.

.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

PPR is ready

                        
Tästä se perjantaina käynnistyi: lukiolaisen huoneen PPR! Suklaan ruskea seinä ja vanhat tekstiilit mattoa myöten saivat lähteä.




Tilalle tuli valoa ja ripaus ylellisyyttä. Huone odottaa vielä uutta maalaustelinettä ja kuparisia yksityiskohtia. Muuten alkaa olla valmista ja tytär on niin tyytyväinen:)
 
ps. Blogger kenkkuilee ja nakkelee kuvat ja tekstit miten sattuu! Onko muilla samaa ongelmaa?

perjantai 29. tammikuuta 2016

PPR-Friday ja jalat solmussa




Pikaiset moikat täältä Oulusta! Olen nimittäin aika väsynyt, sillä töiden jälkeen olen vaan rynnännyt ohjuksen lailla pisteestä a pisteeseen ö ja valmistautunut huomiseen PPR-projektin starttaamiseen. Ai mikä PPR? No, Pientä PintaRemonttia tietysti! Lupasimmehan muksuille, että mikäli jäämme tähän taloon, pistämme heidän huoneensa ja keittiön remonttiin. Nyt sitten aloitetaan lukiolaisen huoneen fiksauksella.
Fiksauksessa pyrimme hyödyntämään kaikkea jo meillä olemassa olevaa mahdollisuuksien mukaan, mutta esim. päiväpeite ja sängynvierusmatto oli nyt vain uusittava. Tyttö oli saanut ne aika hyvin sotkettua öljyväreillä... Aionkin jatkossa pitää huolta siitä, että maalaamiseen järjestetään huoneeseen oma, erillinen alueensa, jolloin muu osa tilasta säilyy puhtaana.
Tytön huoneessa on 22- neliötä, eli sinne mahtuu mukavasti erilaisia toimintapisteitä.
Olen myös ostanut jo aiemmin jemmaan tyttöselleni samanlaisen turkispeiton kuin mitä meillä on makuuhuoneessamme.  Uskon, että tämä jemmayllätykseni on mieluinen:)
Pojan huone saa nyt hetken vielä odottaa. Tässä muuten kuva pojan perjantain välipalasta. Poika treenaa kovasti uintia ja kasvaa mahdotonta vauhtia. Ruokaa täytyy olla riittävästi, tai jeppinen nuutuu altaaseen.  Patonkien sisällä on avocadoa, paistettua kanaa ja sipulia sekä tietysti raikasta salaattia ja kevytmajoneesia.
 
Ai niin, saimme tänään kaksi uutta keittiötarjousta. Nyt meillä on viikonloppu aikaa pähkäillä parhaan vaihtoehdon löytymiseksi. Sen kuitenkin olemme jo päättäneet, että teemme kaiken mahdollisen nyt kuitenkin itse. Osaamme, kun olemme kerran aiemminkin osanneet.
Samalla säästämme firmasta riippuen 4000- 5000 euroa- HUI!
 
Mukavaa perjantain jatkoa kaikille! Tämä rouva lähtee nyt saunaan...

torstai 28. tammikuuta 2016

Keskiviikkona " Saikkua kiitos" ja torstai on taas toivoa täynnä


Eilinen oli niin vauhdikas päivä, että jätin suosiolla päivityksen torstaiksi. Töiden jälkeen suihkin mm. pesulaan hakemaan mattoja, laitoin pikaisesti kotona ruokaa ja laittauduin teatteri-iltaa varten. Kun ikää on 40+, restaurointi todellakin ottaa oman aikansa:)
 
Oulussa on aivan loistava teatteriravintola Rio. Rion ohjelmisto koostuu näytelmistä, komiikasta ja musiikista. Teatteriravintolassa on numeroimaton 250-paikkainen katsomo ja ravintolamyynti sijaitsee teatterisalin perällä. E ilen menimme katsomaan Mikko Kivisen, Kalle Pylvänäisen ja Ville Keskilän komediaa "Saikkua kiitos!". Nauroin vedet silmissä ja vielä tänäänkin parhaat sutkautukset saavat minut hörähtelemään itsekseen. Hitsi, kun teki hyvää!
 
