.

.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Keittiöremppa: kauhistuksesta kaunokaiseksi





Nyt se siis on valmis. Uusi uljas keittiömme odottaa enää paria taulua ja lamppujen asettelua. Ennen kuin esittelen keittiön tarkemmin, kannattaa kuitenkin hetkinen tuijottaa tätä kuvaa. Se selittää kummasti remonttimme tarpeen...

Pientä fiksausta olimme köökiin tehneet jo aiemmin. Pari vuotta sitten uusimme isot kodinkoneet ja vuosi sitten tapetoitiin keittiön seinät uusiksi.

Koko vanilijanvalkoinen kööki tammijäljitelmätasoineen vaan tuntui vievän kaiken valon.

Lopulta alkoi keittiöiden kilpailutus. Kilpailutimme neljä eri firmaa. Päädyimme lopulta ottamaan uuden keittiön alkuperäiseltä toimittajaltamme, PETRA-keittiöltä. Syy valintaamme oli hyväksi todettu laatu ja PETRA-keittiöiden äärimmäisen ammattitaitoinen ja ystävällinen palvelu. Suosittelen!

Kilpailutimme hanat, altaat, liesituulettimen ja uudet pienkoneet viimeiseen tappiin saakka. Putkitöissä hyödynsimme ammattiatitoisia sukulaisia ja ystäviä ja kaiken raavaan fyysisen teimme itse. Näin säästimme 5000-6000e. Aikaa tämä tosin otti, sillä valmiiksi tehtynä keittiöremppa olisi vienyt muutaman päivän. Meillä tähän kului nyt nelisen viikkoa. TOSIN, viikko meni hiihtolomaillessa.

Lopputulos on vaivannäön arvoinen. Rungot pysyivät lähes samoina, mutta kaikki muut onkin sitten uutta.

Olen erityisen onnellinen pyöreästä altaasta, upeasta hanasta ja keittiön led-valaistuksesta työtasojen yllä. Tuohon yrttiruukkujen yläpuolelle tyttöni maalaa parhaillaan artisokka-maalausta. Siitäkin tulee ihana.

Pienkoneet hankimme Delonghin mallistosta. Mielestäni ne sopivat hyvin tähän tunnelmaan. Vanhat pienkoneet matkasivat esikoiselle Turkuun mikroa myöten.
 

Kaiken kiiltävän ja valkoisen rinnalle jätimme vähän rouheutta saarekeen muodossa vastakkaiselle seinälle. Tämä tuo korituolibaarijakkaroiden kanssa rentoa lämpöä tilaan.
Ja näin muuttui näkymä myös olkkarin puolelta keittiöön. Puun värinen laatikko siirtyi yläkertaan ja maalaamani banskulaatikot muuttivat alakertaan keinutuolin kaveriksi. AI ETTÄ TYKKÄÄN! Nyt on valoa ja keittiö vihdoinkin näköiseni. Tuntuu luksukselta kuulkaas kahdeksan vuoden odottelun jälkeen:)
 
Ihanaista pääsisäisen jatkoa teille kaikille!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Matkakuumetta ja vedetön 12h


Niin vaan vietetään täällä Villa Kardemummassa talvilomaviikon viimeistä iltaa. Viikko meni touhukkaan mukavasti, vaikka loppumetreillä meitä hieman vastusteli... Ehdimme ennen lomalle lähtöä vastaanottamaan keittiön uudet kaapit, hanat jne. ja hieman testailemaan niitä jo paikalleenkin. Sitten starttasimme Turkuun esikoisen luo. Esikoisen luona sisustelu jatkui tytön antaessa kiitettävästi toimintaohjeita. Siinä sai isi kiipeillä pitkin ja poikin valaisimia ja palohälyttimiä asennellen. Ikeassa teimme täydennysostoksia oikein kunnolla ja pientä sälää sekä tyttären että meidän koteihimme löytyi myös HM-homesta ja Kodin ykkösestä. Shoppailun ja remppailun lisäksi lilluimme kylpylässä ja nautimme Turun hyvästä ruokaravintolatarjonnasta. Kylläpä oli mukavaa.
 
