.

.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Budjettiriiheä ja tarvekartoitusta




Tallenne torstaiaamulta keittiöstämme. Tulin piipahtamaan kotiin hammaslääkärikäynnin jälkeen ja hain buranaa ennen kuin kaahasin kohti työpaikkaa. Olen viimeiaikooina räpsinyt paljon kuvia kodistamme, sillä meillä on täällä Villa Kardemummassa nyt kotiin liittyvä pähkäilyvaihe menossa.





Parin viimeviikon aikana olemme surffanneet Etuoven sivuilla ja tsekanneet Oulun keskustan asuntotarjontaa läpi. Ihan ydinkeskustan lisäksi tsekkauslistalla ovat olleet Raksila, Toivoniemi ja Värttö. Olemme pohtineet urakalla, onko meidän järkevä tässä vaiheessa muuttaa keskustaan, jossa ovat nuortemme koulut ja harrastuspaikat ja jossa emme tarvitsisi toista autoa. Vastaus on, että emme tiedä! Mitään meille sopivaa ei ole tarjolla. Ei kerrostaloa sen paremmin kuin rivitaloakaan. Osassa olisi tiedossa ihan kamala remontti, osa taas oli remontoitu pilalle. Osa sijaitsee taloyhtiöissä, joista meillä on tuttavien kautta tietoa ja osaamme varoa. Yhtä ihanaa paikkaa kuin Villa Kardemumma, ei siis ainakaan vielä ole perheellemme löytynyt. Onko siis järkevintä jatkaa kuskausrumbaa, jota olemme kohta kahdeksan vuotta tottuneet pyörittämään? Kyse on enää muutamasta vuodesta ja sitten kuopuskin on jo niin iso, että treeneihin meno onnistuu bussilla ja keskimmäinen voi hänet hakea. Iiks, keskimmäinenhän saa muuten ajokortin jo kahden vuoden kuluttua, eli ihan kohta helpottaa!
 
Ihan toinen juttu on sitten se, kannattaako meidän pienenä perheenä jatkossa asua näin isoa taloa ja pitää pihasta huolta? Siinäkin on jälleen kaksi puolta vaakakupissa. Toisaalta ei missään nimessä kannata. On kiinteistöverot, vakuutusmaksut, lämmityskulut jne., jotka esim. kerrostalossa olisivat murto-osa nykyisistä menoista. Toinen puoli onkin sitten se, että jo nyt meillä on "luxushuone" eli tv/vierashuoneemme. Parin vuoden kuluttua pääsen puolestaan sisustamaan ihanaa työhuonetta appi-ukon entisöimillä työhuonekalusteilla. Pihamme puolestaan on minulle henkireikä arjen tohinassa ja mitä tilaan tulee: ihanaa, kun lapset voivat tulevaisuudessakin tulla kotiin ja tuoda elämänkumppaninsa mukanaan. Tilaa on!
 
Helppoja päätöksiä ei olekaan... Pari aamua sitten joimme aamukahvia miehen kanssa tuttuun tapaan toinen toisessa päässä sohvaa röhnöttäen ja keskellä olevaa Rasaviliä rapsuttaen. Mies totesi: " Mitäs jos rempattaisiinkin tuo keittiö ihan uusiksi , eikä muutettas mihinkään? Täällä on niin hyvä tunnelma." Niin, mitäs jos? Nyt olemme miehen kanssa irroitelleet sisustuslehdistäni pinon kummankin mieleen ja makuun istuvia keittiön kuvia ja huomanneet jälleen kerran, että meidän ei tarvitse sisutusasioista kättä vääntää.
 
Suunnittelu jatkuu, enkä tiedä yhtään, mikä on lopputulos. Katsellaan! Elämässä asiat vaan useimmiten menevät juuri niin kuin niiden on tarkoitettu menevän.
 
 
Suloista sunnuntaita teille kaikille!

20 kommenttia:

  1. Tutunkuuloista pohdintaa!:) Meilläkin on aika ajoin mietitty keskustaan muuttamista, ettei tarvisisi koko ajan olla viemässä lapsia jonnekin. Toisaalta oma tupa ja rauha! Voi olla, ettei me enää osattais asua kerros- tai rivitalossa ärsyttämättä muita naapureita.;D Toisaalta mulla on ollut myös rakennuskuume, joka ei kyllä tule johtamaan mihinkään. Haaveilemani tontit ovat meille liian kalliita. Aika näyttää!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan sohvan paikan vaihtaminenkin jo auttaa muuttokuumeen laskemiseen. Tosiasia on sekin, että asuminen on niin kallista, ettei hätiköinti ole järkevää. Näin huonoon aikaan ei kuulemma kannata lähteä edes isoa omakotitaloa myymään. Voi saada jopa kymmeniä tuhansia enemmän kun malttaa...

