.

.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Myynnissä Villa Kardemumma- ei sentään , ainakaan vielä!

Varoitan tässä heti aluksi, että tästä tulee piiiitkä sepostus! Kerroin jossakin vaiheessa syksyä meidän harkinneen Villa Kardemumman myymistä ja siirtymistä Oulun keskustaan lähemmäksi nuortemme kouluja ja harrastuksia. Nyt meiltä on ydinkeskustaan matkaa noin 7,5km. Mietimme tuolloin myös sitä, että parin vuoden kuluttua meitä asuu enää kolme saman katon alla kun keskimmäinenkin pääsee lukiosta. Teemmekö mitään näin isolla talolla. Voisiko talon ja pihan ylläpitämiseen ja fiksaamiseen menevät rahat käyttää muutoinkin? Jos asuisimme keskustassa, emme tarvitsisi edes toista autoa.
 
Nooh, arvatkaapas mitä? Monen ja taas monen asuntoesittelyn jälkeen voin tässä vaiheessa todeta turnausväsymyksen iskeneen ja oman kodin tuntuvan aika ihanalta paikalta. Esittelyissä säntäilyn myötä olemme oppineet toki paljon uutta.
 
 Tässä muutama esimerkki:
* ESITTELYKOHTEEN VALOKUVAT valehtelevat mittasuhteissa ja väreissä. Totuus on aina paljon karumpi kokemus.
* Remonttia tehty viimevuosina= itse maalattu makkarin seinät
* Hyvin hoidettu, rehevä piha runsailla istutuksilla= jossain tuolla kinosten alla-ehkä?
* Taloyhtiön tulevat remontit erillisenä liitteenä-> LUE TARKASTI. Putkiremontti on kallis, mutta niin on täydellinen piha-alueiden kunnostusremontti ja ulkopintojen maalauskin.
 
Olen siis alkanut nähdä kotimme uusin silmin ja ennen ärsyttäneet seikat kodissamme tuntuvat nyt pikemminkin mahdollisuuksilta uusiin ratkaisuihin. Uusi ratkaisu oli sekin, että annoin lukiolaisellemme kameran ja pyysin kuvaamaan tähän postaukseen kuvat " kiinteistövälittäjäotteella" Tytöllä oli hauskaa ja minä sain valtavasti ideoita!

Tältä näyttää eteisaulamme ulko-ovelta katsottuna. Tuohon vasemmalle puolelle jää pari valkoista tuolia ja Annon jättikori, jossa pidämme luistimia. Oikealla, aulan toisella puolella ovat ovet kodari ja peseytymistiloihin sekä makkariin. Edessä oleva lasiovi ovi on vierashuoneeseen. Peilistä näkyy yläkertaan johtavat portaat. Yläkerrassa ovat nuorten huoneet ja aulassa työhuone. Ehkäpä tyttöseni kuvaa yläkerran seuraavaksi?

Nyt olemme lasioven takana vierashuoneessa. Täällä Turussa opiskeleva esikoisemme majoittuu kotiin tullessaan. Täällä on myös alakerran telkkari, eli normiarjessa huone kulkee myös telkkarihuoneen nimellä. Tämän huoneen kuten myös koko alakerran muutoinkin tapetoin ja maalasin viime vuoden aikana. Myös valtaosan tekstiileistä uusimme.

Rakastan yksityiskohtia ja kirkas lasi ja puu ovat vaan niin kauniita. Pentikin puuhevosen sain mieheltä oltuamme 18- vuotta naimisissa.

Pionikynttilälyhdyn sain puolestani joululahjaksi tänä jouluna keskimmäiseltäni. Pihallamme kasvaa ihania pioneja ja ne ovat kielojen ja tummanpunaisten ruusujen ohella ehdottomia lempikukkiani.



Aulan toisella puolella on makkarimme , jonka pintaremontoin viime syksynä. Oven pielessä roikkuvat Annon paperivalot. Makkarista tulee tulevaisuudessa työhuoneemme ja appeni on entisöinyt sinne meille upean kalustuksen. Odotan sormet syyhyten päivää, jolloin saamme ihanuudet paikoilleen.


Aulasta katsottuna näkymää olkkariin ja ruokailuerkkeriin. Myös tänne tein pintaremontin 2015 vuoden aikana. Aiemmin koko koti oli voimakkaan keltainen. Käykääpä tsekkaamassa esim. 2013 vuoden postauksia. Väri oli hurja!
Tuohon oikealla puolelle laitoimme Iittalan Aitio-hyllyn joululomalla ja kunhan ehdin taas kaupoille saakka, käyn ostamassa sen alapuolelle vielä toisen. Hylly on tosi kaunis.
Omppulaatikko siirtynee telkkarihuoneeseen. ( AI NIIN: olen ostoslakossa!!)

Olkkarin pöydän uusin vähän ennen joulua. Sitä oikeaa olikin etsitty kauan. Tämä on Finnish desing-shopista ja minun silmiini juuri se oikea. Iittalan kivi-lyhtyjä meillä on joka paikassa, sillä tykkään niiden selkeästä muotokielestä väreistä nyt puhumattakaan.

Tässä sitten miehen yllätysostos meille viime viikolta. Olemme kauan puhuneet keittiöön tarvittavasta kiikkustuolista. Siinä olisi niin kiva istuskella ja jutella kokkaajan kanssa. Sopivaa vaan ei ole löytynyt. Joululomalla mies taas otti asian puheeksi ja minä vastasin olevani ostoslakossa ja ostavani vasta keväällä jotain " elämisen kannalta ei tarpeellista". Mies sanoi ostavansa kiikkustuolin sitten itse ja niin ryökälesvieköön ostikin! Parasta tässä on se, että juuri tästä olen haaveillut jo pidemmän aikaa...

