.

.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Reppureissu Köpikseen


Keskimmäisemme toivoi ylioppilaslahjaksi reppureissua kanssani johonkin kaupunkiin. Pitkällisen harkinnan ja rahojen laskemisen jälkeen päädyimme Kööpenhaminaan, josta meillä kummallakaan ei ole aiempaa kokemusta. Lontoo, Barcelona, Tukholma tai Gdansk eivät tällä kertaa tulleet kysymykseen, sillä halusimme reppuinemme "valloittaa uuden maan kamaran".
Reppureissut ovat hauskoja, koska kaiken tavaran täytyy mahtua cityrinkkaan ja turha hienostelu kannattaa jättää kotiin. Repparilla nautitaan elämyksistä ja hyvästä ruuasta, mutta kaikesta muusta pihistellään.
Mekin starttasimme ensimmäisen välin Oulu-Helsinki Onnibussin yövuorolla. Otimme muka hieman tilavammat paikat yläkerran keulasta, mutta kuten kuvasta näkyy, minun 168,5 cm naisihmisen koivet olivat jo armottomasti liian pitkät  tuolle paikalle. No, yö meni nopeasti tytön kanssa jutustellen, joten ei auta valittaa.
Onnibussi maksoi meiltä kahdelta hurjat 36 e, joten tämä jos mikä oli puhdasta säästöä.

Hotelliksi valitsimme Vesterbron alueelta Cabin Skandinavian, joka mainostaa itseään sloganilla " All you need for sleeping". Hotelille on kätevä tulla suoraan lentokentältä metrolla ja jäädä FORUM asemalla pois. Siitä on reilu viiden minuutin kävelymatka  majoituspaikkaan. Harkitsimme myös hetken hostellia, mutta tässä kohdassa minuun iski mukavuudenhalu: rouva 46v haluaa nukkua jo kunnon sängyssä:)
Lennot meiltä kahdelta Norskilla Köpikseen ja takaisin maksoivat noin 300 e ja kuuden yön majoitus Cabinissa noin 650e.
Hotellista täytyy vielä sanoa, että huoneet olivat nimensä mukaisesti pieniä, mutta sängyt erinomaisen hyvät. Hotelli oli myös niin hiljainen, että minäkin herkkäunisena nukuin todella hyvin. Parina aamuna ostimme hotellin aamiaiselle lipun. Piletti maksoi 10e/hlö. ja aamiaisella sai pyydettäessä gluteenittomia vaihtoehtoja.

Kööpenhaminassa ilahdutti kaupungin siisteys ja ihmisten avoimuus. Toki ilahduttavaa oli myös se, että gluteenitonta ruokaa oli saatavilla kaikkialla. Tytär on kasvissyöjä, joten myös gluteeniton kasvisvaihtoehto löytyi aina.

Kaupungin pienet sivukadut olivat jotenkin niin ihanan kutsuvia ja värikkäitä, että niiden kiertelyssä aika hurahti aina siivillä. Sää oli ihan ok, noin 20c ja puolipilvistä. Topilla ja kevyellä neuletakilla pärjäsi vallan mainiosti.
Me molemmat olemme kiinnostuneita historiasta ja taiteesta, joten halusimme ehdottomasti tutustua yhden päivän ajan Ny Carlsberg Glypotekiin. En tarkalleen muista Glypotekin lippujen hintaa ( n.15e/hlö?), mutta täällä nekin eurot menivät oikeaan osoitteeseen. Paikka oli ihan mielletön ja täynnä hienoja aarteita: mm. muumioita, antiikin taidetta ja upeita ranskalisia ja tanskalisia maalauksia.

Kaiken keskellä oli kaunis välimerenhenkinen talvipuutarha lasikattoineen.
Glypoteekissa, talvipuutarhan reunalla, oli myös oma pieni kahvio, joka tarjoili kuumia ja kylmiä juotavia sekä kevyttä lounasta. Me tyydyimme tällä kertaa jääkahviin, sillä olimme suuntaamassa kaupungille syömään todella herkullista wok-ruokaa- nam!

