.

.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Joulu vai pääsiäinen?


Kivi&Kakku-blogin Marikalla oli jokin aikaa sitten Clinique-arvonta blogissaan. Rakastan Cliniquen tuotteita, joten osallistuin välittömästi arvontaan ja VOITIN! Minä, joka olen edellisen kerran voittanut neljävuotiaana Helsingin rautatieaseman arpakojulta kertakäyttöpartahöylän!
Olin ihan ihmeissäni ja onnesta mykkyrällä:)





Tänään sitten hain postista voittoni ja nyt tuntuu kyllä ihan joululta: palkinto on niin ihana ja passeli tähän reissuun lähdön hetkeen. Iso kiitos ja halaus Marikalle!

Kotiin kävin hakemassa hieman pääsiäiskukkasia. Ulkona kun näyttää enemmän...no siltä joululta!

Nämä söpöläiset (x2) kotiutin lähikaupasta ja ajattelin istuttaa ne pääsiäisen jälkeen kunnon saviruukkuihin. Kodinonni kun on hyvin hoidettuna varsin nopea kasvussaan. Nyt lähden kesyttämään vielä matkapyykkivuorta.
 
Mukavaa illan jatkoa teille kaikille!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Blingbling Pääsiäinen


Tänä vuonna emme kylväneet ohraa pääsiäiseksi. Ajattelin, että se kuihtuu kuitenkin pois sinä aikana, kun matkaamme Roomaan. Joitakin traditioita meillä kuitenkin on, joista emme luovu, vaikka pyhät viettäisimmekin jossakin muualla. Yksi niistä on tämän veikeän pupun saapuminen sohvalle. Tämä on kuulkaas siitä outo pupu, että se munii suklaamunia. Näin ainakin lapset päättelivät pieninä. Pupun myötä kun kotiin alkoi ilmestyä arkiaamujen iloksi koko pääsisäisviikon suklaamunia mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Pupu on tosi ahkera. Esikoinen on jo 19-vuotias ja pupu sen kus munii! (Psst. tulee munimaan myös sillä aikaa kun Roomailemme:))




Juu ja sitten on nämä Indiskasta vuosien aikoina kerätyt blingbling-munat!
 


Ilman näitä ei vain pääsiäinen tule. Näitä on perheen kanssa osteltu Luulajasta, Tukholmasta, Helsingistä... jokaiseen liittyy joku kiva muisto yhteisestä pääsiäsireissusta.

Onhan nämä vähän hassuja, mutta jotenkin tykkään tuosta överöklumeluurista!

Lopuksi oli ihan pakko kuvata ilta-auuringon leikki aurinkoisen oranssilla pinnalla. Kaunista!
 
Keväisin terveisin: Rasavilin mametsu

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Onnellisuutta ilmassa


Ihanaa: puhdas koti ja perjantai!

Luvassa yökylävieraita, shoppailua ja ulkoilua.

Illalla lupasin katsoa tyttärieni kanssa jonkun hyvän elokuvan. Röhnötämme sohvalla pitkinpoikin ja herkuttelemme.


Mieskin palaa tänään kotiin työmatkaltaan. Ihanaa!

Tänään voi näyttää voiton merkkiä. Moni asia on loksahtanut viimeisen viikon aikan kohdilleen. Elämä on hyvää juuri näin, juuri nyt:)

Virtuaalinen kukkakimppu kaikille teille lukijoilleni. Nautitaan tästä hetkestä!
 
Rasavilin mametsu

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Miss Olivia ja lumisateeseen passelit kengät...


Se alkaa olla maaliskuu paremmalla puolella ja viime viikko antoi jopa Oulun korkeudelle lupauksia keväästä. Vaan eipäs kuulkaa anna enää! Lunta tulee vaakasuoraan ja liukasta on. Minähän en valita. Minä tuon Välimeren tuulahduksen kotiin. Olivia saanee Hulluilta päiviltä seurakseen sitruspuun ja minulla on villejä suunnitelmia kasvihuoneen suhteen.

