.

.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Taikinaterapiaa





Tässä ne nyt ovat lähdössä maailmalle: gluteenittomat suklaamunkit!
Tummaa suklaajauhetta taikinassa ja päällä vaaleaa ja tummaa suklaata. NAM!
Ja miksikö maailmalle? Esikoisen hyvä ystävä muuttaa lapsuuskodistaan pois huomenna ja lupasin pyöräyttää tytöille Wappuiset kahvipullat. Haikealta vähän tuntuu... Omakin esikoinen kun saattaa lentää pesästä jo kesän lopuksi. Niisk!
 
Onneksi voi aina turvautua TAIKINATERAPIAN lohdutukseen.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lapasesta lähti!


Niinhän se sitten kävi, että pikkufiksaus lähti taas lapasesta ja räjäytin palkin lisäksi wc:n.

Alun perin meillä oli tänä kesänä tarkoitus tehdä vähän isommastikin remppaa, mutta koska kevään myötä työpaikkallani käytiin uudelleen organisointikierrosta, päätimme jättää homman jäihin. Nyt ei uskalla revitellä, vaikka tilanne päätyikin onnellisesti tällä kertaa. Teen siis itse sen minkä osaan. Ja osaanhan minä! Miehen avustamana revimme kaiken mahdollisen irti. Good bye kamaluudet, welcome ihanuudet!

Juu ja palkin sain kuin sainkin kaivettua esiin. Eikö ole ihana? Tähän valkoinen kuultovaha päälle ja wau!

Lopuksi kuva mieheni ihanasta piristysruiskeesta remppa-Reeta vaimolle: sinkkisoikollinen keväisiä krysanteemeja. Minulla on ehkä maailman paras mies;)
 
Kuulostellaanpa taas ja mukavaa Wapun odotusta!

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Remppa-Reetan kevätkeikaus




Tänään meitä metsälenkkeilijöitä helli ihana aamuaurinko. Kun aikanaan valitsimme Oulusta asuinpaikkaa, oli kriteeristössä aika keulilla liikkumismahdollisuuksien ja ennen kaikkea luonnon läheisyys. Villa Kardemumma sijaitseekin ihan pururadan kupeessa ja meiltä pääsee metsään per heti. Ei ole rentouttavampaa tapaa aloittaa lauantai kun mennä Rasavilin ja termarin kanssa metsään! Aikamme käveltyämme päästän Raavilin irti ja istun kannon nokkaa kahville. Linnut laulavat ja Rasavili pomppii pupuna varvikon keskellä. Silloin kuulkaas maailman murheet tuntuvat aika kaukaisilta...

Oulussa ei enää ole kuin pläntteinä lunta. Rasavili rakastaa lunta ja ottaa lumikylpyjä edelleen aina kun mahdollista. Tällä hetkellä koiruliini vaihtaa kevätturkille ja tätä karvaa riittää ihan lumiplänteillekin jätettäväksi. Harjasin Rasavilin metsälenkillä ja toivon, että pikkulinnut käyttävät pesiensä pehmikkeenä metsään jättämäämme karvakasaa:)

Tässä kuulostellaan tarkasti, josko naapurin bestiksen ääni jo kuuluisi ja pääsisi ottamaan aamupainit.

Kotona allekirjoittanutta odottikin sitten vähän krouvimmat hommat. Vieläkään en jaksa ymmärtää, mitä talomme rakentajalla on mahtanut olla aivojen paikalla hänen piilotettua katon komeat puupalkit tapetin alle! Nyt minä rappaan apinan raivolla näitä palkkeja esille...



En tiedä, saatteko kuvasta selvää? Tuossa näkyy vielä sitä karmivaa keltaista tapettia ja sitten puupalkkia, jonka olen saanut jo kuorittua esiin. Luulen saavani homman tänä viikonloppuna niin valmiiksi, että ensi viikolla pääsen hiomaan pinnan. Sitten haaveissa onkin Ikea reissu ja valkoisen puuvahan ostaminen. Saa sitä toki Oulustakin, mutta jotenkin kevätreissu Iksuun houkuttelisi.
 
