.

.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Kuukauden paskimmat haaste jatkuu: HELMIKUUN paskin:)


Ajatelkaas, nyt puhutaan ihan yksikössä, sillä helmikuu on ollut kaiken kaikkiaan hyvä kuukausi. Yksi räkäjuttu kuitenkin rynni perheeseemme ja kylvi pöpön jokaiseen perheenjäseneemme Rasaviliä lukuun ottamatta. Eli helmikuun ikävin, tympein ja kakkamaisin juttu on todella sitkas ja antibiootteja vaativa flunssa. Minä tietenkin hoidin ensin muut kuntoon ja jouduin vasta tänään saikulle ja lääkekuurille. Tämä ei ole lainkaan kivaa, sillä tiedän kuormittavani töissä niitä, jotka vielä sinnittelevät terveinä. Pelkään pahoin taudin iskevän heihin ensi viikolla hiihtoloman kunniaksi. Minä makasin vuosi sitten lomani flunssassa ja kuumeessa, joten edistystä se kai on tämäkin, että sairastan nyt pakollisen romuskan ainakin osittain työaikana?

Himppasen harmitusta lisää se, että keittiössämme on monen monta juttua, jotka vaatisivat tekemistä ennen kuin uusi paketti tulee loppu viikosta. Mies joutuu nyt itsekseen värkkäilemaan, sillä allekirjoittaneella on niin paljon mätää poskionteloissa, että pään alaspäin pitäminen ei oikein nappaa. Toimin siis työnjohtajana, paitsi nyt en ehkä sitäkään, koska lääkäri käski välttää puhumista. ( Mies on tästä varmasti toooosi iloinen. )



Kaaos täällä Villa Kardemummassa on tällä hetkellä melkoinen ja kylään tulijoita kehoitan miettimään viikon 11 alkua:) En kuitenkaan ressaa enkä rassaa tällä asialla, sillä ajatus uudesta keittiöstä saa minut niin HYVÄLLE TUULELLE että ette uskokkaan! Onnellisuutta lisää vielä auringon paiste ja se, että mies sanoi eilen: " Milloin laitetaan pääsiäisruohot ja muut härpäkkeet? Laitetaan sitten muuten joka paikkaan, kun ne on niin hyvän näköisiä ne sun pääsiäiskoristelut." Ja minä kun olen luullut, ettei niitä kukaan muu meidän talossa oikeastaan edes huomaa- hih!
 
Elämä on siis aika nastaa, lentsusta huolimatta!
 
 

lauantai 13. helmikuuta 2016

Esittelyssä kuopuksen juuri rempattu huone


Meillä nuorison huoneet ovat yläkerrassa ja pari viikkoa sitten esittelinkin teille täällä blogissani lukiolaisemme juuri remontoidun huoneen. Kuopuksemme huoneen vuoteelta näkymä aulan läpi kohti lukiolaisen huonetta on juuri tämä kuvassa näkyvä.

Tässä vielä lukiolaisen huonetta ovelta kurkattuna. Huone on pysynyt tosi siistinä rempan jälkeen ja tyttö viihtyy siellä erinomaisesti. Huone suorastaan tulvii valoa, mikä on kuvataiteita harrastavalle ihmiselle arvokas asia. Hankintalistalla huoneeseen on edelleen uusi maalausteline ja mahdollisesti taulukiskoja valmistuneille töille. Nyt niitä on pinottuna huoneen yhteen kulmaan jo aikamoinen nippu.

Aulan toisella puolella on 11-vuotiaan kuopuksemme huone. Poika on kilpauimari, mutta myös tosi kiinnostunut arkkitehtuurista, väreistä ja muodoista. Ihan kuten lukiolainenkin, myös hän sai päättää huoneensa värimaailman itse.

Aavistelin, että vaaleissa sävyissä mennään ja mustaa otetaan mukaan terästämään tunnelmaa. Oletin myös, että poika haluaa huoneeseensa pehmeitä mattoja, kuten lukiolainenkin, mutta siinä menin ihan metsään.Hän halusi vaaleat ja pelkistetyt puuvillamatot. Mieluiten hän varmasti olisi ottanut Saanan ja Ollin Finarten malliston maton, mutta toistaiseksi mennään näillä halvemmilla.