Ja jotta ette luulisi, että sangen satuja puhun tuosta lumen määrästä, niin katsokaapas Olivian takana olevaa maisemaa. Juu, kuva on otettu pari tuntia sitten, eikä lumen tulolle näy loppua.

Pääsiäinen ja Roomaan lähteminen lämmittävät kummasti mieltä. Tässä jokin viikko sitten huomasin, ettei minulla ole reissukenkiä. Aika monet kengät testailin Oulun liikkeissä ja sitten luovutin. Zalandolta löysin juuri toiveideni mukaiset, rennot nahkaloaferit. Nämä istuvat jalkaan kuin valettu! Nyt sitten vaan tankkaamme verkkokalvoille Rooman karttaa ja listaamme kaikkea sitä, mitä haluamme nähdä ja kokea. Matkan suunnittelu on ihanaa!



Lopuksi vinkki urheilijaperheisiin. Meillä ainakin myslipatukoita kuluu liukuhihnalta. Ne ovat kalliita, mutta voitte vain kuvitella, kuinka kalliita ovat niiden gluteenittomat versiot... Olenkin tehnyt patukat jo aika kauan itse. Tässä hyvä perusresepti jakoon. Variaatioille vain mielikuvitus voi asettaa rajoja.
 
75 g voita
4 rkl hunajaa
8 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2 dl pähkinöitä, manteleita rouhittuna
1 dl kuivattuja marjoja/ hedelmiä
 
...ja jos haluaa, voi mukaan rouhia esim. 0,5 dl gluteenitonta, tummaa suklaata
 
* Mittaa voi ja hunaja kattilaan ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Lisää loput ainekset ja sekoita.
 
* Ota tuollainen kuvassa olevan kokoinen uunivuoka ja levitä sille tasaisesti ko. massa.
 
* Laita 200 c uuniin noin kymmeneksi minuutiksi.
 
* Anna jäähtyä noin 30 min. ja leikkaa sitten sopiviksi paloiksi. Kääräise vaikka koristepaperia ja hamppunarua jokaisen palan ympärille. Hyvää, terveellistä ja kaunista naposteltavaa.
 
 
Omat herkkupatukkamme koostuvat kuivatuista karpaloista, manteli ja hasselpähkinärouheesta sekä tummasta suklaasta. Nami ja lurpsis!
 
Ihanaista alkavaa viikkoa teille kaikille<3
 

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Vauhdikasta arkea ja mitalijuhlaa




Nyt on kuulkaas ollut niin supertouhukasta arkea, että en ole ehtinyt edes blogia päivittää. Vähäiseksi ovat jääneet myös muiden blogsuissa vierailut. Jospa sitten taas viikonloppuna? Viime viikon olin työreissussa ja viikonlopuksi lähdimme sitten kisamatkalle Vaasaan.

Meidän perheellä on salainen rakkaussuhde kyseiseen kaupunkiin, sillä aikanaan hyvät ystävämme asuivat siellä joitakin vuosia ja kaupungista on pelkästään mukavia muistoja. Myös Vaasan uimahalli on kiva ja toimiva kisapaikka. Kvarkenit sujuivat jälleen mainiosti! Siellä sitä miehen kanssa jännättiin katsomossa, kun kuopus kauhoi mahdottomia aikoja. Mitalejakin tuli ja poika oli otettu hienoista tavarapalkinnoista.

Lauantai venyi tosi pitkään ja nukkumaan päästiin vasta yhdentoista maissa. Poika meinasi nukahtaa ravintolassa iltapalapöytään. Sunnuntaina lähdimme aamusta lenkille ja voi miten keväiseltä ja kutsuvalta Vaasassa näyttikään.

Kirkon kulmalla soivat tietenkin Jumalanpalveluksen merkiksi kellot ja meitä ilahdutti kellojen säestämänä aamulauluun kirkon eteen pysähtynyt koira. Ja koiran rotu: CORGI!

