.

.

tiistai 18. elokuuta 2015

Tyhjentyvän pesän syndrooma ja kuinka sitä kotikonstein lääkitään:)


Blogihiljaisuutta on kestänyt tovi. En ole päivittänyt omaa blogiani saati sitten vieraillut muiden blogeissa... Arjessa on ollut niin paljon muutoksia, että niiden pohdiskelu ja tutkailu on ottanut oman aikansa. Hyvä niin, sillä nyt tunnemyllerrykset ovat muotoutuneet sydämen sopukoihin positiiviseksi voimaksi:)
Esikoisemme muutti siis Turkuun, jossa odottaa yliopistoelämä. Pakkasimme hänen muuttokuormaansa yhdessä isovanhempien kanssa ja itkin vuolaasti. Tyttären huone näytti lohduttoman tyhjältä ja toisaalta olin valtavan onnellinen lapseni puolesta.
Oli niin helpottavaa ajella karavaanina Turkuun ja nähdä tytön kaunis asunto yo-kylässä.
Kasasimme huonekaluja, ripustimme verhoja ja nukuimme patjoilla pitkin kämppää. Hyvää teki. Myös tyttärelle.
Seuraavan päivän sisarukset kurvasivat yhdessä Linnanmäellä ja illan päätteeksi menimme porukalla syömään.
Heippahalit olivat jo onnellisen itkuiset ja sisarukset vannoivat viestittelevänsä ja soittelevansa tiheästi. Niin olemme tehneetkin ja me kaikki odotamme jo kovasti esikoista ensimmäisille kotilomille tänne pohjoiseen. Tyttösemme on niin rakas meille kaikille!





Kotona iski toiminnan tarve. Huonejärjestys on pyörähtämässä nyt ihan uusiksi ja kotiin on tulossa ensimmäistä kertaa sellainen luksustekijä kuin tv/kirjastohuone. Mies totesikin, ettei lähde ko. huoneesta ikinä... Huonejärjestyksestä ja sen aiheuttamista remppa ym. jutuista tulette kuulemaan vielä paljon, mutta tässä jo ekoja maistiaisia.
Eteisaula on ollut pitkään pohdinnoissani ja talvella vaihdoinkin siihen uudet tapetit entisten järkyttävän keltaisten tilalle. Aulaan ei ole mielestäni tullut riittävästi luonnonvaloa, joten vaihdoimme kuvassa näkyvät ovet lasisiksi. Ennen ne olivat valkoiset umpiovet. Muutos oli valtava ja nyt valoa riittää.
Eteisestä lähti myös iso valkoinen kaappi ja tilalle tuli tämä kohta 20v. sitten Askosta ostettu suomalainen sivupöytä. Lamppu on Pentikin ja peili ynnä kynttilänjalat ostin Turun Ikeasta.


Kokonaisuudesta tuli valoisa ja kevyt. Tykkään!
Tätä tyhjentyvän pesän syndroomaa olen hoitanut sisustelun ja remppailun ohella puutarhatöillä. On aika terapeuttista poimia kukkakimput omalta pihalta ja syödä itse kasvatettuja tomaatteja, salaattia ja yrttejä.
 
Elämä siis jatkuu ja onhan se tavattoman ihanaa olla kahden kotona asuvan teinin ja yhden opiskelevan nuoren naisen äiti!
 
Haleja teille kaikille ja kuulostellaan taas pian!

26 kommenttia:

  1. On se varmasti samaan aikaan ihanaa ja kamalaa!:) Minä täällä jauhelihakeiton valmistumista odotellessa lueskelen blogeja. Hyvä muistutus siitä, että pitää nauttia noista muksuista niin kauan, kun ne tässä kotona vielä asustelee, vaikkei esim. jokapäiväinen kokkailu aina niin hauskalta tunnukaan.
    Eteinen näyttää todella kivalta! Mukavia elokuunpäiviä sinne Ouluun!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vaan yhtäkkiä huomaa lastensa olevan aikuisia! On tämä uskomatonta. Omasta opiskeluajasta tuntuu olevan vain hetki.

      Poista
  2. Kyllä sitä aina jotain keksii, että aika kuluu muuten kuin murehtien. Hienoa, että tytär on päässyt opiskelemaan ja haluaa asua omillaan. Voi mitä itkua ja parkua se tulee olemaan kun oma tytär parin vuoden päästä lähtee omaan kotiin ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin on niin haikeaa luopua " poikasistaan". Kyynelkanavat tuli todellakin puhdistettua...

      Poista
  3. Oih, mulla tuli kyynel silmänurkkaan, kun ajattelin sun ikävää ja haikeutta!´Niin se aika menee...En uskalla ajatella edes, että miten mulle käy muutaman vuoden päästä, kun esikoinen muuttaa kotoa...Ihanalta näyttää teidän koti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja ajatteles, keskimmäisenikin aloitti lukion. Seuratessaan itkeskelyäni hän totesikin, että ehtiiköhän äiti toipua siihen mennessä kun hän kolmen vuoden kuluttua lähtee opiskelemaan:) hurjaa!

      Poista
  4. Voi että, tuli jotenkin haikea oli, vaikka noinhan sen kuuluukin mennä. Muistui vielä vuosien ja vuosien jälkeen oma muutto kotoa pois ja voi miten nuo erilaiset tunteet kulkivat käsikädessä muuton myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne tunteet mylläävät varmasti myös muuttajan mielessä. Itsenäistyminen on varmasti ihanaa, mutta onhan siinä haasteitakin. Ihan emme pääse joka kolhua paikkaamaan, kun tyttö asuu vielä niin kaukanakin. Onneksi on skype!