Sopiva päiväpeite ja jääkarhutyyny löytyivät Ellokselta. Mustavalkoiset tyynyt olimme ostaneet jo aiemmin jollakin reissulla.

Poika toivoi huoneeseensa mukavaa tuolia, jossa voisi katsella telkkaria, lukea tai muuten vaan lökötellä. Mieluista vaan ei tuntunut löytyvän, kunnes varovasti ehdotin omaa kestosuosikkiani LEPAKKOTUOLIA! Poika ihastui heti. Omassa lapsuuskodissani oli juuri näitä tuoleja ja Marimekon kankaita. Ne samat klassikot pelittävät edelleen yhdessä, sillä poika siirsi puketti-tyynyn vikkelästi omaan huoneeseensa. Lepakkotuolin ostimme Kodin ykkösestä. Taustalla oleva Rocky juliste oli ihan must- hankinta ja se tilattiin Allpostersista.

Lamppu löytyi myös Kodin ykkösestä ja sen valinnassa tärkeää oli johdon sointuminen tähtitapetin kuparin sävyisiin tähtiin.



Allpostersista kotiutui meille myös sen suurimman idolin kuva...

ja uiminen näkyy kyllä muutoinkin pojan huoneessa. Aulassa meillä on sitten mitallikaappi, jossa on kolmen uimarimme mitalit. Pitääkin joskus ottaa myös siitä kuva:)


Tämä hauska viritelmä syntyi äidin ja pojan yhteispähkäilynä. Kännykälle piti saada parkki ja samalla poika toivoi pehmeänhimmeää yövaloa. Noh, olin ostanut tällaisen kivan metallikorin kesällä, mutta se ei vaan löytänyt meillä paikkaa. Nyt ruuvasimme sen Lack-hyllyn kylkeen kiinni ja kieputtelimme ympärille ledejä. Ja siinäpä se on, mukava yövalo. Korin verkon läpi saa luurin lataukseen ja se pysyy aina tallessa. Kätsää!

Lack-hyllyyn poika on pistänyt jokapäiväisiä juttujaan esille. Nämä kuitenkin odottavat lumen sulamista Heinäpään nurtseilta.

En saanut kuvattua pojan työskentelynurkkausta, joka jää siis oven takana olevaan syvennykseen. Työtuolina pojalla on valkoinen satulatuoli ja pöytänä Ratian saaristo ( ostimme nuorena parina aikoinaan ruokapöydäksi ja on edelleen ihana). Työvalona on musta "arkkitehtivalaisin".

Tällainen siitä siis tuli ja poika on tosi tyytyväinen! Minä taidan nyt hetkeksi vallata tablettini kanssa tuon lepakon ja selailla sisustuskuvia löytääkseni jostakin täydellisen "ranskalaisen" harmaan värikoodin. Minulla on jälleen yksi pieni idea...
 
ps. Keittiömme tulee sitten PETRA-keittiöltä- jee! Enkä millään malta odottaa...

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Rouva puskiaislalla ja rautakaupan ihmeet


Lauantain vietin jälleen kerran rautakaupoissa. Minulla on visio tietystä keittiöaltaasta ja hanasta, mutta en suostu maksamaan niistä ihan maltaita. Tein siis hintavertailuja ja olin lopulta iiiiiihan poikki.


Miehen ja kuopuksen kisareissun aikana kiersin K-ketjun kaupat, Ojan Raudan ja Bauhausin. Allas ja hana löytyivät, mutta en vielä ottanut niitä kotiin saakka. Meillä kun on tuo tasojen kilpailutus vielä myös vähän vaiheessa. Sen voin kuitenkin jo nyt kertoa, että haluamani allas maksaa rautakaupassa kolmasosan vähemmän kuin keittiöfirman kautta. Hanassa hintaeroa oli vajaa puolet... Jos olisi rajattomasti rahaa, helpointa olisi toki ottaa kaikki samalta toimittajalta, mutta tarkan euron rouvana joudun kilpailuttamaan joka nippelin erikseen.