Katselin tuota Rion ohjelmistoa ja huomasin Sinikka Sokan ja Jaana Saarisen tuovan Ouluun " Rantarouvat" komediansa kevään aikana. Aion ehdottomasti varata paikat tuohon esitykseen!


Nämä kuvat ovatkin sitten tältä aamulta. Työpäiväni alkoi vasta kymmeneltä, joten ehdin aamulla loistavasti käydä lenkillä, pestä koneellisen pyykkiä ja imuroida alakerran. Muutaman kuvankin nappasin, sillä SAIN EILEN KEVÄÄN EKAT TULPPAANIT! Tämä ka-ma-la ostoslakkoni on estänyt minua myös kukkien ostamiselta ja näin kauan meni, ennen kuin mies hoksasi tuoda minulle kukkasia;) Koti on nyt saanut virallisen lähtölaskun kohti kevättä!
 
Ai niin, matto on uusi, mutta tähän liittyy dementtia. Ostin tämän maton ehkä joskus loka-marraskuussa, kun Jotexilla tai Elloksella oli taas joku -40% kalleimmasta tuotteesta- ale. Ajattelin laittaa maton jouluksi erkkeriin, mutta UNOHDIN sen ihan kokonaan- hih! Olipa kuulkaa nyt aivan ihanaa kaivaa uusi, nätti matto käyttöön. Tämähän sopii paikoilleen tosi kivasti.

Toiveikasta torstaita sinne ruudun toiselle puolen. Minä tässä odottelen keskimmäistä kotiin lentokentältä. Tytär on ollut Imagine Dragons-yhtyeen keikalla Helsingissä ja hänellä on varmasti koko loppuillaksi meille kerrottavaa.
 
Huomiseen!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Tiistaina vastailua haasteisiin


Sain " Elämäni mietteet " blogin Annelta jokin aikaa sitten haasteen, jossa pyydettiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin...


1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Omasta, rakkaasta perheestä ja sen hyvinvoinnista. Olen kiitollinen tästä ihan tavallisesta arjesta, jota saamme elää Villa Kardemummassa. Elämä on iloineen ja suruineen suuri kiitollisuuden ja onnen aihe.

 
 
 2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

Periaatteessa en uskaltaisi muuttaa valintojani, sillä ne ovat johtaneet tähän hetkeen, josta nautin parhaillaan.
Ainoa asia, joka aina välillä hieman harmittaa, on kesken jäänyt väitöskirja. Rahatilanne ei kerta kaikkiaan antanut myöten elää epämääräisillä apurahoilla enää hetkeäkään. Toisaalta tämä saattoi olla myös siunaus. Päädyin vaativiin työtehtäviin omalla alallani ja nautin niistä valtavasti. Haasteita on riittämiin ja arki mielenkiintoista. Minulla on säännöllinen kuukausipalkka, kun taas tohtorien työttömyydestä uutisoidaan toistuvasti. Elämä oli ehkä jälleen minua viisaampi rakenteluissaan:)


 

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Myönnetään, Paulo Coelho on ylisiteerattu ja joskus suorastaan oksettavan naivi, mutta hänen seuraava ajatuksensa on minulle riittävä elämän tarkoituksen määrittelijä:

" Etsikäämme ensin rakkautta, niin kaikki muu annetaan meille sen mukana"
 

Maanantaina pyykäystä ja keittiöpohdintoja



Niin se viikonloppu taas hurahti ja kello soi aamulla työviikon alun kunniaksi. Töiden jälkeen ajelin suoraan keskustaan viemään lukiolaiseni kanssa enkelimaalausta kehystettäväksi. Samalla hankimme hänelle lisää taiteilijatarvikkeita.