Perjantai iltapäivänä tulivat sitten uudet tasot, jotka sopivat loistavasti paikoilleen. Harmiksemme vaan yksi osa puuttui ja pääsimme kyselemään sen perään vasta lauantaina. Olemme maksaneet kotiinkuljetuksen, joten oletamme, että viimeinenkin osanen toimitetaan meille alkuviikosta kotiovelle... No, tähän mennessä ainoa kommellus tapahtui sitten lauantai-iltapäivänä, kun mieheni isänsä kanssa alkoi irrottamaan vanhaa tiskiallasta ja hanaa ynnä asentamaan uusia vastaavia paikoilleen. Miehen isä on alan ammattilainen, mutta ajalta ennen kivikautta. Monenlaisten välivaiheiden jälkeen lopputulema oli se, että olimme lauantai-illasta sunnuntaihin klo. 15.00 täysin ilman vettä- hih! Haimme ison satsin pullovettä lähikaupasta ja hyödynsimme peseytymiseen uimahallia. Voin kuitenkin näin jälkikäteen sanoa, että olipa upea tunne käynnistää astianpesu- ja pyykinpesukoneet sekä vetää vessa tänään iltapäivän iloksi!
 
Remppa jatkuu hitaasti. Mies lähtee nimittäin huomenna pariksi päiväksi työmatkalle. Työn alla on vielä tasojen kiinnitys, vetimien asentaminen, silikonien laittaminen ja  sen puuttuvan palasen asennus. SITTEN pääsen sisustelemaan ja ennen kaikkea laittamaan kaikki tavarat paikoilleen. Hommaa on riittämiin, mutta lopputulos palkitsee ihan varmasti. keittiöstä on tulossa mielestäni oikein harmoninen ja kaunis.
 
Tässä kaaoksessa mieli harhaili jo ensi kesään ja Lontooseen. Kuva on Wikipediasta lainattu, mutta kiteyttää niin matkakuumeeni. Täällä kyhjötän parhaillaankin sohvan nurkassa ja yritän etsiä meille sopivaa hotellia. Lontooseen on taas päästävä heinäkuussa hengittämään. Se on perheemme ehdoton suosikki kaupunki. Kukas älykkö se sanoikaan : " Jos on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään."?
 
Onko teillä suosikki kaupunkikohteita ja miksi juuri ne ovat valikoituneet suosikiksenne?
 
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Villa kardemumma: Koti jo kahdeksan vuotta!




Minä ja perheen nuoriso jäimme talvilomalle perjantaina työ- ja koulupäivän päätteeksi. Mies liittyy lomalaisten onnekkaaseen joukkoon  huomenna. 
 
Perjantai-iltana se sitten iski- NOSTALGIA. Olemme nimittäin muuttaneet virallisesti Villa Kardemummaan kahdeksan vuotta sitten hiihtoloman alkajaiseksi. Kuopuksemme oli tuolloin kolmivuotias ja hurjan innoissaan muutosta. Saihan hän polkea pienellä traktorillaan ympäri uutta kotia. Esikoinen oli 12-vuotias esiteini, joka harrasti intohimoisesti kilpauintia ja vuorasi alta aikayksikön sinisen huoneensa Harry Potter julisteilla. Kahdeksan vuotias keskimmäinen halusi keltaiseen huoneeseensa paljon vihreää ja kaikki Littles Petshopit näkyviin leikkejä varten. Me kannoimme hikihatussa tavaraa huoneesta toiseen, sillä  heti maanantaina lähdin huoltajaksi uimareiden valmennusleirille Espanjaan. Vain mies ja kolmivuotias jäivät jatkamaan muuttoa.
 
