.

.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Suloista sunnuntaita! (Have a lovely sunday!)


Niin, mamma ei sitten lähtenytkään Kuopioon, sillä mamman rakas lähisukulainen on sairaalassa. Joskus on tärkeä keskittyä olennaiseen. Jopa mamman:) Nyt siis kotoillaan ja vieraillaan sairaalassa. Mamma siivoili isännän kanssa joulukoristeetkin jo melkolailla pois. Loput pähkinät ja mantelit se surautti kahvikakkutaikinaan ja kuvassa oleva kakku oli kyllä hyvää.

Esteetikon elämä on toisinaan tosi hankalaa. Vuosi sitten meille ei vaan kertakaikkiaan löytynyt mamman mieleistä seinäkalenteria keittiöön. Sille kun eivät kelvanneet Hello Kitty, Muumi tai maisemakuvakalenterit. Koko vuoden se sitten tuskaili sitä, että aina täytyi kaivaa taskukalenteri esiin, kun jotain suunniteltiin. Meidän perheessä ainakin ne parhaimmat, yhteiset ideoinnit tapahtuvat lähes pokkeuksetta köökissä tai ruokapöydän ääressä. Siksi kalenteria kaivattiin juuri sinne.
Tänä vuonna sopiva löytyi ja ostettiin ajoissa. Kyllä suomalainen POLKKA JAM on rautaa! (This beautifull  calendar is made by finish POLKA JAM)


Mistä puheen ollen: tänään meillä on lapsivieraita, joten pöytä katetaan koreasti, vaikka tarjolla onkin isin tekemää tomaattikeittoa ja itse leivottuja leipäsiä. Kymppivuotiaat pojat istuvat tuplasti paremmin pöydän ääressä, jos pöytä on nätisti laitettu. Kannattaa kokeilla!


Kynttilät ovat kivoja ja joulukuusikin loi aikansa tarvittavaa valoa olkkariin. Luovuimme kuitenkin jo vuosi sitten olkkarin kattolampusta, joka ei kertakaikkiaan enää sopinut mamman mielestä mihinkään. Monessa kuvassa olettekin nähneet olkkarin katossa Stockmannilta ostetun Marokko-lyhdyn? Kun keittiöön kotiutui viime keväänä Lokki-valaisin, mamma totesi seuraavan hankinnan olevan saman suunnittelijan Tuplakupla. Jouluksi se sitten ostettiin kotiin ja kyllä se onkin kaunis. Tämä oli oikeaa kestokulutusta. Mamma ei tasan tule vaihtamaan kumpaakaan uutta valaisinta. ( This new ceiling lamp is made by Yki Nummi )

Keskimmäinen otti juuri nämä leipäset uunista. Nam! Nyt lähden mamman kaveriksi kattamaan pöydän loppuun ja kutsumaan lapsukaiset syömään. Iltapäivällä tiedossa on vielä metsäilyä kivassa -10c:n pikkupakkasessa.

Kuulostellaan taas! Rasavili

19 kommenttia:

  1. Rapsutuksia Rasavillin sunnuntaihin :) Mamman lähisukulaiselle toivon toipumisia ja kalenteria kehun kauniiksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia myös Rasavilin puolesta!
    Kalenteri on tosi kaunis. Tätä kehtaa pitää näkösällä ja jo tänään tuli tarpeeseen, kun suunnittelimme kevään reissua koko perheelle.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä sinne ja sairaalaan myös. Rasavilille rapsutuksia. Joko sen juoksu helpottaa ja on taas vauhdikas oma itsensä?
    P.T

    VastaaPoista
  4. Vielä vähän masentaa juoksu. Lenkkeilessä liehittelee vastaantulevat uroot, mutta nartut palkitsee matalalla murinalla. Kiiruhdamme kaikkien ohi kiljahdellen" juoksuu pukkaa!!!".

    VastaaPoista
  5. Voi kyllä tuo teän Lokki-valaisin on hieno. Miekin tahtoisin :)
    Pikaista toipumista mamman sukulaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Minulle nuo valaisimet ovat jotenkin tärkeä juttu. Pimeä vuodenaika on hankala ja satsaam valaisimiin:) Suomalaisista valaisimista pidän jostain syystä tosi paljon.

      Poista
  6. Toipumisia sinne sairaalaan. Totta tuo olennaiseen keskittyminen, se herättää "ajattelemaan erilailla" (tai voiko sanoa että oikein). Uusi lamppu sopii hyvin tyyliin ja tapettiin :) Ja aivan ihana tuo kalenteri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Pakko pysähdys pistää miettimään. Yllättäen moni asia on aivan loistavasti ja elämä on hyvää ja rakasta. Tulee kiitollinen olo...