Illan myötä sain viikonloppuna pesemäni makkarin tekstiilit puhtoisena paikoilleen. On se hyvä, että edes osan tekstiileistä pysyy huoltamaan itse, kiitos ison pesukoneen ja kuivausrummun. Olen kyllä myös oikea pesulapalveluiden suurkuluttaja, jolla on koko ajan  osa matoista pesulassa. Sen siitä saa, kun hankkii koira/ lapsiperhe huusholliin valkoisia tekstiilejä.( Keskiviikkona pitääkin muistaa hakea ne pörrömatot kotiin. )

Sitten tähän meidän murheenkryyniin. Nyt olemme saaneet neljältä eri keittiöfirmalta tarjoukset ja vielä on pari tarjousta tulossa. Hinnat vaihtelevat todella paljon, samoin toimitussisällöt. Tässä hommassa saa kuulkaas oikeasti olla tarkkana! Onneksi meillä ei ole kiirettä ja pystymme tarvittaessa tekemään myös itse monenmoista.

Keittiön U-mallista kyllä tykkään, sillä tässä on tarpeeksi tilaa isonkin perheen kokkailulle. Jos palikat nyt loksahtavat paikoilleen, pääsen kyllä teillekin vielä ennen kesää köökin uudistunutta ilmettä näyttämään...

Loppuun vielä vinkki työkaverilta. Hän kaataa loput jouluiset maustekahvit kynttilälyhtyjen pohjalle. Kynttilän lämpö levittää ihanan, mausteisen kahvin tuoksun tilaan. Kokeilin heti ja ainakin tämä Indiskan joulukahvi tuoksuu niin hyvälle!
 
Nyt lähden lenkille ja suihkuun! Huomiseen!

Ps. Olen saanut kolmesta blogista ystävänkirjahaasteen- ISO KIITOS haastajille. Huomisessa päivityksessä vastaukset:)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Sunnuntaina siipien suojassa


Tänä aamuna minua odotti lahja olohuoneen sohvalla. Hieraisin silmiäni ja totta se oli: enkeli oli laskeutunut sohvallemme siipiään lepuuttamaan.



Enkeli on syntynyt viime yönä ja se kertoo omaa salaista tarinaansa. Minulle tämä on jo nyt niin rakas...

Herkistyn helposti. Niin nytkin.

Maisemakin tuntui kuiskivan: hidastetaan tahtia. Kääriydytään siipien suojaan.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Viikkopäiväkirja alkaa: osa 1, lauantain lörpöttelyä


Tästä se nyt alkaa, nimittäin tämän talven viikkopäiväkirjani. Tarkoitus on jälleen tuttuun tapaan rytistää yksi talvinen viikko päivityksiä jokaiselta päivältä. Olen joka talvi toteuttanut tämän jossakin vaiheessa ja niitä on ollut kiva lueskella itsekin jälkikäteen. Arki on niin hektistä, ettei kaikkea muutoin muista millään. Tervetuloa siis mukaan meidän viikon touhuihin ja tohinoihin. Homma starttaa NYT!

Viime viikolla tytär kuvaili alakertaa, mutta jätti kuvaamatta veskin sekä kodinhoito- pesuhuonetilat. Innostuin tänä aamuna kyseiseen puuhaan vierailtuani "Villa Murunen"- blogissa. Valaistuksen kanssa oli jälleen ongelmia. Talvi on luonnonvalon suhteen haasteita täynnä.

Tässä kuitenkin kuvaa meidän alakerran veskistä. Remontoin tämän noin vuosi sitten ja heiluin tasoitetapettien ym. härrävärkkien kanssa kiitettävän rivakasti. Tytön ylppärit olivat tulossa ja inhosin meidän alakerran kalseaa vessaa. Tasoitetapetin laitto oli suurin haaste ja sen jälkeen homma sujuikin leikiten. Vaihdoimme veskiin myös hyllyn kiinteän kaapiston tilalle ja samaan syssyyn lähti ankea halogenivalaistus ja peilikaappi. Ilme muuttui kerralla. Ruman laminaattitason maalasin valkoiseksi siihen tarkoitetulla maalilla. Pyyhekoukut ym. tilpehöörin ostimme Ikeasta ja Indiskasta. Kaikki on pysynyt hyvänä.
Erityisen kivaa minusta vessassa on tuo katosta roikkuva kynttilälyhty ja...

