.

.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Ruokailutilan päivitys tähän päivään


Meillä on ruokailuhuone, joka on todellakin tarpeeseen silloin, kun koko perhe kokoontuu useamman kerran vuodessa juhlistamaan pyhiä tai muutoin vaan jälleennäkemistä. Tämän tilan tarpeellisuuden olemme todenneet monesti myös ylioppilasjuhlien ja vaikkapa kandi-kahvien äärellä. On ihanaa koota perhe ja ystävät juhlimaan. FOOD IS LOVE!
Pöytä on minulle erityisen rakas, sillä sen molemmissa päissä ovat aikanaan syöttötuoleissaan istuneet meidän lapset ja paukuttaneet pöytää lusikoillaan. Pöydässä on mahtavia koloja ja elämän jälkiä muistoineen.
Tuoleja sen sijaan olen pitänyt hankalina alusta saakka ( 22-vuotta!). Ne toki kuuluvat ryhmään, mutta niissä ei kerta kaikkiaan jaksa istua pitkää iltaa. Peffan alle täytyy hakea tyynyä ja selkään vilttiä pehmentämään istuma-asentoa.
Nyt haluaisin keventää tilan ilmettä muutoinkin. Tuo astiakaappikin tuntuu niin kovin raskaalta, vaikka tarvitsenkin sellaisen ehdottomasti tuohon tilaan. Se kun kätkee sisälleen juhla-kattauksenamme toimivan TAIKA-astiaston.
Valaisimena tilassa on joitakin vuosia sitten korista tekemäni kattolamppu, mutta nyt mielin sinne jotakin keveämpää tuon perinteisen pöydän vastapainoksi. Pauli Partasen Laguna meillä on jo eteisaulassa ja se voisi olla yksi vaihtoehto. Innoluxin Tuomas- valaisin voisi  myös olla kiva vaihtoehto tai sitten Yki Nummen Lokki, joka meillä jo on ruokailuerkkerissä.

Tuoleja olen myös etsinyt hiki hatussa. Tavoitteenani on, että itsenäisyyspäivän illallinen syödään rauhassa UUSILLA tuolilla istuen. Veken kalusteen FOX-tuolit kiinnostavat tällä hetkellä eniten, mutta olen kovin arka ostamaan netti-myymälöistä mitään. Onko teillä kokemusta kyseisestä liikkeestä? Valikoima siellä näyttää oikein kivalta.

Tilan taulut ovat taiteilija-isäni maalaamat ja pysyvät kyllä ikuisesti paikoillaan samoin kuin tilassa olevat isot kultapalmut ja muut viherkasvit. Keveys ja päivitys tehdään nyt vaaleilla, uusilla tuoleilla, valaisimella ja ehkäpä myös matolla, jos sellainen osuu kohdalle. Saapas nähdä, onnistunko ja millä aikataululla. Sormet syyhyten tässä pohdin, mistä projektin aloittaisi:)


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Matkavinkkinä ihana HAILUOTO


Instassa minua seuranneet ovatkin nähneet jo päivityksiäni viime viikkoiselta työmatkaltani Hailuodosta. Pääsin erään hankkeen puitteissa syksyiseen saareen ja majoittumaan ihanaan Luotsi-hotelliin.
Hailuoto on saari Oulun kupeessa ja sinne matkataan tällaisella lautalla. Matka mantereelta saareen kestää puolisen tuntia ja on itsessään jo melkoinen elämys. Saaressa on upea luonto ja maisemat sekä kesäaikaan valkoinen, puhdas ja pitkä rantaviiva- AAH!
Saaren toisessa päässä sijaitseva Luotsi-hotelli tarjoaa majoituksen ohella huippu herkullista ruokaa.

Saaressa asuu kuulemani mukaan 1500 henkilöä vakituisesti. Sieltä löytyy peruskoulu, päiväkoti, terveyskeskus ja lähikaupat. Loma-aikoina väkimäärä lisääntyy toki mukavasti, mutta saari on silti säilyttänyt omaleimaisuutensa ja puhtautensa. Kuulin myös, että viime vuosina saareen on muuttanut enemmän luovien alojen nuoria perheitä, jotka pystyvät tekemään töitään tarvittaessa myös etänä. 
En ihmettele. Saaren rauha ja kauneus tekevät hyvää sekä sielulle että ruumille.

