseessä olivat siis alkoholittomat "Hemulin halaukset".

Porukkaa lappoi kohti lavaa joka suunnasta ja tunnelma oli vähintäänkin tiivis. Meillä oli oma pöytä ihan lavan lähellä, joten aitiopaikalla saatiin nauttia illan tunnelmista.

Ja siltähän se pohojosen poika rynnisti lavalle:) Tuisku ei kuulu meidän perheessä kenenkään musiikkivalikoimiin, mutta arvostus artistia kohtaan kyllä kasvoi tämän keikan myötä. Siis nimenomaan koskien hänen persoonaansa ja työmoraaliaan. Hän todellakin osasi ottaa yleisönsä ja antoi ammattimaisesti kaikkensa esitykselleen. Peto oli  irti.


Tukholmassa sää helli meitä jälleen kerran ja kaupunki näytti kauniit kasvonsa.


Teimme lukiolaisen kanssa kivoja vaatehankintoja ja palvelu oli kerrassaan ystävällistä. Söimme myös ihan loistavan hyvät sushi-annokset. Nam!
Iltapäivällä palasimme jälleen metrolla laivalle, jossa nautimme pitkän kaavan mukaan illallisen.
Päivän shoppailu ja täysi vatsa vaativat veronsa ja painuimme yöpuulle koko pesue jo ennen kymmentä.



Helsingin päässä söimme aamupuurot Vanhassa kauppahallissa ja ostimme vähän sisustusjuttuja Indiskasta. Kuopus kävi myös pipo ostoksilla Ponkeesissa. Sitten olikin aika siirtyä ratikalla Käpylään. Jos asuisin Helsingissä, haluaisin nimenomaan Käpylästä kodin. Olemme täällä aina Hesa- reissuillamme ja tunnemme alueen koirapuistoja  ja lenkkireittejä myöten. Tykkään!

Perjantaina lähdimmekin sitten bussilla kohti lentokenttää. Siellä tarkoituksena oli tietenkin ehtiä nauttimaan Starbucksin pumpkin spice latte-kupposet. Meillä Oulussa tuskin tulee koskaan olemaan Starbucksia, joten nämä "eksoottiset herkut" on aina muistettava ryystää reissuilla. Mies tosin naureskeli, että jos asuisimme siellä Käpylässä, niin minä varmasti kurvaisin aamukahville kerran jos toistekin lentokentälle. Joo, niin siinä saattaisi kyllä kieltämättä käydä...

Lukiolaisella oli Starbucksin lisäksi myös toinen suunnitelma lentokentän varalle. Victoria`s secretin bodymistit ja vartalovoiteet ovat meidän nuortennaisten juttu. Niitä raahataan yleensä ulkomaanmatkoilta niskat kipeinä. Nytkin tytär kävi ostamassa vaatimattomasti kuusi purnukkaa erilaisia tuoksuja ja voiteita. On se ihan loistava juttu, että lukiolaisemme käy töissä ja saa itse päättää omien rahojensa käytöstä. ( Tyttö on fiksu ja pistää aina myös kolmanneksen tilistään säästöön.)
 
Ihana reissu oli. Perjantai-iltana kotiin palattuamme mietimme jo hieman seuraavaa kohdetta. Joululomalla emme lähde tänä vuonna mihinkään (paitsi ehkä taas Norjaan???), mutta ehkäpä hiihtolomalla olisi kiva taas suunnata johonkin kaupunkikohteeseen. Hmm, täytyy jäädä miettimään ja ryhtyä myös säästämään sinne S-tilille taas ostosten kautta reissurahoja.
 
Mukavaa lauantain jatkoa teille kaikille!