Välillä sitä haaveilee sponsorista, joka kaataisi kukkaroon rahaa kaikkia toteutettavia ideoita silmällä pitäen. Tympii, kun aina joutuu miettimään, minkä rääpäisyn seuraavaksi tekisi. Kukkaroni kun ei ole pohjaton! Toisaalta, pienellä budjetilla ja ajan kanssa tehtynä olen saanut hyvää ja persoonallista jälkeä aikaiseksi ja meidän kotimme näyttää meiltä. Ei hassumpaa!
 
Idearikasta lauantaita ja kuulostellaan taas pian!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kauppakassihaaste vastaanotettu!


Tiia blogista "Minäkö keski-ikäinen" heitti ilmoille hauskan kauppakassihaasteen, johon oitis päätin tarttua. Haasteen ideana oli yksinkertaisesti esitellä omaa kauppakassin sisältöä.
Meidän ruokakuntaamme kuuluu viisi henkilöä ja tietysti Rasavili. Ruokailu vaatii suunnittelua, sillä perheessämme on urheilijoita ja me muutkin liikumme aktiivisesti. Lisäksi allekirjoittanut ja keskimmäinen ovat keliaakikkoja ja esikoinen kasvissyöjä. Miestä ja poikaa lukuunottamatta meillä on laktoosi-intoleranssi ja keskimmäisellä kiwi ja mansikka-allergia.
Eli: suunnittelen aina viikoksi etukäteen valmiin ruokalistan ja tilaan kauppakassipalvelusta ruuat. Yleensä haen valmiiksi pakatut kassini torstaisin, mutta tällä viikolla teen pitkää työpäivää sekä keskiviikkona että torstaina. Hain kassini poikkeuksellisesti siis jo tänään.
Peräkonttiin lastattiin kuusi muovikassillista ruokaa ja hygieniatuotteita. Koko "kauppareissuni" vei aikaa ehkä 10 minuuttia. Suosittelen lämpimästi kaikille ruuhkavuosissaan rämpiville koti master chefeille:)
Palvelu ei ole kallis. S-etukortilla muistaakseni 3,90e kerta. Kaiken huippu tässä systeemissä on rahan säästyminen. Tammi-maaliskuussa nipistin ruokakuluistamme yhteensä 600e. Kaikki turha kun jäi ostamatta hyvän suunnittelun tuloksena. Kyllä kuulkaas kelpasi sitten Roomassa hyvillä mielin shoppailla!


Tänään meillä syötiin gluteenitonta spaghettia naudanjauhelihakastikkeella tai kasvisversiona. Hyvää oli. Viikon ruokalistallamme on myös bataattikeittoa, avocadopastaa, perjantaina itse tehdyt kana/kasvishampurilaiset, riistapyörykät tai falafelit ja punajuurivuoka, kotikiinalainen, tomaattikeitto ja lopuksi itse tehdyt pinaattilätyt ja tonnarisalaatti.   Aamuisin syömme puuroa tai maustamatonta jogurttia marjoilla ja gluteenittomalla/tavallisella myslillä. Hedelmiä meillä on aina.

Silloin, kun oikein haluan herkutella, suunnistan Stockmannin herkkuun ja Oulun kauppahalliin. Ostan kerralla enemmän pakkaseen riistaa ja kalaa. Ehkäpä myös herkkuja. Sienet ja marjat ostan yleensä aina syksyllä Oulun torilta. En ehdi kerta kaikkiaan poimimaan niitä niin paljon kuin meillä menee. Olemme herkkusuita Rasaviliä myöten, joten on todella hyvä, että liikumme näin paljon. Muuten vyöryisimme paikasta toiseen.
Ai niin: heitänpä ilmaan kysymyksen "Mitä jääkaapistasi löytyy aina?". Meiltä löytyy: wichyä, maustamatonta jogurttia, pestoa ja hedelmiä. Kuivaruokapuolella kaurahiutaleita, gluteenitonta pastaa ja gluteenitonta näkkäriä. Kyllä niillä eväillä aina selvitään!
 
Mukavaa viikon jatkoa, muistakaa herkutella:)
 
ps. Sydämelisesti tervetuloa blogiini uudet lukijat!
 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Liian innokas siipottaja siipottaa kaiken hukkapiiloon ja pois;)


Niinhän siin sitten kävi, että innostuin jynssäämään useamman päivän ja kun alkoi olla siistiä, halusin tietenkin ottaa muutaman kuvan. Arvatkaapa onnistuiko? Järkkäristä oli virta loppu ja kun ryhdyin akkua lataamaan huomasin, ettei laturia ole missään! Olen siipottanut sen johonkin mielettömän hyvään talteen. Tytön järkkärin laturi ei tietenkään sovi omaani, joten kuvien ottaminen ei sitten onnistunut. Murehdin ja mietin tätä, kunnes keskimmäinen kehoitti tänään ottamaan kännyn esille ja tekemään kännypostauksen. Viisas lapsi!