Yhtenä aamuna suuntasimme Vesterbrossa sijaitsevaan Granola-kahvioon, josta olin lueskellut etukäteen paljon hyvää. Granola on kaupungin ainoa paikka, jossa valmistetaan aamiaiselle perinteistä tanskalaista marjapuuroa sekä muita tanskalisten puuroherkkuja. Aamiaislistalta löytyy paljon muutakin hyvää. Me valitsimme tällä kertaa luomukaurapuurot, joiden päällä oli paljon omenaa, banaania, kookosta ja pähkinää. Kyytipojaksi tilasimme tuorepuristetut appelsiinimehut ja tummapaahtokahvia. Olipa ihan järjettömän maukasta. Samalla päätimme käydä Kööpenhaminan museossa, mutta nyt tiedoksi kaikille: SE EI OLE ENÄÄ AUKI VESTERBROGADELLA. Paikka on surullisen autioitunut. Noh, se ei meitä hidastanut sillä kävelimme sujuvasti takaisin Köpiksen keskustaan ja kansallismuseoon, joka myös oli kaunis ja mielenkiintoinen paikka. Glypoteekin rinnalla tosin mikään ei oikein enää tuntunut miltään...
Matkalla Nyhavniin eksyimme hieman, mutta niin olivat eksyneet monet muutkin turistit. Siellä sitten kiersimme porukalla ympyrää ja yritimme opastaa toisiamme oikeaan paikkaan. Löysimme myös perille ja onhan se nyt näkemisen arvoinen paikka!
Rakennukset ovat somia kuin nukkekodit ja värimaailma oikein hehkuvan herkullinen. Voin vain kuvitella, miltä tuolla näyttää pimeinä syysiltoina- aah!
Kävimme myös kauppahallissa, sillä meille oli kerrottu sieltä löytyvän hyvää vegaanista ja gluteenitonta ruokaa.  paikka oli toki muutoinkin niin näkemisen arvoinen, että suosittelen lämpimästi.
Söimme kauppahallissa ( Torvehallerne) todella maukkaat, gluteenittomat vegaanipaninit marjasmoothien kera. Jälkiruuaksi tilasimme tätä herkullista hedelmämössöä, joka näyttää hurjalta, mutta maistui todella hyvältä. Reissulla tuli syötyä myös paljon sushia sekä wok-ruokia. Hyvää oli.

Toki hieman myös shoppailimme. Keskustan Magasin du Nordista löytyi kaikkea mahdollista muodista sisustukseen ja Urban Outfittersilla viivähti tovi, sillä kuopuksemme oli laittanut minulle ostoslistaa mukaan. Ostin myös muutaman kivan jutun kotiin eri sisutusliikkeistä.
Lentokentällä täydensimme tytön kanssa vielä hieman meikki ja hajuvesivarastojamme.

Mukava reissu oli ja suosittelen lämpimästi Kööpenhaminan tourneeta kaikille. Me varustauduimme reissuun kunnon lenkkareilla, mikä olikin loisto juttu, sillä askelmittareiden mukaan kävelimme 13-16km päivässä. Vaikka söimme kuin pienet possut, paino ei noussut kummallakaan.
Nyt olemme  välilaskulla kotona ja pyykkäämme. Seuraavaksi kutsuu miehen ja kuopuksen kanssa Tukholma ja loppukesästä lähdemme vielä Norjaan retkeilemään.
KYLLÄ LOMA ON IHMISEN PARASTA AIKAA!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Remppasuunnitelmia syksyn/talven varalle


Kirpparikeiju kertoi blogissaan pitävänsä valokuvista, joissa on näkymiä huoneesta toiseen. Tänä aamuna viikkailin puhtaita pyykkejä kodinhoitohuoneessa ja huomasin, että voisin kokeilla tuota samaa ajatusta ja napata kuvan kodarista kohti ruokailutilaa. Oikealle menevä ovi johtaa ruokailuhuoneeseen, jonka mieheni kanssa teimme meille viime talvena. ( Sitä en olekaan vielä täällä blogissa esitellyt.) Siitä tuli mielestämme oikein ihana.
Suoraan edessä on eteisaula, johon sain vihdoin vaihdettua tapetin lakkiaisten alla. Samoin sain entisöityä peilin alla olevan vanhan pöydän. Minusta se istuu paikalleen oikein mallikkaasti. Seuraavaksi näkyykin sitten vähän olohuonetta ja peikonlehteä ja viimeiseksi ruokailutila, johon teetin piirustusteni mukaan puusepänverstaalla reilu vuosi sitten tuon ihanan koivupöydän. Tykkään siitä edelleen valtavasti!
Tätä blogia pidempään seuranneet tietävätkin, että remppailu on minulle mieluinen harrastus. Teen vähän väliä pieniä kunnostus- ja pintaremontointeja tai entisöin jotain huonekalua. Se auttaa minua rentoutumaan ja esteetikkona nautin kauniista lopputuloksesta.
Viime kesänä huoltomaalasimme talomme ja se oli niin valtava urakka, että pitkään aikaan ei remonttipeukaloa kutissut. No, saimme kuitenkin värkättyä meille ruokailutilan.
Nyt alkukesästä olen katsellut kotiamme " sillä silmällä" ja listaillut fixaustarpeita. Listauksia rakastavana ihmisenä jaan teillekin tämän ilon:

* kuopus muuttaa keskimmäiseltä tyhjenevään huoneeseen ja me muutamme kuopuksen    huoneeseen-> molempien huoneiden tapetointi
* alakerran wc:n altaan ja allaskaapin uusiminen sekä tilan maalaus ja tapetointi
* yläkerran wc:n allaskaapin ja peilikaapin uusiminen sekä tilan maalaaminen
* ulko-oven uusiminen.

Erityisen innostunut olen meidän tulevasta makuuhuoneestamme, sillä tähän asti olemme nukkuneet talomme pienimmässä huoneessa. Nyt tilanteeseen tulee kerralla iso muutos, sillä tulevassa makkarissamme on 19,5 m2. Ihanaa!
Tapetit olen valinnut jo aikoja sitten valmiiksi. Samoin verhot ja matto on jo mietittynä. Kauniita kesäpäiviä en kuitenkaan aio remontille uhrata, vaikka hieman mieli tekisikin. Syksyn ja sateiden saapuessa tällaiselle puuhastelulle on aivan loistavasti aikaa ja mielikin piristyy, kun saa toteutettua luovuuttaan.
Mitä teidän remonttirintamalle kuuluu, vai onko kaikki jo valmista? Kysyisin teiltä myös vinkkiä muhkean, valkoisen päiväpeitteen löytämiseksi 160cm leveään parisänkyyn. Mistä kannattaisi katsella? 

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Puhutaanpa makkarasta, VATSAMAKKARASTA!


Aikalailla vuosi sitten alkoi vanhempieni vakava sairastelu. Meille siskoksille se tiesi yövalvontaa, suruja ja huolia. Tätä blogia seuranneet muistanevatkin, että talvi oli surujen talvi...
Ihmiset reagoivat suruun eri tavoin. Minä reagoin itselleni hyvin tyypilliseen tapaan SYÖMÄLLÄ.

Havahduin tilanteeseen toukokuun puolissa välin, kun siivosin vaatekaappeja. En kertakaikkiaan näyttänyt itseltäni  missään kesävaatteessani. Puntarilla käynti paljasti karmivan totuuden: painoa oli tullut vuodessa lisää KAHDEKSAN kiloa. ( Tein Sara Forsbergit, vai oliko se niin, että Sara lihoikin 13kg?)

Paino tuli hiipien. Kun itketti, suklaa auttoi. Kun hermostutti, söin chipsejä. Muutoinkin tuntui vähintään kohtuulliselta palkita itseään milloin mistäkin syystä hyvällä ruualla. Jos tästä nyt jotakin positiivista yrittää hakea, niin ainakin se, etten missään vaiheessa ole jättänyt liikkumista. Olen ulkoillut, käynyt kuntosalilla ja hyödyntänyt arkiliikuntaa joka päivä. Askelia päivääni tulee helposti 13-15000. 

Ylioppilasjuhliin leivoin valtavasti herkkuja, mutta maistelin niitä vain vähän. Nyt on menossa kahdeksas päivä tiukempaa ruokailua ja olo alkaa pikkuhiljaa tuntua seesteisemmältä. Näin keliaakikkona oli helppo jättää leipä pois kokonaan ja siinä samalla myös leivotut herkut. Sokerinhimo on kuitenkin melkoinen ja irtokarkit pyörivät viimeksi eilen ennen nukahtamista verkkokalvoillani. On se jännä, miten ihminen voikin jäädä riippuvaiseksi noinkin turvalliselta tuntuvaan asiaan kuin sokeri.

Myös kahvinjuonnin olen jättänyt minimiin ja litkinyt vihreää teetä. Muutoin mennään tavallisella kotiruualla, runsaalla liikunnalla ja kovalla motivaatiolla. Tavoitteena on saada nuo extramakkarat pois syyskuun puoleen väliin mennessä, eli mitään superdiettejä en todellakaan aio harrastaa. Näin 46-vuotiaana sitä tuntee jo kehonsa ja tietää, että pikalaihdutus tuo kilot äänennopeudella takaisin.