Corgin lisäksi minut pysäyttivät kivijalkakaupan kukkaset. Kun katsotte tuota meidän pihalta otettua alinta kuvaa, ymmärrätte, miksi lumettomuus ja kevät tuntuvat niin eksoottiselta meikäläiselle Oulun asukille.

Kisojen välissä olikin sitten pakko päästä Plantageniin. Siellä menen joka kerta ihan sekaisin. Mies totesikin, että on se vaan hyvä, ettei ko. liikettä ole Oulussa. Mukaan lähti kauan toivomani oliivipuu. Koska puun piti olla muutama tunti autossa, pakkasin sen ensin Plantagenissa pakkauspaperiin ja muoviin. Sitten puun ylle sujahti Nanson yökkärini ja lopuksi vielä toppis ja kaulahuivi. Oliivipuu pistettiin takapenkille turvavöihin. Poikaa nauratti matkakumppani. Yötä myöten kotiin ajellessamme herkuttelimme ajatuksella ratsiaan joutumisesta. Mitenkä selittäisimme poliisille takapenkin sangen hiljaisen ja PÄÄTTÖMÄN matkaajan, Miss Olivian?
 
 
Ps: Näin sitä kierrätetään: pihan tuijat saavat joka kevät ylleen vanhat pussilakanat. Kevätauringon säteiden muuttuessa vähitellen lempeämmiksi, tuijat kuoritaan hupuistaan ja pussilakanat heitetään roskiin. Toimii ja vuodevaatteita tulee päivitettyä tasaisesti joka kevät. sitä paitsi, nämä herättävät hilpeyttä naapurustossa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Poppanen goes Helsinki


Outi Outi`s life blogista kysäisi, tohtisinko näyttää käsilaukkuhaasteessa Poppasen sisältöä. Koska olen huomenna lähdössä työreissuun, Poppanen oli suolistettava lomaa edeltävästä kaaoksen tilasta. Ja tältä se kamaluus nyt sitten näyttää...
Poppanen on siis varsin tilava Anna Fieldin kangaskassi, joka kätkee sisälleen  paljon rompetta. Huomaathan toki, että pikkulaukkuni "maantiekiitäjä" on normaalisti myös Poppasen sisällä? Nyt maantiekiitäjä on jo putsattu reissua varten ja sen sisältä löytyy mm. lompakko ja siviilipuhelimeni.
Nyt kassista löytyivät: perhoshuivini, Ateneumin pikkukassi, jossa pidän työpuhelinta, henkilökorttia ja työpaikan avaimia, muistivihko ja kynä, wc-paperia nuhaiseen nenään, tears again-suihketta kuiviin silmiin, pakasterasia, Dan Brownin pokkari, apilapussukka, Mynthonin purkkaa nuhanenälle ja tsadaa: KAURAHIUTALEITA!
Allekirjoittaneella on aina gluteenitonta pikapuuroa väskassa, sillä kun nälkä iskee, ei todellakaan aina ole varmaa, että tarjolla on gluteenitonta syötävää. Varaudun siis pahimpaan ja pidän safkat mukana:) (Kuulostaa tosi säälittävältä- noloa!)
Kaurahiutaleiden lisäksi nämä kaksi kapistusta vaatinevat lähempää tarkastelua?
Pakasterasia kätkee sisälleen pari muistitikkua. Ne kaikkein tärkeimmät luennot pidän maantiekiitäjässä aina valmiina. Nämä ovat tikkuja, joissa työstetään materiaalia.
Ja sitten apilapussukka. Särkylääkettä, flunssakarkkeja, suuvettä ja i say pyyhkeitä ynnä huulipunaa.
Nyt täytyykin aloittaa sisällön karsiminen. Ihan kaikkea Poppasen tavaraa en aio Helsinkiin raahata.
 
Mukavaa illan jatkoa!