Harmi vaan, ettei meillä enää tietenkään ole niin siistiä, kuin perjantaina oli. Olinhan tosiaan jynssännyt taloa iltapuhteina kolme päivää ja hinkannut taas saunan ja pesuhuneenkin ihanan puhtoiseksi. Juu ja Rasavilille kävin ostamassa Mustista ja Mirristä erittäin likaisen koiran shampoon ja hoitoaineen. Arvatkaas, onko koiruliinin turkki nyt kiiltävä ja tuoksukin huumaava. Rasavili itsekin näytti tyytyväiseltä puhtoiseen olemukseensa.
Melko puhdasta täällä kotona on  onneksi vieläkin ja nyt myös rauhallista. Nuorimmaisella on nääs ollut kavereita yökylässä ja villiä poikaenergiaa on piisannut! Mies laittoi pojille trampankin ulos ja siellä nuoriso on sitten pomppinut enemmän ja vähemmän puettuna mm. saunan jälkeen.

Kevään myötä olen vähitellen uusinut myös niitä mattoja. Ostin tämän suomalaisen, tyylikkään harmaan villamaton erkkeriin ruokailuryhmän alle ja täytyy sanoa, että matto on aivan ihana. Saa nähdä, kuinka pian se täytyy kiikuttaa pesulaan... 
Kävin jo ostamassa pöytään simppelit sävyyn sopivat tabletitkin ja kovasti työnalla on sinkkisoikoon sopivan hortensia-asetelman tekeminen pöytää koristamaan. Rosoa täytyy olla sopivasti! 
Olkkariin hankin Finarte desingin villamaton, mutta laitettuani sen lattialle, minuun iski epäusko. Ehkä se ei sovikaan meidän olkkariimme? Matto on aivan ihana ja löytää taatusti paikkansa kodistamme ajan kuluessa. Toistaiseksi se saa kuitenkin kerätä voimia vaatehuoneessa mattopussissaan.

Orkidea on hullaantunut keväästä ihan kokonaan ja puskee uutta kukkavartta ja nuppua ihan tauotta. Minulle tämä sopii mainiosti, sillä rakastan orkideoita. Miss Olivia puskee myös uutta versoa ja näyttää viihtyvän täällä pohjoisessa vallan mainiosti.
Kasvihuoneen metsästysprojektimme alkaa olla loppusuoralla ja paikasta pihallamme kilpailee enää kaksi erilaista vaihtoehtoa. Ratkaisu tulokkaan suhteen on tehtävä viimeistään keskiviikkoon mennessä, jos mielimme saada kokonaisuuden vapuksi kotiin. Vielä en kuitenkaan osaa päätöstä tehdä...
Nyt lähden vaaliuurnille ja sitten isäni synttärikahveille. Kuulostellaanpa taas pian ja toivottvasti kera parempien kuvien! En vaan kertakaikkisesti jaksa muistaa, mihin sen ryökäleen laturin nostin???


Rasavilin mametsu   se supersiipottajana tunnettu:)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kenkiä ja arpajaisvoitto- onnekas minä!


Minulla on ollut tietokoneongelmia ja tällä kertaa EI itseaiheutettuja;) Nyt kuitenkin lainasin suosiolla keskimmäisen läppäriä ja johan alkoi pelittää! Tässä siis lupaamani kuvia Roomasta ostetuista, ihanista kevätnilkkureista. Nämä ovat nahkaa ja jalassa todella hyvän tuntuiset.

Ostin hetki sitten uuden, tyylikkään kevättakin, jonka kanssa uskoisin näiden mätsäävän loistavasti. Oikein odotan vappua, jolloin ajattelin molemmat koeajaa. Oulussa kun on vieläkin sen verran lunta, ettei ihan kevätvaatteissa viitsi lähteä "kartsalle". Pijettäs pölijänä...