pöydällä oleva köyhän miehen hopeasta tehty, (Tukholmasta kirppikseltä ostettu) tarjotin. Sytytän muuten joka ilta kynttilät vessaan. Sinne on kiva hippasta kynttilän valossa:)

Veskin ovi on siis tuossa keskellä ja kodaritiloihin päästään huurrelasioven kautta. Tuo epämääräinen kasa lattialla on muuten Rasavilin lelu. Koiruliini ihan itse kantoi sen kuvaan.

Ja sitten kodinhoitohuoneeseen. Myös tämän remontoin keväällä 2015. Täällä oli vaaleansinistä laatoissa ja kivijäljitelmätasot (yöks). Käsittelin kaikki asianmukaisilla maaleilla ja hyvää tuli ja hyvänä on pysynyt.

Oikeastaan ainoa asia, mihin en ole tyytyväinen, ovat nuo matot. Ostin ne jossakin ajattelemattomuuden tilassa ja maksoivatkin 19 e metri. Koska kodari on L-mallinen, siihen upposi aika monta metriä. Matot olivat aluksi ok, mutta jo loppusyksystä ne alkoivat liikkua paikoillaan ja ilme oli aina ryppyisen epäsiisti. Siivoan viikoittain perusteellisesti kodinhoito- ja peseytymistilat, joten liekö pesuainejämien syy, etteivät matot pysy kuosissaan?
Viimeisimmästä asuntoesittelystä, jossa kävin, bongasinkin sitten loistoidean: siirrän jäähyllä olleet nukkamattoni kodariin varpaita pehmittämään! Minulla on kaksi kivan väristä nukkamattoa kokoa 67X150 ja ne ovat olleet pitkään käyttämättöminä. Asuntoesittelykohteessa vastaavat matot toivat luxusfiiliksen tilaan. Kiikutinkin ko. matot pesulaan ja viimeistään torstaina pääsen laittamaan ne puhtoiset pörrökkäät paikoilleen- jes!


Sitten siirrytään pesuhuoneeseen. Se meillä remontoitiin viime kesänä. Koska tilassa ei ollut kosteusvaurioita, päädyimme perusteelliseen kaakelien puhdistukseen ( hirmumyrkyt rautakaupasta), silikonien, suihkuseinän, suihkusetin ja kalusteiden vaihtoon. Tylsän ja pinttyneen tammipaneelikaton maalasin neljään kertaan ja tension nek huusi hallelujaa. Sain vihdoinkin pesuhuoneeseen myös kaipaamani kristallikruunun. Olisi tietenkin ollut ihanaa pistää myös laatoitus uusiksi, mutta remonttifirman remonttiversio olisi maksanut tässä kohteessa lähes 10 000 e enemmän kuin tämä itse tehty päivitys, jossa päästiin muutamalla tonnilla. Tämä sai nyt riittää, sillä tuollaisia summia ei säästötililtä irronnut.

Tässä näkymää suihkuseinämän takaa kohti saunaa. Suihkuseinän ovimaisuus on muuten loistava juttu- suosittelen. Se helpottaa puhtaanapitämistä valtavasti.
Saunatilan remontoin jo kolme tai neljä vuotta sitten. Hioin hiomakoneella ja osin käsin sekä saunan pinnat että lauteet. Käsittelin lauteet harmaalla laudesuojalla ja seiniin pistin helmiäishohde saunasuojaa. Hyvä tuli. Pesen nämäkin tilat viikoittain, eikä pinnoissa näy kulumisen merkkejä. Pohjatyöt kannattaa siis aina tehdä huolella.
Erityisesti tykkään meidän pesuhuone-, kodari ja saunatiloissa siitä, että niissä kaikissa on ikkuna/ovi. Niihin tulee luonnonvaloa ja ne voi oikeasti tuulettaa. Asuntonäyttöjen perusteella voi vaan todeta, että aika harvassa asunnossa suunnittelussa on huomattu vastaava juttu. Ihan pöhköltä tuntuu sekin, että monessa asunnossa ko. tilat ovat talon keskellä eikä niistä pääse edes suoraan ulos!

