.

.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lisää Turun joulustelua


Olen menettänyt koko jouluisen sydämeni Turulle. Pahoittelen siis Rovaniemi!



Lumesta ei Turussa ollut tietoakaan, mutta tunnelma oli ihana. Joululaulut soivat heleästi vanhan suurtorin aukiolla ja ilmassa leijui herkullinen omppujen ja paahdettujen kastanjoiden sekä glögin tuoksu.

Käsityöläisten kojuista tarttui mukaan tuliasia kotiväelle. Jos vaan olisin junassa uskaltautunut raahaamaan mukanani,olisin ehdottomasti halunnut ostaa myös jouluseppeleen ulko-oveen ja toisen mokoman keittiön ikkunaan. Ajattelin kuitenkin, etten tuota itselleni ylimääräistä mielenharmia yrittäessäni varjella moisia ihanuuksia välillä Turku- Tampere-Oulu.


Päätös oli viisas, sillä juna oli tupaten täynnä. Nyt jäi harmittamaan ainoastaan se, ettei ihania kortteja  taiteileva Elsa-Maarit ollut suurtorilla lauantaina. Ymmärrän kyllä miksi. Myrsky oli niin muileva, että upeat kortit ja sisustustaulut olisivat lennelleet suoraa tietä Aura-jokeen. Jospa sitten ensi vuona pääsen ihastelemaan hänenkin töitään ihan livenä.
 
Tästä Turku viikonlopusta adventin alla tulee meille nyt ihan uusi traditio.
Kiitos rakkaalle esikoiselleni oppaana olemisesta ja haleja esikoisen lisäksi teille kaikille muillekin!
 

lauantai 28. marraskuuta 2015

Gaggui ja muuta ihanaa Turus!


Kauan odotettu naisten viikonloppu on vihdoin käynnissä! Saavuimme tänne Turkuun lukiolaisen kanssa perjantai alkuillasta ja seikkailimme bussilla yo-kylään esikoisen luo. Illalla valmistimme yhdessä hyvää ruokaa ja vaihdoimme kuulumisia. Esikoiselle toimme tuliaiseksi "Frozen" joulukalenterin, sekä ison joulupukkisuklaan, joka oli litistynyt matkalaukussa hyvin hoikaksi lättyversioksi. Hauskaa piisasi tuon "prässipukin" kustannuksella.

Yöllä unen läpi kuulimme kovan myrskyn ja sateen. Onneksemme kuitenkaan aamulla ei enää satanut ja meidän oli oikein hyvä kävellä täältä yo-kylästä kirkon kautta keskustaan. En tiedä huomaatteko, mutta kuusi oli aika mukavasti kallellaan. Tuuli oli tehnyt työtään.

Alkajaiseksi vierailimme kirjastolla, jonka tunnelmasta pidin todella paljon. Vanha ja uusi osa sulautuivat kauniiksi kokonaisuudeksi ja tunnelma oli oikeasti harmoninen. Olemme koko naistrio lukutoukkia, joten meidän oli suorastaan potkiskeltava toisiamme liikkeelle  ja kohti ostoskierrosta.

Sekä minulla että lukiolaisella oli valmiiksi tehtynä ostoslista takataskussa, mutta kierrokseemme kuului toki muutakin kuin shoppailua. Lounaan söimme nepalilaisessa ravintolassa ja iltapäiväkahville kiiruhdimme sisutuslehdistä tuttuun "Gaggui"- kahvioon.

Olen sisutuslehtien suurkuluttaja ja valitettavan usein niiden tarjonta on hyvin Etelä-Suomi voittoista. Kaikki ihanat sisutusliikkeet tuntuvat olevan Tampereen alapuolella samoin kuin kahviot ynnä monenlaiset messut ja muut happeningit. Oululaisena sitä miettii toisinaan, että elämän suloiset sokeripalat ovat niiiiiiin kaukana...
 
Noh, reissuilla pyrin ottamaan ilon irti ja tutustun näihin etelän ihmeisiin. Tällä kertaa tutustuminen todellakin kannatti. "Gaggui" oli sympaattinen ja tunnelmallisesti sisustettu kahvio, jossa oli paras koskaan syömäni gluteeniton appelsiinijuustokakku. Suosittelen täysin sydämin ( ja vatsoin) kaikille!

Ostoksia tuli tehtyä mm. Pentikillä, Stockmannilla, Zarassa, Indiskassa jne. Monenlaista ihanaa tarttui mukaan ja tulen tekemään lähipäivänä teille postauksen tanskalisesta sisutuslehdestä bongaamani jouluisen idean toteuttamisesta. Tarvikkeet ovat nyt kasassa.  Oikein sormet syyhyten odotan, että pääsen kotiin näpertelemään.

