.

.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Ahistaa!


Terveisiä Oulun Hupisaarilta. Kävin viemässä lukiolaisen aamuvuoroon ja jäin Rasavilin kanssa puistoon lenkille. Päätä piti tuulettaa monestakin syystä.

Meidän uimaripojalla on ollut viimeisen kuukauden ajan yllättäviä, allergiaan viittavia oireita. Olemme rampanneet lääkärissä. Hengitys ei kulje, ihoon nousee nokkosihottumaa ja väsy iskee rasituksen jälkeen musertavana. Sanomattakin on selvää, että hyvä uimari, joka rakastaa kilpailemista, on tosi maassa. Allergiatestit on käyty ja niissä paljastui koivu- ja pölyallergia. Eläinallergiaa ei onneksi ole, sillä sitä poika itse pelkäsi. PEF- mittaukset on tehty ja huomenna kuulemme lääkärin mielipiteen. Erot ennen lääkettä ja lääkkeen oton jälkeen olivat kuitenkin niin suuria, että terveydenhoitaja valmisteli meitä jo astma-lääkitykseen.

Olen itse allerginen monelle asialle ja tiedän, että kaikki on hoidettavissa. Minulla ja keskimmäisellämme on myös keliakia, eikä sekään ole mielestäni kummonenkaan juttu. Tätä kuopuksen astmaa kuitenkin pohdin nyt sydän sykkyrällä.

Poika on tällä hetkelläkin uimassa. Itkee ja ui, kun henki ei kulje normaalisti, eikä hän koe pääsevänsä omalle tasolleen. Me täällä kotona valistamme ja hoidamme: "Seppälälläkin on astma ja niin monella muullakin uimarilla. Nyt vaan odotetaan, että saadaan sinulle oikea hoito. Kyllä olo alkaa helpottua hoidon myötä ja pystyt taas uimaan, kuten ennen."

Oman lapsen polkua ei voi joka kiveltä silottaa. Silti tuntuu niin pahalta, kun näkee pettymyksen ja surun lapsensa kasvoista.

En ole koskaan itse ollut kilpaileva urheilija, mutta tiedän, miltä tuntuu, kun hengitys on tukossa ja "ahistaa ". En voisi silloin kuvitellakaan minkäänlaista suorituksen tekoa...

"Pienet lapset, pienet murheet", sanoi joku sukulaiseni minulle aikoinaan ja pelotteli kolmen lapsen murrosiällä. En kokisi asiaa ihan noin. Sen kuitenkin allekirjoitan, että äitiys tuo tullessaan elämänmittaisen suojeluhalun ja rakkauden omiin lapsiin.
 
Äitiys on valtavan iso lahja, mutta varjeles, miten tämä toisinaan suorastaan raapii vatsahaavan alkuja sisuksiin. Äidit: syökäämme laastaria ja puhaltakaamme toistemme pipeihin!

9 kommenttia:

  1. Voi että miten ihana tuo viimeinen lauseesi onkaan, tosiaan laastaria voisimme alkaa syömään ja puhallella voimalla, pipejä riittää!

    Sanotaan että pienet lapset pienet surut...oman lapsen sairaus ja diagnoosin saaminen ei ole pieni suru, se kaikertaa sielua jos mikä, odottaminen niin pienelle potilaalle kuin vanhemmille on raastavaa! Toivottavasti saatte diagnoosin ja kunnon lääkityksen niin lapsi pääsee harrastamaan taas täysillä ja nauttimaan! Asioilla on tapana järjestyä, vaikka odottavan aika on pitkä! Voimia!

    Hupisaari näyttää kauniilta paikalta!

    VastaaPoista
  2. Täällä astmaatikko vastailee. Kun lääkitys saadaan kohdilleen, on elämä sen jälkeen taas suht normaalia. Nyt siitepölyjä on niin paljon, että oireita on jopa ihmisillä, joilla niitä ei normaalisti ole. Olo varmasti myös helpottaa kun tämä aika on ohi. Onko pojalla jo kortisoonilääkitys avaavan rinnalla?
    Tsemppiä teille! Jos keliakia ei teistä ole juuri mitään, niin ei hoidettu astmakaan ole.

    VastaaPoista
  3. Voi sentään <3 Tsemppiä äidille ja pikkuiselle uimarille, toivottavasti hyvä lääkitys löytyy pian ja poika pääsee nauttimaan urheilusta! Täällä moniallergisena perheenä kompataan yllä kirjoittelevaa Outia! :)

    VastaaPoista
  4. Astman kanssa tulee toimeen kunhan saa sopivan lääkityksen. Itse olen aktiivi liikkuja ja minulla on ollut varhaisnuoruudesta saakka astma. Myös siitepölyallergia vaivaa. Futiksen pelaamista ja pelejä se ei aikoinaan haitannut sitten, kun tosiaan saatiin oikea hoito. Monta mitalia on voitettu astmaisenakin. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  5. Urheilevalla nuorella varmasti suru puserossa, ettei suuret haaveet toteudu. Mutta olen ihan valmis uskomaan edellä kommentoineita, että lääkkeistä tulee vielä iso apu ja tilanne rauhoittuu. Sydämestäni toivon teille voimia ja osaavia lääkäreitä.

    Itsellä oli hurja hengitystietulehdusten kierre ja lähes krooninen yskä pari vuotta sitten. Onnekseni astmaa ei todettu ja keuhkokuvakin oli puhdas. Mutta se "hyöty" oli sen hetkisen työpaikkani lääkärin tarkasta puuttumisesta, että sain lääkkeitä, joista on hyötyä jatkossakin, kun hevosyskä iskee.

    VastaaPoista
  6. Täällä myös yksi astmaatikko lapsineen, siinä se astmapiippu kulkee mukana kuin kännykin. Alku voi tuntua ahdistavalta, mutta jossain vaiheessa ainakin meillä se on vain osa elämää, kuten teillä tuntuu olevan tuo keliakia. Kuten Outikin sanoi, tuskin tuosta teille 'ongelmaa' tulee....
    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  7. Täälläkin kohtalotoveri, Juniori on ollut astmalääkityksellä ihan vauvasta lähtien. Astma on oikeasti vakava asia, mutta lääkityksellä hoidettavissa, ja niin kuin itsekin totesit, monella, monella huippu-urheilijalla on astma. Tsemppiä ja toivottavasti sopiva lääkitys löytyy!

    VastaaPoista
  8. No voihan harmi :( Toivottavasti saa oikeat lääkkeet. Moni urheilijahan potee astmaa, ei se ole maailman loppu.

    VastaaPoista
  9. Voi kurjuus! Aika yleinen, mutta harmittava vaiva. Toivottavasti saatte lääkityksen pian kohdilleen. Tsemppiä!

    VastaaPoista