Viiden haaste ja uudet haastettavat


Sain tämän haasteen pari päivää sitten,  kiitos siitä kuuluu 
Belle semaine-blogin Johannalle:)

Haasteen säännöt ovat: 
Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta
.
Haastetun pitää vastata top 5 listansa jokaiseen haasteeseen

Haastetun on keksittävä uudet 5 aihetta

Haaste on annettava viidelle eri blogille. 
 
 
1. LEMPIKIRJASI?
 
Tämä on paha. En voi millään valita vain yhtä. Donna Tarttin "Jumalat juhlivat öisin" on edelleen valtavan hyvä. Saman kirjailijan "Tikli" on myös loistava.
J.D Sallingerin "Sieppari ruispellossa" on klassikko, mutta Michael Enden " Tarina vailla loppua" on kuitenkin henkilökohtainen "lohtukirjani".
Suomalaisista kirjailijoista Virpi Hämeen-Anttila on yllättävän hyvä niin tietokirjojen kuin kaunokirjallisen tuotannon puolella.
 
 
 
 
2. SUOSIKKI NÄYTTELIJÄSI?
 
Naisista Jodie Foster ja Audrey Tatou. Miehistä Jude Law.
Kaikki nämä näyttelijät ovat taitavia, tyylikkäitä ja "ryvettymättömiä".
 
 
 
 
3. MITKÄ VIISI ASIAA OVAT PARASTA NAISENA?
 
Hankala kysymys, sillä omassa työssäni joudun jatkuvasti miettimään asioita sukupuolineutraalisti... Jos oikein pähkäilen, mikä nimenomaan naiseudessa on arvokasta niin varmaankin se sitten on mahdollisuus kasvattaa uutta elämää sisällään. Muut asiat ovat "parhaita" ihmisenä: mahdollisuus olla rakastettu ja elää parisuhteessa, mahdollisuus vanhemmuuteen, mahdollisuus monenlaisiin ystävyyssuhteisiin ja niiden kasvamiseen. Mahdollisuus olla ihminen ihmiselle.
 
 
4. NIMEÄ VIISI HAAVETTASI?
 
* Koko perheen elämän jatkuminen terveenä ja onnellisena.
* Mahdollisuus jatkaa työssä, jossa viihdyn ja jossa haluan kehittää ja kehittyä.
* Mahdollisuus matkustella koko perheen kanssa vieläkin enemmän
* Ja sitten TOOOOSI materialistista: kylppäri& kodariremontti ja kasvihuone, kiitos!
 
 
 
 
 
 
5. Mitä asioita/tavaroita ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
 
* Oman perheeni. Rasavili lähtisi mukaan myös.
* Helikopteri ynnä lentäjä. Pääsisimme aina halutessamme saarelta pois. Vaikka illalliselle mantereelle.
* Kunnon talo mukavuuksineen sinne saarelle.
 
Nämä asiat kun olisivat kunnossa, elo saarella olisi aika auvoisaa!
 
PS: Onhan se saari varmasti jossakin lämpimässä? En halua mihinkään Hailuodon korville. Siellä on KY-LY-MÄ!
 
 
 
 
Ja sitten uusi haaste ilmoille:
 
Kysymykset pidän samoina, kiitos vaan Johanna!
Mukaan haastaisin seuraavat viisi blogia:
 
* HURMIOITUNUT
* LIFE IN LONDON
* MANTELILAAKSON KUISKAUS
* RAPARPERIN ALLA
* KOTOISA RIIHIMÄKI
 
Onpa kiva päästä lukemaan vastauksianne!
 
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Minä starttaankin huomenna työmatkalle Helsinkiin. Sinnehän kyllä pääsee, mutta saapa nähdä, pääsenkö myös pois. Eikös se Norskin lakko vain laajene?
 
Rasavilin mametsu


 

torstai 5. maaliskuuta 2015

"En voi mitään kaulalleni", sanoo Nora Ephron ja saa minut hirnumaan!