      Poista
  5. Kyllä ne tunteet vieläkin muistan kun esikoinen tuosta muuttokuorman kanssa karautti kotoa pois, vieläpä ei meitä huolinut juuri auttamaan mutta aikaa myöden se on tuntunut ihanalta huomata että hitsihän ne pärjää ja ihan omin siivin <3 Tsempit sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Mulla ei koskaan ole ollut ikäkriisiä, mutta nyt sitä pukkaa. Iiks, minullahan on itsenäinen, aikuinen tytär:) täytynee tässä äidinkin ymmärtää aikuistua vähitellen...

      Poista
  6. Meillä on tavallaan edessä samaa, esikoinen lähtee tammikuussa armeijaan, kuinkahan äiti pärjää... Eteinen näyttää tosi kauniilta ja vähän kadehtien luin tv-/ kirjastohuoneesta, me saamme takkahuoneemme takaisin alkuperäiseen käyttöönsä kunhan tuo esikoinen lähtee, toisaalta kiva, toisaalta niin haikeaa...

    VastaaPoista
  7. Esikoisen ystävistä iso osa lähti nyt myös armeijaan. Ja äideillä on ikävä:)
    Tv/ kirjastohuonetta laittaessani mietin ihan samaa: upeaa saada vihdoin lisätilaa ja toisaalta niin haikeaa. Esikoisen huoneen peri kuopus, joka on nyt aika polleaa poikaa isosta huoneestaan.

    VastaaPoista
  8. Onhan se haikeaa, kun lapsi muutta kotoa, mutta tuleehan hän käymään ja suomi on pieni maa. Ihanan valoisa tuo sinun eteisesi Ei voi kuin kadehtia. Minulla on kaksi peräkkäistä eteistä ja molemmat aika pimeitä, joten kateeksi käy. Syksy tulee ja sisustusinto taas kova täälläkin. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisustelu on kyllä ihanaa:) Nyt mietin makkariin ( entinen pojan huone) tapetteja. Ihan liikaa on upeita vaihtoehtoja!

      Poista
  9. Voi, että. Niin tuttuja äidin tunteita.
    Luovuttamista ja kiinni pitämistä yhtäaikaa. Vilkutamme ovella ja samalla menemme jo raottamaan päiväpeiton kulmaa palaajan tulla.
    Tätä se on. Eikä sitä kerrottu synnytysvalmennuksessa, ei missään äitiyden kirjassa, miltä se tuntuisi -lapsen laskeminen pesän reunalta lentoon. Sitten kun on juuret, annamme siivet. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen sanoit ja niin kauniisti! Täällä täytyi jälleen hieman itkeskellä:)

      Poista
  10. Minä olen jo panikoinut hetkeä koska lapsista pitää päästää ns irti ja muuttavat pois kotoa, iiks :) Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen ja iloa elokuun päiviin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uusi elämänvaihe tuntuu vielä niin hassulta. Toisaalta tämä on aika ihanaakin!

      Poista
  11. Haikealta tuntuu varmasti. Mutta tyttäresi on rohkea muuttaessaan niin kauvas kotoaan. :) Tykkään uudistuksista. Näyttää hyvältä♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin tykkään eteisen uudesta ilmeestä:)

      Poista
  12. Elämänmuutokset on haikeita. Mutta tuovat myös sisältöä ja rytmiä liian turvallisena jatkuvaan, mukavaan oloomme. Nyt näin jo uskaltaa sanoa, kun olet sulatellut syksyn muutoksia ja nähnyt, että tyttäresi rakentaa omaa kakkospesää, mutta tulee edelleen käymään iloksenne Kotona <3

    Voi noita sinun sisustuskuviasi... kaunista ja valoisaa :)
    Yritän pähkäillä oman sisustuksen kanssa. Nyt on tilaa, valoa ja mahdollisuuksia enemmän kuin ennen. Mutta etten tyytyisi liian helppoihin ratkaisuihin, vaan kotiin tulisi uutta ilmettä. Vaikeaa =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, nyt luodaan vain uudenlaista äiti-tytär suhdetta. Tyttö ei katoa mihinkään. Aikuistuu ja itsenäistyy vasn niin kuin kuuluukin:)
      Sisustaminen on tosiaan miljoonan vaihtoehdon paikka. Ehkä se juuri siksi on niin innoittavaa?

      Poista
  13. Kovasti paljon tsemppiä! Itselläni oli viime syksynä kovat koettelemukst edessä kun nuorempi nuori neiti lähti vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Koti oli tyhjä ja huoli neidin pärjäämisestä maailmalla suuri. Mutta kaikki meni hyvin ja neiti on nyt monta kokemusta rikkaampana takaisin.

    VastaaPoista
  14. Kaunis koti teillä on! Meillä myös tänään tytär vei tulevaan opiskelijakämpään muuttokuorman. Mutta onneksi on kesät, jolloin voi tulla takaisin.Toinen tytär eilen kysyikin, että ei kai mammaa itketä, kun nuorimmainen muuttaa. Meillä tyttöjen huoneista toinen säilyy edelleen samassa tilassa, tytär haluaa pitää omana huoneenaan edelleen.

    VastaaPoista