Kävelykadulta matkamme suuntasi reippain askelin kohti vanhan suurtorin joulumarkkinoita.  Niistä tunnelmista laittelen huomenissa junassa teille lisää tunnelmakuvia.
 
Nyt alkoi tämän äiti-ihmisen joulunaika konkreettisesti. On ihanaa olla täällä omien rakkaiden tyttöjen kanssa ja höpötellä kaiken hyvän ja herkullisen äärellä kiireettömästi nautiskellen.
 
Suloista ensimmäistä adventtia jo huomisaamun varalle teille kaikille. Juuri äsken muistuttelin miestä toimimaan tontun apurina ja viemään kuopuksen joulukalenterin alle ekan adventin yllätyksen. Tiedättehän, tontut liikkuu jo!
 
 
ps. Esikoisen matkamittarin mukaan kävelimme 15 km tänään. Hyvä me!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Hämärähyssyn selätystä


Lauantai meni poikkeuksellisesti töissä. Myönnän, että olo oli hieman kankea aamulla herätessäni vallankin, kun nuorimmaisella oli kisaviikonloppu. Jotta kaikki meni mahdollisimman sekavaksi, mies oli myös lauantain töissä ja peräti Helsingissä saakka. Poitsun oli siis pärjättävä kisoissa ihan isekseen ja sekös minua huoletti... Työpäivä sujui kuitenkin oikein mukavissa merkeissä ja oli ihana tavata uusia ja vanhoja työkavereita. Loisto päivä siis! (Juu ja pojan kisat sujuivat upeasti. Kuusi mitalia on tämän viikonlopun saldo. Rolloihin aikarajat on nakutettu jo mukavasti!)
 

En kyllä muista, milloin Oulussa olisi ollut näin harmaa ja ankea marraskuun puoliväli...ihan omaa mieltäni piristääkseni päätin startata joulustelukauden N-Y-T nyt!
Koskapa vietämme ekan adventtiviikonlopun tyttöjen kesken Turussa, päätin näperrellä tämän vuotisen adventtikynttelikön valmiiksi näin hyvissä ajoin. Minusta on ihanaa ideoida joka vuosi jotain uutta!
Tänä vuonna kynttelikkö majailee takan reunalla ja sitä somistavat mustat peltitähdet ja jouluomput.
Tykkään hirmuisesti tästä pelkistetystä kokonaisuudesta. Olo muuttui näperrellessä heti paljon jouluisemmaksi.
Kävimme Rasavilin kanssa oitis metsälenkillä hakemassa askarteluvarastoon varpuja ja käpyjä. Oikein odotan joulukukka-asetelmien tekemistä. Josko jo itsenäisyyspäivänä?
Illalla näpertelin myös vähän jouluvaloja pihalle ja kaiken kauniin kruunuksi satoi ohut kerros harsolunta. Eläköön joulustelu! Rakastan tätä tunnelmointia ja pehmeiden valojen tuiketta:)
 
Tunnelmointia teillekin arki-iltoihin iso säkillinen!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Budjettiriiheä ja tarvekartoitusta




Tallenne torstaiaamulta keittiöstämme. Tulin piipahtamaan kotiin hammaslääkärikäynnin jälkeen ja hain buranaa ennen kuin kaahasin kohti työpaikkaa. Olen viimeiaikooina räpsinyt paljon kuvia kodistamme, sillä meillä on täällä Villa Kardemummassa nyt kotiin liittyvä pähkäilyvaihe menossa.





Parin viimeviikon aikana olemme surffanneet Etuoven sivuilla ja tsekanneet Oulun keskustan asuntotarjontaa läpi. Ihan ydinkeskustan lisäksi tsekkauslistalla ovat olleet Raksila, Toivoniemi ja Värttö. Olemme pohtineet urakalla, onko meidän järkevä tässä vaiheessa muuttaa keskustaan, jossa ovat nuortemme koulut ja harrastuspaikat ja jossa emme tarvitsisi toista autoa. Vastaus on, että emme tiedä! Mitään meille sopivaa ei ole tarjolla. Ei kerrostaloa sen paremmin kuin rivitaloakaan. Osassa olisi tiedossa ihan kamala remontti, osa taas oli remontoitu pilalle. Osa sijaitsee taloyhtiöissä, joista meillä on tuttavien kautta tietoa ja osaamme varoa. Yhtä ihanaa paikkaa kuin Villa Kardemumma, ei siis ainakaan vielä ole perheellemme löytynyt. Onko siis järkevintä jatkaa kuskausrumbaa, jota olemme kohta kahdeksan vuotta tottuneet pyörittämään? Kyse on enää muutamasta vuodesta ja sitten kuopuskin on jo niin iso, että treeneihin meno onnistuu bussilla ja keskimmäinen voi hänet hakea. Iiks, keskimmäinenhän saa muuten ajokortin jo kahden vuoden kuluttua, eli ihan kohta helpottaa!
 
