.

.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Luvassa lupsakat lakkiaiset

Terveisiä täältä työleiriltä! Viime aikoina on ollut melkoisen kiireistä ja touhukasta tämä äiti-ihmisen arki. Omassa työssäni kevät on aina hektistä aikaa, mutta tänä keväänä muutokset työssä tekivät arjesta vieläkin tsäpäkämpää. Lisäksi kevät tuli niin rytinällä, että siitepöly ryöpsähti infernaaliselle tasolle, eivätkä lääkkeet tuntuneet tepsivän. Menetin siis ääneni reiluksi viikoksi.
Huumorintaju oli tiukalla, mutta sitten saimme positiivisia uutisia: meille tulee lakkiaiset!
Keskimmäisellämme on vaikea lukivaikeus, joten hän on todellakin taistellut tiensä läpi lukion kieliopintojen. Hän puhuu ja ymmärtää vieraita kieliä mukavasti, mutta kirjallinen tuottaminen on todella työlästä. Lisäksi esim. sanakokeet ovat olleet yhtä tuskaa, sillä hän ei voi muistaa/osata sanan oikeaa kirjoitusasua. Voitte vaan kuvitella, millainen riemuvoitto oli, kun englanti meni ensi yrittämällä läpi! 
Tytön lahjakkuus on kuvataiteissa ja juuri tällä hetkellä hän on lähdössä viimeisen vaiheen valintaleirille kuvataiteilijaopintoihin. Luvassa on vielä tämänkin jälkeen yhdet valintaleirit ja sitten vaan pidämme peukkuja. Tyttö olisi kyllä paikkansa taideopinnoissa ehdottomasti ansainnut.
Minä puolestaan keskityn nyt töiden jälkeen lakkiaisherkkujen valmistamiseen. Pakkanen on pullollaan suolaisia piirakoita. On feta-pinaatipiirasta, kana-tacopiirasta sekä jauhelihapiirasta. Lisäksi olen tehnyt coctail-karjalanpiirakoita, joita aion laittaa esille sekä lohi että kasvistäytteellä.
Täytekakkupohjat olen jo leiponut samoin kuin pikkuleivät. Vielä pitäisi leipoa pari sitruunajuustokakkua sekä pavlovapohjat. Tytär lupasi tehdä myös ihanan suklaakakun, kunhan leiriltä perjantaina kotiutuu.
Innostuin myös tekemään pitkästä aikaa raparperisimaa alkoholittomaksi juomaksi. Ensi viikolla pitänee toki hakea myös muutama kuoharipullo tervetuliaismaljojen varalle.
Vaatetusta mietin tasan sen verran, että tuunasin vähän vanhaa leninkiäni ja ostin uudet korkkarit. Päivänsankarilla toki on uusi, upea puku ja kengät, mutta me muut luotamme vanhoihin vermeisiin ja kierrätykseen
Nyt siis vielä juostaan hiki hatussa ja yritetään saada kaikki valmiiksi. Luotan siihen, että H- hetkenä meillä on luvassa LUPSAKAT LAKKIAISET ja aurinko paistaa:

Mitenkäs teillä muilla? Onko luvassa lakkiaisia tai vaikka rippijuhlia? Millaisia juhlajärjestelyjä siellä tehdään vai käytättekö pitopalvelua? Olisi kiva kuulla touhuistanne!

Ihanaa illan jatkoa teille kaikille!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Myytävänä hirsiunelma maaseudun rauhassa- tartu tilaisuuteen!


Kempeleen Juurussuolla, 20 minuutin ajomatkan päässä Oulun ydinkeskustasta, on myynnissä tämä ihana, linnamainen hirsiunelma.
Talossa on kolme kerrosta, joista ylimmäinen on torni. Se soveltuu loistavasti sekä lintubongarille että tähtitaivaan tutkiskelijalle. Onpa tilaa käytetty myös taiteilijan maalauspaikkana.
Talo on valmistunut vuonna 2002 ja siinä on asunut alkuperäinen rakennuttajapariskunta, jonka mies oli kuvataiteilija. Talo on uniikki sekä sisä- että ulkoratkaisuiltaan ja hivelee sisutuksellista mielikuvitusta. (Minä näen mielikuvissani talossa kuultomaalatut seinät ja helmenharmaat lattiat. Toki joihinkin kohtiin jättäisin tummat hirsiseinät kontrastiksi. Talon rouva käytti lattioilla aitoja taljoja. Katossa hän piti kristallikruunuja. Talo toimi monien ihanien tapahtumien ja juhlien tunnelmallisena pitopaikkana.  Kerran eräs pienokainen totesi " Tämä on se suuren tonttukirjan ihana koti!"   )

Nyt tämä tunnelmallinen talo etsii uusia asukkaita. Pihalle saa loistavasti rakennettua kasvihuoneen ja ison kasvimaan tai vaikkapa koirahoitolan! Minä rakentaisin sinne pihasaunan ja kylpytynnyrin heti ensi töikseni. Talo sopisi myös ympärivuotiseen lomakäyttöön, sillä Oulunsalon lentokentällekin matka taittuu tuossa 20 minuutissa. Juurussuolla lomailijaa hellisivät mahtavat marjastus- ja sienestysmaastot, rauhalliset maalaismaisemat sekä Oulu kaikkine vapaa-ajanviettomahdollisuuksineen.