Tällaista siis meidän veski- ja pesuhuonetiloissa.
Tänään luvassa on hurjaa pyykinpesua, uintikilpailuiden seuraamista, ulkoilua ja illan päälle koko perheen voimin elokuvan katsomista. Ajattelin paistaa myös vuoren pinaattilättyjä ja tehdä niiden kyytipojaksi kunnon tonnarisalaatin. Uimari tarvitsee rautaiset kisapäivien safkat.
 
Tervetuloa huomenna katsastamaan sunnuntain kuulumiset ja nyt: mukavaa lauantain jatkoa teille kaikille!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Myynnissä Villa Kardemumma- ei sentään , ainakaan vielä!

Varoitan tässä heti aluksi, että tästä tulee piiiitkä sepostus! Kerroin jossakin vaiheessa syksyä meidän harkinneen Villa Kardemumman myymistä ja siirtymistä Oulun keskustaan lähemmäksi nuortemme kouluja ja harrastuksia. Nyt meiltä on ydinkeskustaan matkaa noin 7,5km. Mietimme tuolloin myös sitä, että parin vuoden kuluttua meitä asuu enää kolme saman katon alla kun keskimmäinenkin pääsee lukiosta. Teemmekö mitään näin isolla talolla. Voisiko talon ja pihan ylläpitämiseen ja fiksaamiseen menevät rahat käyttää muutoinkin? Jos asuisimme keskustassa, emme tarvitsisi edes toista autoa.
 
Nooh, arvatkaapas mitä? Monen ja taas monen asuntoesittelyn jälkeen voin tässä vaiheessa todeta turnausväsymyksen iskeneen ja oman kodin tuntuvan aika ihanalta paikalta. Esittelyissä säntäilyn myötä olemme oppineet toki paljon uutta.
 
 Tässä muutama esimerkki:
* ESITTELYKOHTEEN VALOKUVAT valehtelevat mittasuhteissa ja väreissä. Totuus on aina paljon karumpi kokemus.
* Remonttia tehty viimevuosina= itse maalattu makkarin seinät
* Hyvin hoidettu, rehevä piha runsailla istutuksilla= jossain tuolla kinosten alla-ehkä?
* Taloyhtiön tulevat remontit erillisenä liitteenä-> LUE TARKASTI. Putkiremontti on kallis, mutta niin on täydellinen piha-alueiden kunnostusremontti ja ulkopintojen maalauskin.
 
Olen siis alkanut nähdä kotimme uusin silmin ja ennen ärsyttäneet seikat kodissamme tuntuvat nyt pikemminkin mahdollisuuksilta uusiin ratkaisuihin. Uusi ratkaisu oli sekin, että annoin lukiolaisellemme kameran ja pyysin kuvaamaan tähän postaukseen kuvat " kiinteistövälittäjäotteella" Tytöllä oli hauskaa ja minä sain valtavasti ideoita!

Tältä näyttää eteisaulamme ulko-ovelta katsottuna. Tuohon vasemmalle puolelle jää pari valkoista tuolia ja Annon jättikori, jossa pidämme luistimia. Oikealla, aulan toisella puolella ovat ovet kodari ja peseytymistiloihin sekä makkariin. Edessä oleva lasiovi ovi on vierashuoneeseen. Peilistä näkyy yläkertaan johtavat portaat. Yläkerrassa ovat nuorten huoneet ja aulassa työhuone. Ehkäpä tyttöseni kuvaa yläkerran seuraavaksi?

Nyt olemme lasioven takana vierashuoneessa. Täällä Turussa opiskeleva esikoisemme majoittuu kotiin tullessaan. Täällä on myös alakerran telkkari, eli normiarjessa huone kulkee myös telkkarihuoneen nimellä. Tämän huoneen kuten myös koko alakerran muutoinkin tapetoin ja maalasin viime vuoden aikana. Myös valtaosan tekstiileistä uusimme.