Ihan toinen juttu on sitten se, kannattaako meidän pienenä perheenä jatkossa asua näin isoa taloa ja pitää pihasta huolta? Siinäkin on jälleen kaksi puolta vaakakupissa. Toisaalta ei missään nimessä kannata. On kiinteistöverot, vakuutusmaksut, lämmityskulut jne., jotka esim. kerrostalossa olisivat murto-osa nykyisistä menoista. Toinen puoli onkin sitten se, että jo nyt meillä on "luxushuone" eli tv/vierashuoneemme. Parin vuoden kuluttua pääsen puolestaan sisustamaan ihanaa työhuonetta appi-ukon entisöimillä työhuonekalusteilla. Pihamme puolestaan on minulle henkireikä arjen tohinassa ja mitä tilaan tulee: ihanaa, kun lapset voivat tulevaisuudessakin tulla kotiin ja tuoda elämänkumppaninsa mukanaan. Tilaa on!
 
Helppoja päätöksiä ei olekaan... Pari aamua sitten joimme aamukahvia miehen kanssa tuttuun tapaan toinen toisessa päässä sohvaa röhnöttäen ja keskellä olevaa Rasaviliä rapsuttaen. Mies totesi: " Mitäs jos rempattaisiinkin tuo keittiö ihan uusiksi , eikä muutettas mihinkään? Täällä on niin hyvä tunnelma." Niin, mitäs jos? Nyt olemme miehen kanssa irroitelleet sisustuslehdistäni pinon kummankin mieleen ja makuun istuvia keittiön kuvia ja huomanneet jälleen kerran, että meidän ei tarvitse sisutusasioista kättä vääntää.
 
Suunnittelu jatkuu, enkä tiedä yhtään, mikä on lopputulos. Katsellaan! Elämässä asiat vaan useimmiten menevät juuri niin kuin niiden on tarkoitettu menevän.
 
 
Suloista sunnuntaita teille kaikille!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Äkäsen äidin haastee





                      Aurinkoista aamupäivää teille kaikille!

 
 
Sain jokin aikaa sitten Äkänen äiti- blogista haasteen kertoa blogini taustoja ja syitä sille, miksi ylipäätään bloggailen.


(Kuvat ovat muuten tältä aamulta ja juuri nyt paistaa ihanasti aurinko!)
 
Blogini alkoi pakotetusta tarpeesta tutustua sosiaalisen median saloihin henkilökohtaisesti. Kieltäydyin jyrkästi Facebookista. Sitten muistin blogit. Olin siihen aikaan innokas "Jeppusilla" ja "Anrinko"- blogien seuraajaa ja ajattelin, että voisin kokeilla bloggailua ja harjoitella vähän siinä samassa SOME-kulttuuria ja toisaalta myös tätä teknistä puolta. Tarkoitus oli testata toimintaa puolesta vuodesta vuoteen, eikä sivuilleni päässyt edes kirjautumaan aluksi lukijaksi. Postaukset tein Rasavili- koirani nimissä ja blogi oli lähinnä  minun henkilökohtainen oppimisprosessini, mutta, mutta... 




mitäs tapahtuikaan? Bloggailu osoittautui mielenkiintoiseksi harrastukseksi, josta innostuinkin ihan kunnolla. Olen pitänyt koko pienen ikäni päiväkirjoja ja ruuhkavuosien kourissa se osoittautui taakaksi. Bloggailu on ollut viimeisten vuosien aikana tapani myös kirjata ylös arjessamme tapahtuneita asioita. EI TÄTÄ ELÄMISEN VILSKETTÄ MUUTEN HAHMOTTAISI!
En ole ottanut tästä kirjoittelusta missään vaiheessa minkäänlaisia paineita. En kyttää sananmuotoja tai pilkkuvirheitä ( työssäni kyttään, uskokaa pois!). Annan tajunnanvirran pulputa positiivisessa tahdissa- vapauttavaa! 
 
Pari kertaa olen ollut aikeissa lisätä blogiin henkilökohtaisempaa materiaalia kuvien/tekstien muodossa, mutta vielä toistaiseksi uskallukseni ei ole riittänyt. Ehkäpä tulevaisuudessa?
 
Tällä hetkellä tunnen kokonaisvaltaista bloggailukutkutusta ajatellessani tulevien viikkojen tapahtumia. Luvassa on tyttöjen viikonloppu Turussa, työmatka Helsinkiin (ostoslista on mukana!) ja kaikki nämä ihanat joulunvalmisteluun liittyvät asiat! Ihanaa, mahtavaa, superia!
 
Rönsyilevän esteetikon lisäksi minussa asuu waltavan ISO ja innokas jouluihminen. Ehkä tässä kiteytyykin koko blogini kivijalka: rönsyillään estettisesti elämästä nauttien:)