Rannassa kulkee puiset polut, joita pitkin kelpaa astella ja ihailla ympäröivää luontoa. Luotsi-hotellin ja majakan takan ovat kalastajien veneet ja tuvat ja saapa sieltä ostettua tuoretta kalaakin kotiin vietäväksi, jos sattuu oikeaan aikaan paikalle. Saaressa on loistavat marjastusmaastot ja itse ostan Oulun torilta aina vain Hailuodon mustikkaa. Sen maku on jotenkin niin syvä ja pehmeä.
Pääkaupunkiseudulta tulleet hanketoimijat ihastuivat paikkaan valtavasti ja heistä muutama päätti varata jo nyt majoitusta kesää 2019 varten hotelliin. En ihmettele. 
Minun edellisestä käynnistäni saaressa oli kulunut jo vuosia, mutta saaren taika oli säilynyt. Haluan ehdottomasti palata paikalle taas ensi syksynä, sillä rakastan syksyn tuoksua ja myrskyisiä iltoja meren rannassa.
Suitsutettuani tätä ihanuutta joka puolelle, eräs ystäväni kysyi " Miksi et muuta luotoon, jos se sopii sinulle noin hyvin?". Hyvä kysymys...
Nooh,  en jaksaisi noita työmatkoja lautalla joka päivä. Talvesta riippuen mantereella toki pääsee nopeasti jäätietä myöten, mutta silti. Toinen juttu on sitten se TALVI. Olen ollut nuorena Hailuodossa tammikuussa leirillä ja se oli kamala kokemus: hirveä pakkanen ja tuuli ja väkeä ei missään! Tulisin mökkihöperöksi takuuvarmasti.
Vaikka olen sydämeltäni melkoinen erakko ja esteetikko päästä varpaisiin, kaipaan ympärilleni kuitenkin vilskettä ja muita ihmisiä. Ja pakko on myös myöntää, että sitä kauneutta löytyy kyllä täältä kaupungistakin, kun vaan pitää silmänsä ja sydämensä auki.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Sadonkorjuuta


On se mieletön etuoikeus asua täällä puhtoisessa pohjolassa ja saada nauttia tuoreita, kotimaisia marjoja hedelmiä ja juureksia!
Koen alkukantaista mielihyvää oman puun ompuista piirakkaa tehdessäni tai lähimetsästä keräämiäni mustikoita puuron päälle ripotellessani. Tuntuu hyvältä tietää, mistä ruoka on peräisin ja miten se on lautaselleni päätynyt.

Minulla on onni saada työpaikallani joka päivä luomu- ja lähiruokaa kasvisversiona. Tämän innoittamana olen myös kotona lisännyt ruokavalioomme vielä yhden kasvispäivän. Tällä hetkellä syömme kahtena päivänä viikossa lihaa tai kalaa, mutta muuten pyritään ruokailuissa kasvisvoittoisuuteen. Me liikumme paljon ja perheessämme on kasvuikäinen nuorimies. Hänelle maistuu erinomaisesti mm. mifucurry tai chili sincarne, mutta välillä pitää saada myös poronkäristystä tai pestolohta. Kaikkea kohtuudella ja elimistö hyrrää tyytyväisenä!

Löysin itsestäni innokkaan kotikokin aikoinaan sairastuttuani keliakiaan. Opettelin leipomaan itse niin suolaiset kuin makeatkin tarjottavat. Samalla kiinnostuin kovasti elintarvikkeiden lisäaineista ja makeutustavoista. Moni entinen herkku on saanut jäädä kaupan hyllylle lähemmin tuoteselosteita tutkittuani. Kotimaisista viljoista kestän kauraa ja esim. aamupuuron teen gluteenittomiin kaurahiutaleisiin. Tämä mustikkapiirakka on tehty gluteenittomiin kaurajauhoihin ja olipa hyvää!

Mifusuikaleet ovat meidän herkkuamme ja tofusta saa Ramen -keittoon parhaan lisukkeen. Myös hernerouhe on aivan loistava keksintö ja chian-siemen vanukas suurta jälkkäriherkkua. Ilolla tervehdin myös Elovenan uutuutta " Kaurajauhista", vaikka en sitä lopulta itse uskaltanut testata, sillä tuotantolinjalla oli käsitelty myös muita viljoja... 
Viikonloppuna haaveilen pääseväni toriostoksille. Olisi juhlavaa laittaa ruuaksi kanttarellikeittoa ja pyöräyttää tummista karviaismarjoista kermainen ja runsas kerroskiisseli. Miesten iloksi mukaan voisi tarttua myös juurevaa ruisleipää sekä kunnon kimpale kylmäsavu poroa:) 
Mitä syksyisiä ruokaherkkuja teillä on?
Kiinnostaako luomu- ja lähiruoka?