Muistan onnen uudesta kodista ja tilasta. Muistan myös, miten harmittelin mielessäni jo tuolloin keittiötä, joka ei ollut yhtään mieleiseni. Myös voimakas keltainen tapeteissa sekä pesutilojen sinisyys hämäsivät. Kaikki oli kuitenkin hyvin tehtyä ja toimivaa. " Ajan kanssa teemme tämän oman näköiseksi", tuumasimme ja olimme niin onnellisia löydöstämme.
 
Mitäs kahdeksassa vuodessa sitten onkaan tapahtunut. PALJON! Esikoinen on kirjoittanut ylioppilaaksi ja opiskelee Turun yliopistossa. Ylihuomenna lähdemme auttelemaan häntä oman yksiön muuttofiksauksessa. Tuntuu niin ihanalta nähdä tyttyryy taas parin kuukauden tauon jälkeen. ( Turussa aion viettää tytyn kanssa koko päivän Ikeassa. Minulla on yksi A4- paperi täynnä hankintalistaa. Mies ja kuopus saavat ihan rauhassa polskia sen ajan Caribiassa.)
Keskimmäinen on kasvanut lukiolaiseksi ja maalaa yläkerran huoneessaan upeita töitä. Liikunta kuuluu edelleen tytön jokapäiväiseen elämään samoin kuin nuorempien uimareiden valmennus.
Meidän kuopus on nyt  vitosluokkalainen ja hän on muuttanut yläkertaan ison pojan huoneeseen, jonka seinillä komeilee Michael Phelpsin ( sen suurimman idolin) kuvat. Poika kasvaa pituutta niin hurjalla vauhdilla, ettei äiti oikein perässä pysy.
 
Koti on kokenut muutoksen jos toisenkin. Keltaiset tapetit ovat vaihtuneet maanläheisiin sävyihin ja siniharmaa kylppäri/kodinhoitohuone saanut maalipesun. Saunakin muuttui vahakäsittelyllä harmaaksi. Yläkerran keltavihreä makkari on nykyään pojan vasta rempattu vaalea valtakunta ja se sininen Harry Potter-makkari lukiolaisen huone. Senkin remppasimme viime kuussa. Yläkerran vessa odottaa kyllä vielä kipeästi päivitystä. Se on ka-ma-la:(
 
Pihakin on muuttunut hurjasti. Muuttaessamme tässä tontilla oli vain nurmi. Juu, nyt on vähän muutakin istutuksista kasvihuoneeseen. Minä kun rakastan tätä pihalla huseeraamista.
 
Eikä toki sovi unohtaa koira-asiaa. Muuttaessamme tänne meillä oli ihana paimenkoira Pate, josta jouduimme luopumaan pari vuotta myöhemmin aivokasvaimen vuoksi. Koirapula oli niin akuutti, että päädyimme hankkimaan uuden, terhakan perheenjäsenen. Rasavili on Villa Kardemumman aito rinsessa ja meille niin rakas!
 
Omakotitaloasuminen on jatkuvaa kunnostamista ja talon hoitamista. Sen olemme kyllä huomanneet. Huomennakin meille on tulossa samaan aikaan ilmastoinnin huolto/desifinointi ja kaukolämpömittarin uusinta. Niin ja toki meillä siis jyllää täällä tämä keittiöremppa hela tiden. Siinä kaikki on mennyt tähän asti ihan kivasti, paitsi että tasot saamme vasta perjantaina. TOIVON niin, että kööki on valmis viikolla 11.
 
Kuopuksen kanssa olemme sopineet, että kun uusi keittiö on valmis, raahaamme ekaksi yöksi patjat sen lattialle ja laitamme uudet ledivalot päälle. Sitten vaan nukahdetaan ihanan, uuden ja kauniin keittiön syliin.
 
Loppu vuodesta olimme tosissamme etsimässä rivaria/ kerrostalokotia, jossa olisi vähemmän tehtävää, rahan menoa  ja joka olisi ihan keskustan lähellä. Nyt se tuntuu ajatuksenakin hassulta. Kuka sitä nyt kotoaan mihinkään lähtisi?
 
Mukavaa alkavaa viikkoa ja IIIIIIHANAA lomaa teille, jotka lomailette!