Nyt täytyy suoriutua ostamaan vielä housut ja parit kevätpaitsikat. Esikoisen ylppärimekko onneksi löytyi ja vaatii enää sovittelua oikean koon löytymiseksi. Minullakin on yksi kotelomekko kiikarissa. Saapas nähdä, päädynkö siihen vai löydänkö itseni jälleen kerran Marimekon liikkeestä.Pidän kovasti Marimekon selkeistä, vahvoista kuoseista, mutta ehkäpä voisin välillä yllättää itsenikin ja pukeutua jotenkin ihan muutoin?

Lopuksi ihanuuksien ihmemaa: Liisan kotona blogin arpajaisvoittopaketin avattuani olin niin onnesta mykkyrällä! Kiitos Liisa!Olet sinä uskomattoman taitava- kranssi tulee ehdottomasti meidän ulko-oveen esikoisen lakkiaispäivänä! Tsiniat puolestaan istutan vielä tänä iltana ja nuo kastehelmet...
 Tiedättekös, vietän tänään synttäreitäni (täytän korkeintaan 30 jo ties kuinka monetta kertaa), joten Liisan lähettämä paketti oli myös kuin synttäritervehdys. 

Muutoinkin tämä päivä on mennyt ihan nautiskellen rakkaitten kanssa. Kävimme koko perheen voimin ulkona syömässä ja olen saanut ihania lahjoja. Ei tämä vanheneminen tunnu ollenkaan pahalta.

 Ihanaista alkavaa viikkoa teille kaikille ja kuulostellaan taas pian!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

ROME IS MY HOME, sanoi mieheni leveästi hymyillen:)


Terveisiä Roomasta! Olen vielä niin sekaisin kaikesta näkemästäni, etten oikein tiedä, mistä aloittaa. Aloitetaan siis vaikka kertomalla, että jalkapohjia kuumottaa. Kävelimme päivittäin 22-25000 askelta, joten ihmekkös tuo. Olin niin onnellinen, että ostin mukaan uudet, hyvät kengät juuri tätä reissua varten. Koko perheemme on hyväkuntoisia, joten oli aivan ihanaa kokea Rooma jalkaisin. Tottakai sukkuloimme pisimmät välimatkat metrolla ja bussilla, mutta mahdollisimman paljon haistelimme ikuisen kaupungin ilmapiiriä kantapohjien kautta. Metrolla liikkuminen oli muuten Roomassa tosi helppoa, eivätkä metrot olleet ollenkaan niin täynnä kuin Lontoossa tai Pariisissa. 

Pietarin kirkko oli tietenkin nähtävä ja sen jälkeen kävelimme espanjalisille portaille. Siellä oli niiiiin kaunista! Kauden myyntituote taitaa olla "selfiestick", kepakko, jonka avulla voit ottaa selfieitä itsestäsi upeat nähtävyydet taustakuvanasi. Näitä "selfiestickejä" kaupiteltiin joka puolella. Aluksi hymyilytti, mutta lopulta otin kasvoille päättäväisen ilmeen ja sanoin jo heti kaupustelijan lähestyessä "NO!". Eskoinen toki osti ko. artikkelin heti ja taisi räpsiä aika monta selfietä...

Perjantaina sää oli upea: reilut 20c ja tyyntä. Nenän sain punoittamaan jo aika kivasti!


Colosseumille tupsahdimme metrolla ja kyllä nauratti, kun nousimme maan uumenista portaat kadulle: Colosseum oli ihan metroaseman vieressä. Tämä paikka jotenkin häkellyti, askarrutti ja mietitytti. Perheen voimin kävimme pitkiä keskusteluja historiasta ja googletimme matkaoppaiden lisäksi tietoa, minkä ehdimme. Tunsin niin pieneksi pisaraksi itseni tässä maailmankaikkeuden meressä. Tuli nöyrä olo.

Rooman kaupungin liikenteen solmukohdassa on roomalaisten nimeämä "Rooman tekohammas". Se on upea marmorirakennus, joka on rakennettu Italian yhdistymisen kunniaksi. Rakennuksen katolla on kahvio, jossa vaikuttavien maisemien lisäksi voi herkutella melkoisilla hyvelöisillä. Gluteenittomankin makuaistia kutiteltiin mielttömänn ihanalla suklaamoussella.