Niinhän siinä sitten kävi, että jouduin myöntämään häviöni lentsulle ja sain tylyn diagnosin: tulehdus korvissa, sivuonteloissa ja keuhkoissa. Nyt on kunnon rottakuuri päällä ja käsky levätä. SOPII! Tartuin siis saman tien viltin alla Nora Ephronin auringonkeltaiseen kirjaan "En voi mitään kaulalleni ja muita mietteitä naisen elämästä" ja jestas, miten hyvästä nauruterapiasta olen saanut nauttia koko iltapäivän.

Erityisesti teille, jotka olette laillani osallistuneet käsilaukkuhaasteeseen, suosittelen Ephronin pakinaa "Vihaan käsilaukkuani". Osui ja upposi.
 
Mukavaa torstai iltaa kaikille! Me tässä ryhdymme nauttimaan kotikiinalaista kera elokuvan.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Banaanileipää ja omenapaistosta, olkaa hyvä!

 Tänään olemme viettäneet Villa Kardemummassa leivontapäivää. Ratkaisu oli hyvä, sillä ulkona on ankea rapakeli. Meidän perheessämme kun on ruokarajoitteita ja kasvisruokailijaa, leivonnatkin täyttyy miettiä sellaisiksi, että jokaiselle maistuu. Maitotuotteet ovat vähälaktoosisia ja jauhot gluteenittomia. Onneksi voimme käyttää gluteenittomia kaurahiutaleita:)
 
Ensimmäiseksi jakaisin kanssanne meidän perheemme kestosuosikin: BANAANILEIVÄN. Tämä herkku valmistuu nopeasti ja ilman rasvaa. Banaanileipä on taivaallisimmillaan, jos malttaa antaa sen maustua paistamisen jälkeen vuorokauden tai pari folioon käärittynä. Me emme useinkaan malta vaan maistelemme sitä heti Rooibos tee särpimenä. NAM!
 
Banaanileipä
 
3 ylikypsää banaania
3 kananmunaa
2rkl maitoa
4 dl gluteenittomia jauhoja
0,5dl maissijauhoja ( lisää tarvittaessa )
1,5 dl tummaa sokeria
1 tl suolaa
1,5 tl. piparimaustetta
1 tl soodaa
1 dl saksanpähkinä tai mantelirouhetta
 
Survo banaanit soseeksi kulhossa. Lisää joukkoon kananmunat sekä maito ja sekoita hyvin.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon. Paista voidellussa suorakaiteen muotoisessa leipävuoassa 175 asteessa noin 60 min. Kumoa kypsä leipä ritilän päälle jäähtymään ja kääri haaleana folioon maustumaan seuraavaan päivään.
 

 
 Muistatteko lapsuudestanne omenapaistoksen? Minulle se oli aina herkkujen herkku. Tässäpä ohje jakoon:
 
Omenapaistos
 
1 l omenalohkoja
0,5 dl tummaa sokeria
1 tl kanelia
1 tl vanhan ajan vanilijasokeria
0,5 dl vettä
 
pinnalle:
 
100g margariinia
3dl gluteenittomia kaurahiutaleita
0,5 dl gluteenittomia jauhoja
0,5 dl tummaa sokeria
 
Lado omenalohkot voideltuun uunivuokaan. Sirottele pinnalle sokerit ja kaneli. Kaada vesi vuokaan. anna kypsyä uunissa 200 c:ssa noin 10 minuuttia.
 
Valmista sillä välin "kuorrutus". Sulata rasva kattilassa, lisää sokeri, kaurahiutaleet ja jauhot. Levitä seos omppujen päälle ja kypsennä 225c:ssa vielä noin 15 min, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Nautiskele vanilijajäätelön tai vanhan ajan vanilijakastikkeen kera.
 