Talo on OP-kiinteistökeskuksen välitettävänä ja välittäjänä toimii Tuomas Lähdesmäki p. 040 1531661.

ESITTELY TALOLLA ON SUNNUNTAINA, 20.5 KLO. 12-12.30.

Nyt vaan kaikki katsomaan talon  kuvat OP:n sivuilta ja niiden innoittamina menkäähän näyttöön ja tehkää tarjous. Velaton myyntihinta on 169 000e, mutta tarjouksesi avaa keskustelun hinnan suhteen. Nyt on tärkeintä saada tälle ihanuudelle rakastavat ja talosta huolehtivat uudet omistajat!

TÄTÄ VINKKIÄ SAA MIELELLÄÄN JAKAA JA KIERRÄTTÄÄ KAIKILLE TALON/LOMAPAIKAN ETSIJÖILLE!
MIELELLÄNI VASTAILEN MYÖS TÄÄLLÄ BLOGISSA KYSYMYKSIINNE TALOON LIITTYEN.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Kun KonMari lähti lapasesta


Kahdestoista vuosi Villa Kardemumman onnellisina asukkeina pyörähti käyntiin maaliskuussa. JESTAS! Missään emme ole aiemmin asuneet näin pitkään ja tyytyväisinä. Tämä on meidän rakas koti, johon esikoinenkin aina tyytyväisenä palaa lomillaan. Kun muutimme tänne, tytöt olivat pieniä alakoululaisia ja kuopus parivuotias. Nyt esikoinen on 22, keskimmäinen 18 ja kuopuskin kohta 14! Ei ihme, jos varastot ovat pullollaan lasten kasvun myötä ylimääräiseksi jäänyttä urheilutarviketta, koulupöytää ja lelua. Toki rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että sinne on tumpattu myös lukuisten remonttien loppuromppeet ja ne huonekalut, joita ei ehkä käytetä seuraavaan ikuisuuteen, mutta joista ei raski luopua.
Meillä on luvassa todennäköisesti lakkiaiset tänä keväänä ja juhlan innoittamina päätimme tehdä kunnon inventaarion kodissamme. Aloitimme jo pari kuukautta sitten siivoamalla kaikki vaate- ja liinavaatekaapit. Kierrätykseen lähti kolme jätesäkillistä tavaraa ynnä kaksi mattoa. Seuraavaksi vuorossa oli keittiötarpeisto, josta keskimmäiselle lähti opiskelukämppää varten monenlaista hyödykettä mukaan. Vähitellen siirryimme varastoihin, joista kierrätykseen ja lahjoitukseen lähti valtavasti koriste-esineitä ja huonekaluja. Remonttikrääsää ym. saimme kasaan neljä jätesäkillistä. Lopuksi oli pihan vuoro ja silloin päädyimme vaihtolavaan. Kaadoimme pari puuta. Leikkasimme aidat ja huolsimme pensaat ja omenapuut. Haravoimme ja kuopsutimme koko pihan. Vaihdoimme istutuslaatikoiden mullat jne, jne. LAVA TULI TÄYTEEN! Piha on ihana ja kotonakin on helpompi löytää tavarat, kun ylimääräiset on karsittu. Hirveä työ tässä oli, mutta kyllä kannatti!


Himppasen ylikierroksille hommassa taas mentiin ja nyt olemme sitten voimiemme tunnossa laittaneet kaikkea muutakin kesä- ja juhlakuntoon. Sää on hellinyt meitä oululaisia, joten kiva tässä on ollut pihalla touhuta. Terassi sai  tänä kesänä kalusteeksi korituolit, joille heitin lampaantaljat pehmikkeeksi. Tarjoilupöytä on Annon vanhaa mallistoa, mutta edelleen kuin uusi. Tässä on aamuauringossa ihana istuskella aamukahvilla. Testattu on ja tuntui melkein siltä, kun olisi jo lomalla!

Sisällä emme ole malttaneet kuin pyörähtää, joten salaatit ovat toimineet nopeina lounaina. Välillä niissä on mukana kanaa tai kalaa, jotta nälkä pysyisi pidempään loitolla. On se jännä, miten ulkona touhuaminen tekeekin nälkäiseksi. Tässä muuten kulhossa kana-tacosalaatti.