Rakastan yksityiskohtia ja kirkas lasi ja puu ovat vaan niin kauniita. Pentikin puuhevosen sain mieheltä oltuamme 18- vuotta naimisissa.

Pionikynttilälyhdyn sain puolestani joululahjaksi tänä jouluna keskimmäiseltäni. Pihallamme kasvaa ihania pioneja ja ne ovat kielojen ja tummanpunaisten ruusujen ohella ehdottomia lempikukkiani.



Aulan toisella puolella on makkarimme , jonka pintaremontoin viime syksynä. Oven pielessä roikkuvat Annon paperivalot. Makkarista tulee tulevaisuudessa työhuoneemme ja appeni on entisöinyt sinne meille upean kalustuksen. Odotan sormet syyhyten päivää, jolloin saamme ihanuudet paikoilleen.


Aulasta katsottuna näkymää olkkariin ja ruokailuerkkeriin. Myös tänne tein pintaremontin 2015 vuoden aikana. Aiemmin koko koti oli voimakkaan keltainen. Käykääpä tsekkaamassa esim. 2013 vuoden postauksia. Väri oli hurja!
Tuohon oikealla puolelle laitoimme Iittalan Aitio-hyllyn joululomalla ja kunhan ehdin taas kaupoille saakka, käyn ostamassa sen alapuolelle vielä toisen. Hylly on tosi kaunis.
Omppulaatikko siirtynee telkkarihuoneeseen. ( AI NIIN: olen ostoslakossa!!)

Olkkarin pöydän uusin vähän ennen joulua. Sitä oikeaa olikin etsitty kauan. Tämä on Finnish desing-shopista ja minun silmiini juuri se oikea. Iittalan kivi-lyhtyjä meillä on joka paikassa, sillä tykkään niiden selkeästä muotokielestä väreistä nyt puhumattakaan.

Tässä sitten miehen yllätysostos meille viime viikolta. Olemme kauan puhuneet keittiöön tarvittavasta kiikkustuolista. Siinä olisi niin kiva istuskella ja jutella kokkaajan kanssa. Sopivaa vaan ei ole löytynyt. Joululomalla mies taas otti asian puheeksi ja minä vastasin olevani ostoslakossa ja ostavani vasta keväällä jotain " elämisen kannalta ei tarpeellista". Mies sanoi ostavansa kiikkustuolin sitten itse ja niin ryökälesvieköön ostikin! Parasta tässä on se, että juuri tästä olen haaveillut jo pidemmän aikaa...

Erkkeriin haaveilen pöydän päätyyn Eamesin tuolia. Ehkäpä se on ostoslakkoni jälkeen eka turhake? ( listalla ovat ja Aitio-hylly ja Tivolin bluetooth-kaiutin. HUH ja HEI:))


Henkkamaukan kynttiläkupit ostin Turun reissulla malliksi kattolampuista, jotka ehkä haluaisin tulevaisuudessa keittiöömme. Tosin nyt lamppulistalla kilpailee myös Yki Nummi...
Keittiö on se yksi murheenkryyni, jonka takia talokuume aina välillä iskee järisyttävällä voimalla. Olemme asuneet tässä talossa kohta yhdeksän vuotta ja tehneet keittiöön kaiken sen, minkä pienellä budjetilla voi ilmeen kohentamiseksi tehdä. Me emme olisi tällaista keittiötä koskaan valinneet...
Jos nyt jäämme siis Villa Kardemummaan asumaan, luvassa on kesän korvilla myös keittiöremontti.
Jänskää! Niin ja tosiaan, minä hyvin käytännön ihmisenä olen aloittanut remontin värikartan pähkäilyn kattolampuista ja koko lattian peittävästä matosta. Miestä tämä aikalailla huvittaa...
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Pyydän tyttöä kuvaamaan seuraavaksi yläkerran ja nuo sauna-pesuhuonetilat. Tosin siitä remontista kerroinkin kesällä 2015 pitkän sepostuksen budjetteineen kaikkineen. Jaksatteko edes uudestaan kuvia katsoa?
Pojan huone yläkerrassa odottaa myös remonttia. Meillä ei enää ole pikkuista. On jo kohta 12v. pojanrotkale, jonka toiveet oman huoneen muutokseen ovat melkoiset. Äitiinsä on tainnut näissä asioissa poika siis tulla.
 