Olo on siis varsin toiveikas ja haaveilen jo syksyä ajatellen uusista farkuista ja itseni näköisestä minästä. Minä pystyn tähän!


ps. Ai miksikö Rasavilin kuva on tuossa alussa? Rotumääritelmän mukaan Corgit ovat taipuvaisia pulskuuteen, sillä ne rakastavat herkuttelua. Koira ja emäntä ovat siten tässäkin asiassa varsin samanlaisia:)

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Herkulliset yo-juhlat takana


Terveisiä täältä kukkien keskeltä! Kotona tuoksuu huumaavalle, sillä keskimmäisemme yo- juhlien jäljiltä meillä on joka huoneessa ruusuja, neilikoita, inkaliljoja ja ihania pioneja. Päivänsankari itse on jo toisella, jatko-opintoihin liittyvällä valintaleirillä, jonne hän lähti heti sunnuntaina, juhlien jälkeen. Voin kertoa, että tyttö on aika väsynyt.
Juhlat sujuivat kerrassaan hyvin ja tyttö sai koulun lakituksen yhteydessä kaksi stipendiä. Olen niin ylpeä! Jos joku siis koskaan tulee kertomaan, että vaikean lukivaikeuden vuoksi ei voinut tehdä sitä tai tätä, voin vain todeta " vaikea lukivaikeus voi olla hidaste vaan ei totaalinen este!". Motivaatio ja luja tahto näyttää vievän vaikka läpi harmaan kiven.

Olisin niin halunnut liittää tänne blogiini muutaman kuvan kauniista tyttärestäni, mutta päivänsankari kielsi sen ehdottomasti. Hän kun ei laita omaa kuvaansa itse mihinkään sosiaalisessa mediassa. Kunnioitan tytön päätöstä ja totean, että tuohon ihan postauksen loppuun liitän tytön  maalaamasta yo- juhlien kutsukortista kuvan. Päivänsankari on osannut hienosti maalata omakuvansa kortteihin.
Keskityn nyt sitten vain kertomaan tarjottavista. Minulle kävi perinteinen, eli valmiista kahvipöydästä ei nyt sitten tietenkään ole kuvia, eikä suolaisista tarjottavista. Päivä meni vauhdikkaasti ja kaikkien kanssa jutellen, joten kuvaaminen unohtui kokonaan. Joitakin kuvia sentään räpsin.

Näitä gluteenittomia sitruunajuustokakkuja tein kaksi. Koristeluun käytin tuoreita marjoja ja mantelijauhoihin tehtyjä macaronseja. Kakku oli mielettömän hyvää!



Tähän väliin täytyy tilaa antaa koko leivontaprosessin laaduntarkkailijana toimineelle Rasavilille. Koirarouva jaksoi hienosti päivystää juhlan ajan pihamaalla ja ilmoittaa äänekkäästi jokaisen vieraan saapumisesta. Toki hän sai osakseen mittavat määrät rapsutusta, ihailua ja herkkuja. Ei hassumpi päivä siis!

Perinteisen, mutta gluteenittoman täytekakun koristelin vanilijavaahdolla, mustikoilla, suklaalastuilla ja itse tehdyillä mustikkamarengeilla. Tämäkin oli herkkua.

Tuolla kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy toinen isoista, tavallisista täytekakuista. Näiden koristelussa luotin yksinkertaisuuteen ja perinteiseen valkolakkiin. Makeissa meillä oli tarjolla myös suklaajuustokakkua, pari nakukakkua, prinsessakakku ja kuivakakku sekä paljon erilaisia pikkuleipiä. Suolaisella osastolla tarjosimme pinaattifetapiirasta, kanatacopiirasta, kasvispiirasta sekä coctailpiirakoita lohi- ja porotäytteillä. Kaikkea löytyi myös gluteenittomana. Tarjottavaa oli todellakin riittämiin ja nyt allekirjoittanut tasoittelee pari seuraavaa viikkoa syömisiään. Tuli herkuteltua ihan liikaa- TAAS!

Ja tässä siis tuoreen ylioppilaan itsestään maalaama kutsukorttikuva. Tässähän se on, meidän ihana päivänsankari!