Pahaksi onneksemme kasvihuone sai osumaa viime talven tuulista ja tuiskuista. Mies on ansiokkaasti kasvaria minulle korjaillut, mutta voi olla, että tämä on viimeinen kesä kasvarielämää. Nyt kuitenkin pesimme sen ikkunat, laitoimme matot lattioille ja uudet istuintyynyt ruokailuryhmään. Tänä kesänä kasvarin saa täyttää ruusujen tuoksu. Toki viljelylaatikkoihin tulee myös perinteiset yrtit ja chilit ynnä ruccolaa.
Hillittömään KonMaritus ynnä remppailuintoomme kuului myös yhden vanhan pöydän entisöinti. En edes muistanut tuota rotiskoa, mutta nyt olen saanut sen uuteen uskoon. Odottakaas vaan, laitan siitä  myös tänne kuvia.
Ai niin, Rasis pääsi hyörinässämme sotkemaan itsensä  asuinalueemme viimeisen lumivallin lähistöllä olevaan mutalammikkoon. Voi sitä surkeutta ja ulinaa, kun koiruliini joutui armottoman puunaukseni kohteeksi!

Maaria



keskiviikko 2. toukokuuta 2018

En ole koskaan...


Tämä haaste on napattu Sarilta " My sweet home"-blogista ja on sopivan kevyt hömppähaastis pitkän blogitauon jälkeen. Tätä tehdessä hymyilytti ja mieleen tuli monta ikimuistosta sattumaa. Pitemmittä puheitta:

MÄ EN OLE KOSKAAN


- pitänyt sukkahousuista. Ovat taatusti jonkun naisvihaajan  julma juoni!
-  juonut ainuttakaan tuopillista olutta. Maku vaan ei nappaa.
- värjännyt hiuksiani vaaleiksi.
- syönyt suklaalevyä kerralla ( YÖÖÖK!)
- oppinut kunnolla ajamaan autoa. Olen potentiaalinen Suomen surkein kuski...

MÄ EN OLE KOSKAAN:

- nukkunut liian pitkään ja myöhästynyt sen vuoksi töistä
- juhlinut aamu kuuteen. Olen toivottoman iltauninen.
- jättänyt läheisiäni  pulaan
- säästellyt KIITOS ja ANTEEKSI- sanoja
- lakannut rakastamasta miestäni ja lapsiani

MÄ EN OLE KOSKAAN


- kyllästynyt matkailuun
- väsähtänyt uuden oppimiseen
- uupunut niin, etten ole nähnyt ympärilläni edes pieniä ilon pilkahduksia
- päästänyt itseäni helpolla. Mistään. ( Tämä ei kyllä ole välttämättä ollenkaan hyvä juttu!)


MÄ EN MYÖSKÄÄN OLE KOSKAAN


- ymmärtänyt kauhuleffoja tai heavy-musiikkia
- kestänyt epäsiistiä tai rumaa kotia ( sisustelu ja kaunis koti on ilo)
- osannut tehdä gluteenittomia HYVIÄ korvapuusteja
- lakannut nauttimasta kaikista elämää sulostuttavista herkuista ja tummapaahto kahvista

Elämää sulostuttavia ja rajusti hihityttäviä asioita teidänkin keskiviikkoonne toivottaa: Maaria

tiistai 1. toukokuuta 2018

Takana raskas talvi. Edessä voimaannuttava kesä.


Keväiset terveiset Villa Kardemummasta ja kiitos teille kaikille, jotka olette blogitauon aikana kyselleet kuulumisiani. Talvi on ollut suunnattoman raskas ja surun täyttämä, joten voimia blogin päivittämiseen ei kerta kaikkiaan ole löytynyt.
Minua kohtasi siis suuri suru. Menetin molemmat vanhempani ja lapseni näin ollen isovanhempansa. Suuret persoonat jättävät jälkeensä suuren ikävän ja kaipauksen...

Vähitellen ikävä alkaa muuttaa muotoaan ja nyt jäljellä on lempeä kaipaus. Kevätaurinko lämmittää ja mielessä alkaa olla monenlaisia onnea ja iloa tuovia asioita. Oma energia ja kokonaisavaltainen hyvinvointi ovat vähitellen normalisoitumassa ja jaksan taas tehdä muutakin, kuin paiskia töitä ja suorittaa opintojani. Tuntuu niin hyvälle!

Vieläkö siis jaksatte kulkea Villa Kardemumman polulla mukana? Monenlaista uudistusta on mielessä ja niistä olisi kiva jutustella teidän kanssanne.

Aurinkoa arkeenne toivottaen: Maaria