Erkkeriin haaveilen pöydän päätyyn Eamesin tuolia. Ehkäpä se on ostoslakkoni jälkeen eka turhake? ( listalla ovat ja Aitio-hylly ja Tivolin bluetooth-kaiutin. HUH ja HEI:))


Henkkamaukan kynttiläkupit ostin Turun reissulla malliksi kattolampuista, jotka ehkä haluaisin tulevaisuudessa keittiöömme. Tosin nyt lamppulistalla kilpailee myös Yki Nummi...
Keittiö on se yksi murheenkryyni, jonka takia talokuume aina välillä iskee järisyttävällä voimalla. Olemme asuneet tässä talossa kohta yhdeksän vuotta ja tehneet keittiöön kaiken sen, minkä pienellä budjetilla voi ilmeen kohentamiseksi tehdä. Me emme olisi tällaista keittiötä koskaan valinneet...
Jos nyt jäämme siis Villa Kardemummaan asumaan, luvassa on kesän korvilla myös keittiöremontti.
Jänskää! Niin ja tosiaan, minä hyvin käytännön ihmisenä olen aloittanut remontin värikartan pähkäilyn kattolampuista ja koko lattian peittävästä matosta. Miestä tämä aikalailla huvittaa...
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Pyydän tyttöä kuvaamaan seuraavaksi yläkerran ja nuo sauna-pesuhuonetilat. Tosin siitä remontista kerroinkin kesällä 2015 pitkän sepostuksen budjetteineen kaikkineen. Jaksatteko edes uudestaan kuvia katsoa?
Pojan huone yläkerrassa odottaa myös remonttia. Meillä ei enää ole pikkuista. On jo kohta 12v. pojanrotkale, jonka toiveet oman huoneen muutokseen ovat melkoiset. Äitiinsä on tainnut näissä asioissa poika siis tulla.
 
 
Ps: Ostoslakkoa on nyt takana 17-päivää enkä ole sortunut kertaakaan!! helppoa tämä ei kyllä ole ja kauppojen kukkapuskat ja sisustuslehdet houkuttavat minua seireenien tavoin:)

12 kommenttia:

  1. Ei tota kyllä malta myydä... kaikki laitettu oman mielen mukaseks. Remontti virkistää ja piristää ja jos myy, ei remontille saa kuiteskaan sitä arvoa mitä pitäis. Uus asukas tekee kodista taas oman näkösen...

    Tunnustus ja haaste mun blogissa... käys kurkkaamas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että yhtä oman mielen mukaista on vaikea löytää. Remppailu on ihanaa, mutta rahaa siihen palaa. Vähitellen siis:)
      Käynpäs kurkkimassa blogissasi haastetta.
      Meillä oli muuten aamulla -30!

      Poista
  2. Kuvia on aina kiva katsella. Kotikuvat ovat ihania, kun tuntuu, että pääset toisen kotiin kylään.
    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että kuvia toisten kodeista on niin kiva katsoa:)
      Pirtsakkaa pakkasiltaa täältä Oulusta!

      Poista
  3. Ihana koti Teillä! Ei kannata myydä ollenkaan...väljää tulee kun lapset lähtee maailmalle, no entäs kun tulevat kotiin ensin mussun kanssa ja sitten lastenlasten kanssa...alkaa tuntumaan aika tiiviiltä, kokemusta on, meillä on neljä lasta ja melkein 200 neliötä, eikä yhtään liikaa! Kaksin nautiskellaan kumpikin tilasta, mutta kun väki on kotona niiiiiin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo on kyllä totta, että väkiluku on vain väliaikaisesti pieni. Kohta tarvitaan lisävuoteita ja tuoleja pöydän ympärille:)

      Poista
  4. Mihinpä sitä omasta kodista osaa lähteä. Kodista, jota on rakkaudella laittanut ja sisustanut oman näköiseksi. Ei mihinkään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutos piristäisi, mutta on se oma koti rakas!

      Poista
  5. Párekin Palvelijatar17. tammikuuta 2016 klo 10.53

    Eihän tuollaisesta kodista mihinkään voi muuttaa! Nyt teillä on tulossa vain välivaihe, jolloin porukka vähenee. Ei aikaakaan kun nuoret tulevat omine perheineen viettämään joulua ja viikonloppuja teille valmiiseen ruokapöytään ;) ;) Ei tule olemaan yhtään liikaa neliöitä talossanne. Lastenlapset tuodaan teille, kun vanhemmat tarvitsevan omaa kahdenkeskistä aikaa. Sehän on pelkästään kivaa ja taas on neliöt käytössä. Kaunis talo ja viihtyisä sisustus. Kyllä kelpaa asustella. Ja, tietenkin halutaan nähdä lisää kuvia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää kuvia on tulossa ja tyttö on luvannut kuvailla:)

      Poista
  6. Muistan tuon muuttopähkäilypostauksen. Teillä on niin kaunis koti pullollaan todella kauniita yksityiskohtia. Se on muuten jännää, että luopumisen hetkellä näkee tarkemmin. :) Vaikeaa kun ei voi saada kaikkea. <3 Iso puutalo Helsingin keskustassa merinäköalalla, jo vain sellainen olisi kiva. :) Koulu voisi olla ihan sadan metrin päässä. Tosiaan mekin harkitsimme muuttoa, mutta sitten jotenkin oman kodin kauneus ja käytännöllisyys näkyi tarkemmin ja täällä ollaan. :)

    Kivaa päivää sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos voittaisin lotosta, ostaisin meille talon Oulun Pikisaaresta tai puu-Raksilasta. Ovat upeita paikkoja- aah!
      No, pitäisi ensin lotota.
      Oman kodin ihanuuden tajuaa todellakin vasta katsottuaan sinne aidan toisellekin puolelle...

      Poista