Mielettömän hyvälle gluteenittomalle pizzallekin löytyy ihan oma ravintola. Olikohan sen nimi nyt ollut Pizza di Voglia vai Voglia di Pizza?? Esikoinen sai myös loistavan kasvispizzan, joten olimme tosi tyytyväisiä ja pyörimme kohti uusia nähtävyyksiä;)

Rakastuimme Roomaan ja palaamme sinne varmasti vielä useamman kerran. Nähtvyyksiä jäi vielä koluamatta, shoppailuja tekemättä ja herkkuja maistelematta. Niistä shoppiluista laitan sitten kotoa käsin pienen postauksen. Ostin nimittäin tosi kauniit kevätnilkkurit! Tähän loppuun täytyy vielä antaa vinkki. Matka lentokentältä Rooman keskustaan ja toisin päin kannatta tehdä BUS SHUTTLE- bussilla. Lippu maksaa vain 6e/hlö ja pääset sillä suoraan tullessasi Vatikaaniin, jos haluat. Matkan aikana maisemat ovat näkemisen arvoiset. Oma hotellimme oli lähellä Terminin rautatieasemaa, joten liikkuminen metrolla ja busseilla oli tosi helppoa ja ympäristö rauhallinen. Vieressä kun oli mm. Saksan ja Englannin suurlähetystöt ja poliisiasema.
 Mukavaa tätä viikkoa teille kaikille! Minäkin yritän taas orientoitua arkeen ja sen haasteisiin. Kyllä lomailu tekee terää!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Koiruuksia kerrakseen!


Rasavili sai " Nemon, Lunan ja Nugan "-blogin Nemolta koiramaisen haasteen, johon tietysti tartumme per heti! Ja näin se homma menee:
 
  1. OLEN...miss. Rasavili, lähes kuninkaallinen corgineiti Oulusta.
 
2. PARHAAT PÄIKKÄRIT NUKUN...tietysti isännän ja emännän sängyn päällä olevalla turkispeitolla. Joskus sujahdan kauneusunille myös nti.19v.n vuoteeseen. Nti. ei tosin tykkää siitä...

3. PARAS KAVERINI ON...naapurin pokakoira KAMU. Kamu on ihana musta pörrökasa<3
 
4. JOS SAISIN VALITA, RUOKAKUPISTANI LÖYTYISI AINA... naapurin keittämää Yrjölän puuroa ja mummin tuomia nakkeja. NAM!
 
5.KUN MINUA PYYTÄÄ TUOMAAN LELUA, KANNAN OMISTAJANI ETEEN...jonkun ihanista "syttyräpyttyröistäni". Minulla on puolitusinaa köysisolmua kaikissa sateenkaaren väreissä.
 
6. KOTIHIIRI,AGILITYKIITÄJÄ VAI NÄYTTELYIDEN PALKINTOHIRMU? Minä olen Rasavili the taskuraketti:)
 
7. MIKÄ MUISTO TAI TAPAHTUMA ON JÄÄNYT PÖRRÖISESSÄ ELÄMÄSSÄSI PARHAITEN MIELEEN? Varmaan se, kun löysin vapaana juostessani metsästä aivan IIIIIIIHANAN kakan! Pyörin ja piehtaroin siinä niin, että jopa korvasuppiloni olivat pullollaan ko. ihanuutta. Kauniina ja hyvälle tuoksuvana kirmasin sitten emäntäni luokse ja mitä se onneton tekeekään!!! Yökkii ja vie minut suihkuun! Silloin kyllä hieman harmitti. No, ihania joka viikkoisia juttuja ovat lauantain ja sunnuntain pitkät vapaana juostavat metsäretket ja hullut ulkoleikit naapurin Kamun kanssa.
 
8. KENET BLOGOSFÄÄRIN KARVATURREISTA HALUAISIT TAVATA? Olen vähän sellainen neitokainen, että tulen parhaiten toimeen poikien kanssa. Kaikki leikkimisestä, spurttailusta, piilosilla olemisesta ja toisaalta syömisestä ja päikkäreistä nauttivat poikakoirat ovat huippu seuraa!
 
Nyt tämä tyty aloitta luksusloman. Perhe lähtee reissuun ja minua hoidetaan naapurin Kamun johdolla. IHANAA! Siellä on maailman paras ruoka ja Kamulla huippuleluja!
 
Koiramaisen nastaa pääsisäistä kaikille!
 
Rasavili ynnä sen mametsu