 
Ps: Ostoslakkoa on nyt takana 17-päivää enkä ole sortunut kertaakaan!! helppoa tämä ei kyllä ole ja kauppojen kukkapuskat ja sisustuslehdet houkuttavat minua seireenien tavoin:)

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Polka Jam 2016 ja mööbelivalssi


Olen vanhanaikainen monessa asiassa ja tämä seinäkalenterin käyttäminen on taas yksi todiste minua vastaan:) Työssäni käytän tiiviisti sähköistä kalenteria, ja aikataulut tsekkaan älypuhelimesta. ( Tosin työnantajan puhelin on oikea paholaisen masiina tällaiselle Iphonen vannoutuneelle käyttäjälle...) Vapaa-aikaa ja perhe-elämää varten tarvitsen kuitenkin kunnon seinäkalenterin. Vuosi sitten tuskailin kauppojen kisumirri ja mökkikuvakalenterien kanssa. Yöks, ei ylisöpöä kiiltokuvakalenteria meille!
 
Silloin löysin Polka Jamin selkeän ja energisen graafisen kalenterin ja ihastuin ikihyviksi. Arvatkaas, olinko onnellinen kun esikoisemme oli ostanut minulle joululahjaksi kalenterin tälle vuodelle?

Jos mahdollista, pidän tämän vuoden kalenterin kuvituksesta vielä viimevuotistakin enemmän. Huhtikuussa meillä on synttärisuma ja huhtikuun kuvakin on yksi lemppareitani. Tällaiselle kahvin suurkuluttajalle kuva sopii mainiosti muutoinkin.

Kalenterin takakannesta saa pienen ensimaun myös muista kuvista. Aika ihania ovat kyllä kaikki!

Viimeisten lomapäivien ratoksi siivoilimme kotona ja vaihdoimme myös järjestystä. Olen alkusyksystä ostanut meille Iittalan Aitio-hyllyn ihan muuta tarkoitusta ajatellen, mutta nyt sille löytyi  täydellinen paikka. Hyllyn alla on vuosi sitten joululahjaksi saamani, itse tehty puinen hedelmälaatikko.
Hyllylle haaveilen Tivoli Audio Pro:n langatonta kaiutinta, eli kunhan ostoslakkoni on ohitse, harkitsen sen hankkimista säästyneillä rahoilla.
Tarkkanäköisimmät teistä varmasti huomasivat hyllyllä olevan lasipurkin rahoineen?
Purkin tarina on hauska ja alkoi eilen. Mieheni täytti eilen 47- vuotta ja totesi päivällä, että tänään se sitten alkaa, viisikymppisten matkakassan kartuttaminen. Tästä olemme puhuneet paljon jo aiemminkin ja miehen ja lasten kanssa olemme sopineet, että lähdemme tuolloin johonkin kaukokohteeseen koko perheenä. Me maksamme reissun.
Illalla pesimme pöökipurkin hyllylle ja juhlallisesti tyhjensimme sinne kukkaroidemme sisällöt. Pesämuna on pieni, mutta kolmessa vuodessa se ehtii mukavasti kasvaa.
 
Nyt jatkan pyykin pesua ja ruuan laittamista. Esikoinen pakkailee jo ja starttaa takaisin Turkuun aikaisin tiistaiaamuna. Sitä ennen saamme yökylään vielä keskimmäisen kummitädin ja myöhemmin viikolla kuopuksen kavereita. Mukava viikko siis tulossa, vaikka esikoista on jo nyt ikävä...
 