 
Näiden herkkujen lisäksi leivoimme myös mustikkapiirakkaa ja perunarieskoja. Tuoksu on aika ihana:)

Ai niin, tässä yksi asukokonaisuus. Tuossa on alkuviikosta koukkimani huivi sen Pariisista takavuosina ostetun pellavatunikan kanssa. Tunika on ollut minulle välillä liian nafti, mutta nyt 12 kg hoikempana se näyttää taas juurikin sellaiselta boheemilta hölttänältä, kuin pitääkin. Kaveriksi ajattelin juuri ostamiani aika napakkalinjaisia vaaleita farkkuja tai sitten saman sävyisiä pellavahousuja kuin tuo tunika on. Molemmat löytyvät jo kaapista. Sitten vaan tukka sivunutturasöherölle ja menoksi.
 
 
Nyt ryhdyn kattamaan illallispöytää, huomiseen!
 
 

tiistai 3. maaliskuuta 2015

TOIVEPOSTAUS: käsilaukun sisältö ja lomailua kotikaupungissa


Ihana ystäväni P.T kertoi lukeneensa blogeissa "käsilaukun sisältö"-postauksista. Hän totesi niiden kertovan niin hyvin omistajistaan, ettei psykologisia analyyseja juuri tarvita. No, ystäväni innosti minut tähän leikkiin mukaan, tietysti ja totta kai:)
Tässä siis maantiekiitäjäksi ristityn pikkuveskani sisältö. Kerrottakoon, että maantiekiitäjä majailee "The Poppasessa", mikä puolestaan on iso veska, jonka otan mukaan töihin. Maantiekiitäjä otetaan mukaan vain silloin, kun mennään johonkin muualle ja vauhdilla. "Koko arsenaalia ei tarvita" on tuolloin periaatteena.
Maantiekiitäjä on ostettu ainakin kymmenen vuotta sitten eurolla kirppikseltä. Se on nahkaa ja kestää reissusta ja säästä toiseen. Se on sopivan pieni haudottavaksi takin alle Euroopan metroissa ja toisaalta sopivan iso mahduttaakseen sisäänsä mm. aina tarvitsemani villasukat. Varpaitani kun palelee aina. Kuvassa olevat villasukat ovat maantiekiitäjässä piilossa, sillä muuten esikoinen varastaisi ne. Nämä ovat lempparisukkani ja ystäväni tekemät. Näitä ei saa edes sukulaisvoro nyysiä:)
Maantiekiitäjästä löytyy myös pussukka pankkikorteille, Acon värillinen huulirasva, Tears again sumutetta päätteen kuivaamille silmille, muistitikku, jossa ovat kaikki tärkeät työluennot tallessa, muistikortti (yllätys itsellenikin, en muista mistä tämä on???) flunssaisen naisen yskänpastillit ja 1kirpparin kuitti. Vähällä päästiin siis.
Ystäväni jatkaisi tähän varmasti, että "The Poppasessa" onkin sitten Ruskon kaatopaikan sivukonttuuri ja näinhän se ikävä kyllä taitaa olla...


Tänään kuitenkin pärjättiin pienellä laukulla. Aamu nimittäin alkoi Raksilan uimahallilta, jossa nuoriso treenasi ja minä ulkoilin. Vielä en tohdi altaaseen mennä. Poskionteloissa olisi yhden jäteauton täytteeksi tavaraa. Keli oli lipsakan niljakas, mutta 5000 askeleen lenkin sain hippastua.
Treenien jälkeen hurautimme nuorison kanssa Oulun keskustaan Cafe Oliviaan salaatille. Tuossa hieman ennen kymmentä siellä ei ollut vielä ruuhkaa ja saimme ihanat salaatit ja aimo annoksen mieltä rentouttavaa klassista musiikkia aamuumme. Luksusta!