Kauppahallin laskiaispullat pelastivat päiväni ja kotona jaksoin taas terrorisoida eri tasomalleja. Haluan hyvät työtasot, joten testaan perusteellisesti mallikappaleita terävillä veitsillä, mustikoilla ja painavien esineiden pudottelulla. Keittiön pitää kestää elämää...
 
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille ja kiitokset edellisen postauksen kommenteista! Nyt lähden vielä iltalenkille ja sitten mr. Nukkumatin kanssa treffeille;)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Hitusen myöhässä: Tammikuun "kuukauden paskimmat"-haasteen listaus


Ihana Marika "palanutta siirappia ja pumpernikkeliä"-blogista pykäisi tämän vuoden haasteeksi " kuukauden paskimmat"-listauksen. Ideana on siis niputtaa menneen kuukauden riipivät, potuttavat ja hiertävät jutut pinoon ja niputuksen jälkeen unohtaa moinen ongelmajäte ja suunnata nokka pystyssä kohti tulevaa:)
Nooh, koska olen käyttäytymistieteilijä ja ehdoton ratkaisukeskeisyyden ja positiivisen psykologian kannattaja, tämä haaste sopii minulle kuin nenä päähän. Nyt en etsi positiivista kolikon kääntöpuolta ja myönteistä tapaa kohdata ikävältä tuntuva haaste vaan annan paukkua. Onhan nyt kyse vain minun subjektiivisista "voi kökkö"-kokemuksistani!

Nyt on aika nostaa malja:  KUUKAUDEN PASKIMMAT is here!

1. Farkut, joidenka alla on pakko pitää sukkahousuja
 
Koska pakkanen nousi tammikuussa Oulussa kolmeen kymppiin, oli minunkin luovuttava mekoistani ja vedettävä farkut jalkaan. Pelkät farkut kutittavat ja ovat peltiset koppurat pakkasella, joten niiden alle piti pungertaa sukkikset. Puuvillaiset sukkikset, joita pidän mekkojen kanssa, olivat farkkujen alla liian hikiset. Oli pakko turvautua keinokuituisiin ja yöks, miltä ne tuntuivatkaan iholla!

2. Rikkoutunut farkkujen vetskari.
 
Hirveä vessahätä iski kesken työpäivän ja kun lopulta pääsin vessaan, farkkujen vetskari hajosi ja paniikki meinasi iskeä. Onneksi farkut olivat niin isot, että sain ne laskettua ilman vetoketjun aukaisua. Ei tullut kirjaimellisesti  hätä käteen...
 
 
3. "Älä osta mitään"- kampanjani meni ihan persiilleen, SILLÄ
 
a) ne farkut hajosivat ja oli pakko ostaa uudet
b) töissä pidettävä avain- ja puhelinpussukka hajosi ja oli pakko ostaa uusi
c) pojan puhelin hajosi ja taas oli pakko-ostos edessä
d) keskimmäinen lähti Helsinkiin ja jälleen avattiin kukkaron nyörejä
e) keskimmäinen tarvitsi lukio-kirjoja
f) unohdin ostamattomuuden ja ostin huulikiilteen ja meikkivoiteen
g) minut  houkuteltiin remonttiin ja siihen ei ihan vähän mennytkään eurosia...
 
4. Mielletön mustelma takareidessä
 
Remppahuuruissa tulin suorin vartaloin alas tellingiltä. Tuloksena valtava mustelma takareidessä. Itseasiassa koko takareisi on musta ja kosketusarka.
Ei tee mieli istua kovalla, enkä taatusti mene nyt vesijuoksemaan.
Poika sanoi antavansa "respect pojot " äidin mittavalle mustelmalle- hih!
 
5.  Tietokone lakitti, puhelin lakitti, järki lakitti...
 
Tarvitseeko tätä rakkaat siskot edes avata??
 
 
Pieniä ovat siis minun murheeni, ihanaa!
Helmikuukin on alkanut niin muilevasti, että ainoa harmistus tähän mennessä ovat joka ainoasta kaupasta ( eilen kävin kuudessa...) loppuneet gluteenittomat laskiaispullat. Ei siis edelleenkään kovin järisyttäviä draamanpoikasia tämän rouvan elämässä.
 
Positiivisen pirtsakat keskiviikon jatkot sinulle!