Suloista sunnuntain jatkoa!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Kattaus vuodelle 2016



 
Tämä postaus ei oikeastaan käsittele kattausta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka innokas astioiden hamstraaja olenkin. Pikemminkin ajattelin kertoa siitä, millaisin eväin olen suunnitellut tätä uutta vuotta eteen päin taivaltaa. Millainen kattaus vuodelle 2016 olisi minun maailmassani tavoittelemisen arvoinen ja riittävän hyvä.
 
Uuden vuoden lupauksena otin vastaan minulle heitetyn haasteen: en osta mitään muuta kuin elämisen kannalta välttämättömiä asioita viikkoon 11 saakka. Käytännössä tämä tarkoittaa kymmentä pitkää viikkoa ilman extempore kahvittelua, elokuvia, sisutuslehtiä, uutta vaatetta tai jotain ihanaa hömpötystä kotiin. Tiukkaa tekee ja juuri siksi haaste pitää vastaanottaa. Huomasin nimittäin kuluneen vuoden aikana olevani aivan liian kiinni materiassa. Miksi kaikki pitää omistaa? Miksi ei voi olla kuten Nipsu, jolle riittää usein kauniiden asioiden katseleminen?

Ostaminen tuottaa mielihyvää. Se palkitsee, ilahduttaa ja lohduttaakin tehokkaasti. Mitä muita keinoja voisin käyttää vastaavia tunteita saavuttaakseni?
Joululoman aluksi sain mieheltäni 50 kerran sarjalipun uimahalliin ja muutaman uuden kirjan. Ne ovat tuottaneet kaikkien edellä mainitsemieni tuntemusten ohella myös suunnatonta iloa täysin rentoutuneesta kehosta ja mielestä. Positiivista on myös ollut se, ettei ole tarvinnut jälkikäteen kärsiä henkisestä "shoppailukrapulasta"...

Niin totaalikieltäytyjä en kuitenkaan ole, ettenkö ottaisi annettuja lahjoja vastaan. Jos puoliso tai joku muu läheinen kiikuttaa minulle sisutuslehteä tai kukkakimppua, ilahdun siitä varmasti vielä tavallistakin enemmän.

Materialistisuuteen liittyy myös toinen tavoitteeni: pistän materiaa kiertoon. Osa turhuudesta (esim. Tupperware-kipot) siirtyy luontevasti esikoiselle ja muille nuorille aikuisille. Luulisin myös parille matolle ja verhoille löytyvän helposti uudet kodit. Vaatteita ajattelin kuskata kunnon läjän kirppikselle ja SPR:n konttiin. Komeroiden lisäksi varmasti puhdistuu jollain tapaa myös mieli ja joku saa hyvää tavaraa tarpeeseensa. Winwin!


Toki toivon myös pystyväni vuoden 2016 aikana kasvamaan ihmisenä, puolisona ja äitinä ja olemaan enemmän hetkessä kiinni. Toivon, että voin jakaa läheisilleni hyvää oloa ja iloa. Haaveilen kuulaista metsäretkistä, hikisistä juoksulenkeistä, saunan jälkeen juotavasta karpalomehusta, reppureissuista Euroopassa perheen kanssa, puutarhan hoidosta, remakoista nauruista ystävien ja läheisten ympäröimänä, hulluttelusta hyvän työkaverin kanssa, uusista lukukokemuksista, elokuva- ja teatteri-illoista, joogasta, koiran rapsutuksesta, avocadopastan valmistamisesta, kaiken kauniin kiireettömästä ihastelusta,  lasten elämässä mukana olemisesta, kierrättämisestä, vaikuttamisesta, keskusteluista, sunnuntai aamun loikoiluista... HITSIT- tämähän on jo minun elämääni!
 
Olen siis onnekas ja onnellisuuden äärelle on hyvä hetkeksi pysähtyä ja nauttia vallitsevasta olotilasta:)
 
Ihanaa ja onnen täyttämää vuotta 2016 teille kaikille rakkaat lukijani!