      Poista
  7. Pikaista paranemista sukulaisellesi! Totta on, että on hyvä opettaa lapset jo pienestä pitäen, että syödään nätisti, kun on katettukin kauniisti. Meidän suvun pienimmät on jo pienestä pitäen tottuneet siihen, että he saavat myös juoda viinilaseista maitonsa, kun ovat täällä syömässä ja olen kattanut muutenkin nätisti. Oppivatpa samalla käytöstapoja. Itsekin tykkään tuosta Lokkivalaisimesta. Tuplakuplaa en ole tainnut nähdä edes luonnossa. Terkuin Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelen, että kauniit pöytätavat ovat osa sitä kulttuuriperimää, joka on hyvä ja arvokas siirtää omille lapsille. Mukavaa, että muutkin ajattelevat niin:)
      Joskus lapset naureskelevat serviettien ja kynttilöiden valitsemis puuhilleni, mutta esikoisemme näyttää toimivan ihan samalla pieteetillä kutsuessaan meille kavereitaan syömään. Sitä on kiva seurata vierestä!
      Tykkään kovasti suomalaisista valaisimista. Yki Nummen lisäksi nuo Pentikin jalkalamput ovat kestosuosikkini. Tosin, nyt kaamoksen aikana eniten vietän aikaani kirkasvalolampun äärellä. Tulisipa jo kevät!

      Poista
  8. Meillä on sama homma tällä hetkellä, että rakas serkkulikka makaa sairaalassa.... :( Toivomme siis pikaista paranemista näille rakkaille ihmisille!!! ♥
    Heh, meilläkin kaikki suunnitelmat ja tärkeät päätökset tehdään aina keittiön pöydän ääressä! ☺ ja meiltäkin se kalenteri puuttuu...taas ja edelleenkin.. Joka vuosi sitä mietitään että PITÄIS hankkia, pitäis ja pitäis... Täksi vuodeksi ajateltiin teettää kalenteri omista kuvista ja siitä pidetään kiinni. Ehkä jo huomenna saisin sen aikaiseksi, kun on vapaapäivä. Tuo teidän kalenteri kyllä kelpais mullekin, tosi kaunis!! ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranemisia myös sinun läheisellesi.
      Keittiössä pitäisi minun mielestä ratkaista kaikki suuret poliittiset kysymyksetkin. Hyvää ruokaa ja kotoinen tunnelma auttaisivat varmasti tekemään ihmisen kokoisia ratkaisuja:)

      Poista
  9. Toivottavasti läheisesi paranee pian!
    Mukavia touhuiluja siellä:)
    Kivaa viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirtsakkaa viikkoa myös sinulle! Minä palaan töihin vasta keskiviikkona. On ollut kunnon loma.

      Poista
  10. Laitoin kommenttia blogiisi, mutta linkkisi ohjasi tuonne menneitten vuosien taakse.
    Kiitos vierailusta blogissani ja kivaa kun liityit lukijaksikin. Miekii jäin tänne.
    En älyä koirien päälle mitään, mutta onko niillä nyt juoksuaika kaikilla, kun meidän pihalla juoksenteli kaksi isoa koiraa eilen ja tänään. Pimeässä vilahti navetan edessä, niin olin ihan varma että susi se on. Poliisitkin olivat isännältä kyselleet eilen, että kenen ovat kun isolla tiellä olivat edestakaisin seilanneet. No tänään aamulla sitten yksi omistaja ilmestyi kyselemään lemmikkinsä perään. Kai niille koti löytyi, kun ei nyt illalla enää näkynyt.

    VastaaPoista
  11. Olipa kiva, kun tulit, tervetuloa!
    Uroskoirat ne lähtee tyttöihin, jos edes jollakin lähistöllä olevalla nartulla on juoksu. Tosin olen kuullut, että Suomen puolelta on uinutkin Torniojoen poikki uroksia Ruotsin puolelle. Ja huh!
    Toivottavasti sulhot ovat löytäneet omistajansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sehän tässä ihimetytti miten ne hurtat tänne tuli kun ei täällä narttuja oo kellään tietääkseni. Ihan toisella suunnalla sanoi toisen koiran omistaja koiransa aiemmin vierailleen tyttöissä. Siellä suunnalla on useampikin narttukoira. Ja matkaakin oli kymmenisen kilsaa. Haistaako ne noin kaukaa kiimaisen nartun? No kai ne haistaa jos joen ja rajan ylikin tullaan.

      Poista
  12. Ihania kuvauksia teidän touhuista. Kyllä se keittiön pöytä on kodin keskus! Ja kattaukset -pienillekin- arjen kruunauksia! Mukavaa tammikuuta uuden -ihanalta näyttävän-kalenterin kanssa. Vilautapa joskus sen kuvia! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea ottaa muutama kuva kalenterista näytille. Toteutetaan:)

      Poista