Ruokailun jälkeen parkkeerasimme torin rantaan ja menimme pääkirjastolle. kirjaston olivat vallanneet abit, jotka kasvot kalpeina lymyilivät kirjavuoriensa takana. No, me sulahdimme lokoisasti lastenosaton sohvan pehmeään syliin. Minä kasasin viereeni puutarhaoppaita, keskimmäinen fantasiaa ja kuopus uusimmat pelilehdet. Pääkirjasto on kuin toinen koti.

Täällä ei pingoteta!

Kotona keräsin löytöni sängyn päälle ja HUPS, kukas se siihen ryntäsi? Meillä ei siis asu lukutoukka vaan lukukoira! Rasavili on ollut todellinen lähihoitaja koko flunssani ajan, joten oletan sen vain valmistautuneen siihen, että mamaetsu parkkeeraa piiiiitkäksi ajaksi vaakatasoon kirjojensa kanssa.

Näin aion tehdäkin, mutta ensin vielä muutama muu juttu ynnä iltalenkki.
 
Lukuisaa ja lokoisaa iltaa teillekin!
 
 


maanantai 2. maaliskuuta 2015

Havunvihreää koukintaa ja muffineja




Tällä lomalla pihistellään eikä reissailla. Edessä on pääsiäisen Rooman reissu, joten nyt täytyy säästää sukan varteen. Haasteena onkin se, miten saa lomasta yhtä aikaa rennon sen kuitenkaan muuttumatta kuolettavan tylsäksi. Minullehan riittäisi ulkoilu ja hyvät kirjat, mutta keskimmäinen ja kuopus ehkä haluavat hieman muutakin... Esikoinen on joka tapauksessa linnoittautuneena huoneeseensa historian kirjojen keskelle ja mies uurastaa töissä.
Kuopus aloitti lomailun kutsumalla kavereita yökylään. Se oli hyvä idea se ja tyytyväistä lomamieltä kesti tasan pe-la. Keskimmäinen on puolestaan buukannut alkuviikon itselleen treenikalenterin täyteen ja loppu viikosta on sitten hänen vuoronsa kamuyökyläillä. Hywä, hywä.
Minun arkeani puolestaan piristämään porhalsi pikku syssa tänä aamuna. Mukanaan hänellä oli kassillinen ihanan värisiä lankoja ja päivän agenda: HARTIAHUIVI.

Langoissa oli väriskaalaa mistä valita, mutta jotenkin tämä havunvihreä vei sydämeni. Tuli niin metsäinen olo ja näin heti, miten se istuisi takavuosina Pariisista ostamani tunikan ja tuon Lapin riskun kanssa.

Siinä sitä istuttiin sohvalla ja kudottiin käsillä näitä ihanuuksia. Aluksi olin kyllä ihan solmussa ja tuskailin yhteen punottujen ranteideni kanssa, että eihän tässä edes pissalle pääse! Kolmannella yrittämällä pääsin jutun juuresta kiinni ja tähän tuli ihan himo. Puikkoja ei siis tarvita lainkaan ja käsin koukkimalla tämä ihanuus valmistui vajaassa tunnissa. WAU, tällaisesta rivakkuudesta minä tykkään!

Käsin värkkäily piristää aina ja niinpä leipaisimme kuopuksen kanssa gluteenittomia muffineja. Kaapin pohjalta löytyi vielä onneksi muutama vuokakin. Nyt mietimme vielä, miten jänskästi nämä koristelisimme.

Illalla on luvassa James Bond elokuva kotisohvalla miehen ja kuopuksen kanssa. Tämä oli juniorimme toivomus:) Huomenna menemme Oulun pääkirjastoon heti aamusta ja ehkäpä myös riisipuurolle. Oulun kauppahallin kahviosta saa muuten pohjoisen parasta riisipuuroa rusinasopalla tai ilman. Suosittelen lämpimästi! Niin ja toki käyn siivoamassa taas kirppispöytänikin. Siellä kauppa käy kuumana ja pöytään saa viedä uutta tavaraa tiuhaan. Tosi kivaa ja järkevää tällainen kierrätys.

Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa!

Rasavilin mametsu