      Poista
  2. Ihana postaus ♡
    Mukavaa isänpäivä sunnuntaita teille ♡

    VastaaPoista
  3. Haasteellisia pohdintoja. Muutama vuosi takaperin mietiskelin ihan samaa, mutta totesimme laskelmien jälkeen, että, meillä tulee kalliimmaksi asua muualla kuin tässä omakotitalossa. Loppujen lopuksi tässä on kuitenkin aika pienet kulut vuositasolla laskettuna, jos vertaa siihen, mitä monessa asunto-osakeyhtiössä joutuu kuukausittain maksamaan yhtiövastiketta. Täällä Uudellamaalla on aivan hirvittävän hintaista asua vuokrallakin.

    Olen myös tarkka kodista ja pienikin häiritsevä asia asunnoissa rajaa pois montakin kohdetta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös touvoton asunnon etsijä. Koti on niin tärkeä paikka, että siellä täytyy viihtyä. Villa Kardemummaa parempaa ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt...

      Poista
  4. Elekäähän edes ajatelko muuttamista! Teillä on niin teidän näköinen, hurmaava koti ja siinä lämmin henki!
    Kun feng shuit ja pimpelipomit ovat noin kohdillaan, niin teille on aina hyvä tulla kyläilemäänkin:)
    P.T

    VastaaPoista
  5. Joskus on meilläkin moisia ajatuksia käynyt mielessä. Auton kilometrimittari pyörii vinhaa vauhtia, kun muksut ei muuten harkkoihin pääse. Esikoinen vielä väläytteli pyrkivänsä urheilu yläasteelle... Mutta täällä Sinisessä talossa, on niin hyvä olla ja asua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meilläkin täällä:) ajatus muuttamisesta kiehtoo ja kammottaa samanaikaisesti. Vinha tunne!

      Poista
  6. Meillä oli pari vuotta sitten sama asia mietintämyssyssä.. Päätettiin kuitenkin jäädä tänne maalle vaikka mies ajaa päivittäin 80 km suunta eli 160 km yhteensä ja minäkin saman matkan muutaman kerran viikossa ;))
    Tämä vanha kaupparakennus on tullut niin rakkaaksi kodiksi että aika ihmeellinen pitää löytyä jotta tästä muutetaan. Asioissa on aina kaksi puolta mutta minä ainakin nautin tilasta mikä suuressa talossa on ja tottakait tilaa on myös aikuisille lapsille perheineen tulla ja olla.
    Minä äänestän jäämistä ja remppaa ;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kallistutaan kohti remppaa myös jo hieman. Kallista on remppaus, mutta niin se on muuttokin. Ja toisaalta, varmasti joutuisimme remppaamaan myös muuttokohdetta. Minä kun tiedän liiankin tarkkaan, mistä tykkään!

      Poista
  7. Kyllä mekin aina kaikenlaista asumismuotoa/paikkaa pyöriteään. Mutta tunteet voittaa aina,ei järki. Hyvä niin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuntonäyttelyssä yleensä järki sitten voittaa. Kuvissa moni asia näyttää isommalta kuin livenä.

      Poista
  8. Elämä tuo uusia haasteita joka vaiheessa. <3 Lapset syntyvät, elämme heidän kanssaan, he lähtevät. Tarvitaan tilaa ja sitten sitä on liikaa.
    Kannattaa kuunnella sydämen ääntä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin jo untakin siitä, että minulla oli lapsenlapsi. Tyllerön kanssa laitoimme leikkimökkiä Villan pihaan. Unessa oli niin auvoisen rauhallinen henki:)

      Poista
  9. Näinhän se on että jos malttaa hetken odotella oikeaa ratkaisua joka saattaa tulla miten ja mistä vain niin se on juurikin se oikea, hätäilemällä usein pettyy :) Oikein mukavaa viikon jatkoa tänne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä! Kiire ei ole monessakaan asiassa hyväksi.
      Ihanaista loppu viikkoa sinulle.

      Poista
  10. Kivasti kirjoitettu ja ihan samoja täällä pyöritelty. Kaksi lasta lentänyt pesästä, talo on iso, no mutta mitä sitten, tilahan on oikeastaan ihana asia. Muutto asioita pyöriteltiin ja lopulta loksahti, tämä on meidän koti ja erityisesti lasten, täällä ollaan. <3

    Mukavia suunnitteluja ja ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
  11. On pahoja pulmia. Niin paljon hyvää kuin huonoakin.
    Kyllä te varmasti oikean ratkaisun teette ja keittiöremonttia kuulostaa hyvältä. :)

    VastaaPoista